Tom Lundberg: Näistä lauluista sytyin

Hengellinen joulumusiikki puhuttelee meitä tunteen ja ymmärryksen ytimessä, siellä missä kaikki on luovuttamattomasti pyhää ja arvokasta,” sanoo kirjailija Tom Lundberg. Hän kertoo, mitkä joululaulut ovat koskettaneet häntä lapsuudesta tähän päivään saakka.

Lapsuudenkodissani 1950–60-luvuilla soivat radiossa ruotsinkieliset joululaulut, joita äitini lauloi mukana. Ne olivat enimmäkseen kepeitä, duurivoittoisia lauluja, joita muissakin suomenruotsalaisissa kodeissa kuunneltiin. Radiosta kuulin myös laulun ”Jouluyö, juhlayö”. Se jäi lapsen mieleen hartaan tunnelman vuoksi. Laulun tekstissähän on koko joulun sanoma.

”Jouluyö, juhlayö” oli ensimmäinen joululaulu, jonka opettelin nuorena soittamaan kitaralla. Esitin sen Kirkkonummen seurakunnan joulukonserteissa, joita järjestettiin kirkoissa ja vanhainkodeissa sekä seurakunnan omissa tiloissa.

Olin tuohon aikaan pitkätukkainen, rokkibändissä soittava lukiolainen. Koin suurena kunniana, kun minua pyydettiin mukaan seurakunnan toimintaan. Sain samalla tilaisuuden tutustua seurakunnan työntekijöihin kirkkoherraa myöten. Kanttorilta otin myös laulutunteja ja kävin häntä silloin tällöin säestämässä, kun hän lauloi kirkoissa.

Yksi lempilauluistani oli jo nuorena ”Joulun kellot”. Se kulkee yhä mukanani. Tämän joululaulun melodia, soinnutus ja teksti muodostavat mielestäni todella hienon kokonaisuuden.

NUORENA aikuisena pääsin perusteellisemmin joululaulujen kataloogiin, kun Jukka Kuoppamäki julkaisi kokoelman rakkaimpia joululauluja. Oivalsin, että joululauluja voi laulaa myös ilman korostunutta paatosta ja silti arvokkaasti. ”Varpunen jouluaamuna”, ”Sylvian joululaulu” ja ”Heinillä härkien kaukalon” olivat pitkään itselleni läheisimpiä. Olen aina myös pitänyt ”Petteri Punakuonosta” sen svengin vuoksi. Sitä oli myös helppo soittaa.

Kun kuulin 1980-luvulla Viktor Klimenkon version Sibeliuksen laulusta ”En etsi valtaa loistoa”, olin myyty. Hänen tapansa tulkita joululauluja slaavilaisittain kolahti. Koko laulu sai uuden merkityssisällön ja aloin kuunnella myös sanoja entistä tarkemmin: ”Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu. Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu!” Kun kasakka laulaa riemuiten Jumalan valosta, laulu nousee uskottavaan ja vakuuttavaan lentoon.

Joulumusiikki on vahva evankeliumin julistaja.

Joulun 1979 vietin yksin kotona. Kuuntelin koko illan Stevie Wonderin joululevyä ”Someday At Christmas”. Sovitukset ja melodiat olivat tyystin toisenlaiset kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Wonder antoi tulkinnoillaan lauluille sydäntä koskettavia ulottuvuuksia. Schubertin ”Ave Maria” vahvalla bluesvireellä esitettynä saa ihoni edelleen kananlihalle.

UUDEMMASTA joulumusiikista mieleeni nousee modernisti ja hyvin tehty laulu ”Sydämeeni joulun teen”. Sen ovat monet nuoren polven taiteilijat levyttäneet ja se on heidän konserttiohjelmistossaan. Iskelmällisestä ilmiasustaan huolimatta laulussa on tiettyä arvokkuutta ja sen sanoma on hengellinen.

Uudempien joululaulujen ”maallinen” sisältö on myös usein ajatuksia herättävää. Tästä on esimerkkinä Suvi Teräsniskan ”Hei mummo”. Luovuus on kukkinut, kun runoilijat ovat irrottautuneet kuusen ja joulupuuron ympäriltä näkökulmiin, jotka tavoittavat ihmisen ja joulunajan herättämät syvemmät tunnot.

Parhaimmillaan modernit joululaulut puhuttelevat ihmisiä sielukkaalla tekstillä ja kiinnostavalla melodialla. Uskon että myös niistä monet säilyvät ajan saatossa ja jäävät nuorempien sukupolvien yhteiseksi perinteeksi.

KÄYN LÄHES joka joulu ainakin yhdessä kirkkokonsertissa. Niissä ohjelmistot nojaavat yleensä perinteiseen lauluaineistoon. On ollut ilahduttavaa huomata, miten myös nuoren polven taiteilijat ottavat valikoimaansa näitä perinteisiä joululauluja. He antavat niille näin oman, raikkaan tulkintansa irrottautuessaan traditionaalisesta, joskus hyvinkin yksitotisesta esitystavasta.

Hyvissä joululauluissa – sekä hengellisissä että maallisissa – on mielestäni samat ainekset kuin vaikkapa hyvissä rakkauslauluissa. Näissä molemmissa melodian tulee olla omaperäinen ja silti jollakin tavalla ”tutun kuuloinen”. Soinnutuksessa tai sovituksessa tulisi olla edes jokin ”koukku”, vaikka kappaleen rakenne muutoin olisi yksinkertainen. Tekstin tulisi jäädä edes yhden riimin mittaisena mieleen, herättää ajatuksia tai muistoja ja sen olisi hyvä tarjota myös mahdollisuus samastumiseen. Kun tähän lisää vielä mukaan koskettavan ja uskottavan tulkinnan, laulun haluaa kuulla uudelleen ja uudelleen.

Rakkaimmissa joululauluissa on juuri nämä ainekset. Kun ne lisäksi liittyvät usein joulun syvimpään sanomaan ja merkitykseen, ne kasvavat parhaimmillaan itseään suuremmiksi kappaleiksi.

Hengellinen joulumusiikki puhuttelee meitä tunteen ja ymmärryksen ytimessä, siellä missä kaikki on luovuttamattomasti pyhää ja arvokasta. Tässä mielessä joulumusiikki on suuri evankeliumin julistaja, joka voi
liittää kuulijansa vahvaan yhteyteen Luojansa kanssa.