Muutamaan Uuden testamentin ulkopuoliseen lähteeseen on jäänyt merkillinen maininta, jonka mukaan noin vuonna 30 pääsiäisenä tapahtui kummallinen ilmiö: aurinko ei enää antanut valoaan. Myös historioitsija Luukas on tallettanut tämän ilmiön.
Johannes Kastajalla on erityinen rooli läpi Luukkaan evankeliumin. Sen lisäksi että hänen syntymänsä heijastelee profeetta Samuelin syntymää, hän toimii myös viimeisenä sanansaattajana ja Herran edelläkävijänä.
Jokaisella evankeliumin kirjoittajalla on oma erityinen tapansa osoittaa miten Vanhan testamentin kesken jäänyt kertomus Israelin kohtalosta saavuttaa huippunsa Jeesuksen toiminnassa.
Tänä päivänä yhä useampi kuuntelee Jumalan sanan julistusta kotonaan radion, television tai internetin välityksellä. Mihin me siis tarvitsemme tänä aikana seurakuntaa?
Useimmat äidit, riippumatta ympäröivästä kulttuurista tai uskonnosta, tuntevat syvää rakkautta ja vastuuta lapsistaan. Tämäkin rakkaus kumpuaa elämän antajan sydämeltä.
Heprealaiskirjeen sanoma ensimmäiseltä vuosisadalta on säilynyt samana tähän päivään saakka. Kirjoittaja on huolissaan lukijoistaan, jotka ovat luopumassa Jeesuksen seuraamisesta ja palaamassa entiseen elämäänsä.
