Pääkirjoitukset

Koko kristillinen usko olisi jäänyt syntymättä, ellei­vät Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olisi löytäneet häntä Vanhasta testamentista.

Silloin tällöin saa lukea tai kuulla kertomuksen henkilöstä, joka on jättänyt viidesläisyyden tai jonkin muun herätyskristillisen liikkeen. Kertomus voi olla dramaattinen tai vähittäinen kasvu ulos tietystä viitekehyksestä.

Ajatus siitä, ettei kirkossa olisi mitään tiettyä raamatuntulkintaa, ei pidä paikkaansa.

Se, että oman uskonsa tuntemisen lisäksi kykenee kohtaamaan muita maailmankatsomuksia ja todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla on uskon säilymisen kannalta olennaista.

Joskus kristittyjen välisissä ristiriidoissa voi olla kysymys yksinkertaisesti erilaisten persoonien välisistä jännitteistä.

Vakaumuksellisilla kristityillä on Euroopassa suurella todennäköisyydellä edessään tottuminen pienenä vähemmistönä – monella tapaa myös syrjittynä ja vainottuna – elämiseen.

Nimenomaan kristittyjen vainoihin ei nähdä erityistä tarvetta puuttua, tai sitä ei koeta tarpeellisena jyrkästi vastustaa.

Uusi identiteetti Kristuksessa antaa mahdollisuuden ”riisua pois vanhan ihminen tekoinensa ja pukeutua uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” (Kol. 3:10) Tämä prosessi on koko elämän kestävä.