Erämaaisien askelissa

Reilu vuosi sitten pastori, kirjailija Erkki jokinen teki viimein sen, mitä sisin oli kaivannut jo vuosia. Hän jättäytyi pois työelämästä ja vetäytyi hiljaisuuteen. – Kaivossani oli enää kannettua vettä, jota koetin jakaa muille. Lähde oli tukossa.

Jousta ja kunnioita

Kahden kulttuurin liitto voi olla onnellinen, kun molemmilla on kypsyyttä kompromisseihin ja perhekeskeiset arvot. Ilman yhteistä uskoa Laura ja Samuel Okunoye eivät olisi lähteneet edes yrittämään.

Näe minut

Yrittäjän lapset, pappien pojat. Surullisen moni on nytkin kateellinen isän tai äidin intohimoiselle omistautumiselle työuralleen, palavalle kutsumukselle tai överiksi menneelle harrastamiselle niiden ryöstettyä vanhemman kauas silloin, kun häntä olisi tarvittu.

Lauma tarvitsee paimenen

Uskovaa verrataan Raamatussa lampaaseen, tuohon lauma­eläimeen, joka ei pysyisi edes hengissä ilman paimenta. Seppo Palonen avaa, mitä kannattaa tarkkailla, kun etsii itselleen hengellistä opastajaa.

Leikki avaa oven lapsenomaiseen riemuun

– Iloa pitäisi vaalia, sillä elämä ei ole vain rutiineja. Leikissä voi tapahtua aina jotain yllättävää. Sen kautta voi oppia elämään hetkessä, kannustaa kirjailija Anna-Mari Kaskinen.

Suostu keskeneräiseksi

Moni juoksee parhaillaan itseään hengiltä täyttäessään ympäristön odotuksia. Lopulta jotain jää kuitenkin aina kesken. Jorma Kalajoki paini kauan, ennen kuin suostui itsensä mittaiseksi, mutta siitä avautui avarampi maisema.