Uuden kynnyksellä
Mitä sinulla on kädessäsi? Käytä sitä rohkeasti siellä missä olet. Kysele myös rukoillen, kutsuuko Jumala sinua johonkin uuteen.
”Are you the press?” (Oletko sinä lehdistö?) kohtelias britti Mark Oxbrow kysyi, kun pyyhälsin Helsingin Kallahden rannalla sijaitsevan kulttuurikeskus Sofian aulaan. ”Yes, I´m the press”, (Kyllä, minä olen lehdistö) vastasin nopeasti. Sitten huomasimme mitä tulimme sanoneeksi ja aloimme nauraa. Miten vapauttavaa.
OXBROW EI TIENNYT, että ”the press” oli raakile, joka oli laitettu hommiin. Olin aloittanut Uuden Tien toimittajana vain muutamaa päivää aikaisemmin, ja ensimmäinen juttukeikkani oli kansainvälinen konsultaatio, joka toi yhteen ortodokseja ja evankelikaaleja. Kulttuurikeskus Sofian aulassa tein annetussa lyhyessä ajassa kaikkiaan viisi haastattelua koettaen muistaa kulttuurien välillä vaihtelevat käyttäytymiskoodit ja painaa mieleeni mitä kirkkoa kukin haastateltu edusti nopeassa tahdissa tulevan infon keskellä. Selvisin!
JO KOTIÄITIVUOSINANI Jumala oli vinkannut, että omaan kutsuuni liittyy kirjoittaminen. Tuolloin kuuluin vapaaehtoistiimiin, jossa järjestimme säännöllisesti rukousviikkoja, joiden aikana rukouksessa kyselimme, keitä kutsuisimme mukaan, mitä meidän tulisi tehdä ja niin edelleen. Yhtenä iltana rukoilin kynä kädessä, valmiina kirjoittamaan mieleen nousevat ajatukset ylös.
”Mitä sinulla on kädessäsi?” Kirkas kysymys hätkäytti ja aloin pohtia, mitähän Jumala haluaa puhua Mooseksesta, hänellehän esitettiin sama kysymys palavan pensaan luona. Kysymys toistui jälleen kirkkaana: ”Mitä sinulla on kädessäsi?” Sauva, mutisin puoliääneen, sillä ajatukseni olivat edelleen Mooseksessa. Kun kysymys nousi selkeänä mieleeni kolmannen kerran, ajatukseni alkoivat liukua takaisin reaalielämään ja ymmärsin: ”Ai minulla vai? Kynä.” Aika pysähtyi ja tuijotin kädessäni olevaa kynää. Pikkuhiljaa aloin oivaltaa. Jumala taitaa tahtoa minun käyttävän sitä mitä minulla on kädessäni: kynää.
NYT TAKANA ON NELJÄ JA PUOLI vuotta kokonaikaisena toimittajana kristillisessä lehdessä. Kuopuksemme ollessa alle vuoden ikäinen tätä paikkaa tarjottiin ensimmäisen kerran. Tuolloin oli todella vaikeaa kieltäytyä, vaikka tiesin että ajoitus oli väärä. Tuntui kuin sydäntä olisi vedelty raastinraudalla – ymmärsin, miten harvassa vakituiset kristillisen lehden toimittajan tehtävät ovat. Ajattelin, ettei tällaista mahdollisuutta tule kuin kerran elämässä kohdalle. Vaan tulipa kuitenkin, kaksi vuotta myöhemmin ja silloin ajoitus oli täydellinen. Jumala osoitti, ettei perheen etusijalle laittaminen estänyt hänen hyvää johdatustaan työelämässä.
ENSI VIIKON PERJANTAINA SULJEN läppärini, jätän sen ja toimituksen avaimet Ryttylään työpöydälleni.
On aika painaa kiinni tämä ovi ja avata toinen. Helmikuun alussa asetun jälleen raakileena omaksumaan uutta, kun aloitan perehtymisen Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikön tehtävään.
KIITOS UUDEN TIEN TOIMITUS! Teidän kanssanne juttuideoita pallotellessa, sopivia haastateltavia miettiessä ja tekstejä hioessa olen saanut oppia paljon ja kasvaa toimittajana kypsemmäksi.
On ollut etuoikeus kirjoittaa Teille, Uuden Tien lukijat. Lämmin kiitos kannustavasta palautteesta ja rakentavasta kritiikistä, joka on tsempannut ja auttanut kehittymään.
MITÄ SINULLA ON KÄDESSÄSI? Käytä sitä rohkeasti siellä missä olet. Kysele myös rukoillen, kutsuuko Jumala sinua johonkin uuteen.