Moni juoksee parhaillaan itseään hengiltä täyttäessään ympäristön odotuksia. Lopulta jotain jää kuitenkin aina kesken. Jorma Kalajoki paini kauan, ennen kuin suostui itsensä mittaiseksi, mutta siitä avautui avarampi maisema.
”Rukouksessa Raamatun sanat nousivat esille. Silloin tuntui, että sisälläni murtui jotain. Sanat sanoittivat tunteen, mitä en ollut osannut itse pukea sanoiksi. Tunsin, kuinka Jumalan rakkaus, armo ja hyvyys koskettivat minua uudella tavalla.”
”Toivon näkökulma on ankkuroitunut syvään kristillisen uskomme olemukseen. Usko ylösnousseeseen Kristukseen korostaa toivoa, joka ei lannistu kuolemankaan edessä”, arkkipiispa Tapio Luoma totesi kirkolliskokouksen avauspuheessa viime viikolla. Kysyimme tunnetuilta kristityiltä, mistä he ammentavat toivoa elämäänsä.
Kristina Kurtén piti kestävää avioliittoa itsestäänselvyytenä eikä voinut edes kuvitella, että hän olisi 39-vuotiaana eronnut yksinhuoltajaäiti. Silti ja juuri ehkä sen takia, hän haluaa puhua kestävän, elinikäisen avioliiton puolesta.
– Kristillinen lähimmäisenrakkaus motivoi minua auttamaan erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisia, sanoo Suomen kristillisen lääkäriseuran (SKLS) puheenjohtaja Markus Partanen.
Haaveiden hautaaminen ja muutosvaiheisiin suostuminen sattuu. Luopumiset pakottavat katsomaan elämää ja itseä uudessa valossa. Myllerrysten keskellä selitysten etsimistä tärkeämpää voi olla havainto siitä, että minua kannatellaan.
