Piispat iloitsevat Kristuksen armosta ja laupeudesta

Inkerin evankelisluterilaisen kirkon piispa Aarre Kuukauppi ja Eestin evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma tervehtivät lehtemme lukijoita. Jouluevankeliumin äärellä he pohtivat kansansa suhdetta Vapahtajaan ja ennen kaikkea pelastuksen kallista lahjaa.

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan on ihmeellinen sanoma Jumalan lapsille. Jo siinä käy ilmi se, mitä apostoli Johannes kirjoittaa: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.”

Pohjimmiltaan kysymys ei ole siitä, hyväksymmekö me ihmiset Jeesus-lapsen. Ei, vaan Jeesus on ihana Jumalan lahja, jonka Jumala antoi maailman Vapahtajaksi meidän tahdostamme ja tunteistamme riippumatta.

Jumala antaa meille myös voiman tulla Hänen lapsikseen. Siinä on suuri siunaus ja samalla se on ihme. Meistä se ei riipu. Siksi järkeilevän ihmisen on niin vaikea hyväksyä Jeesuksen mystinen yliluonnollisuus.

Paimenille ilmoitettiin: ”Älkää pelätkö! Teille on tänä päivänä Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.”

Minä synnyin vainotun kansan ja seurakunnan keskellä karjalaisessa kylässä. Muistan, miten rohkaisevaa oli lukea jouluevankeliumi ihmisille, jotka olivat vasta tulleet Siperiasta tai Keski-Aasiasta takaisin Karjalaan. Sinne kauas olivat jääneet rakkaat sisaret, veljet, mummot, vaarit, isät tai äidit, jotka eivät jaksaneet kestää kohtuuttomia oloja.

Mutta Jumalan Sanassa, samalla tavalla kuin melkein 2000 vuotta sitten, sanotaan: ”Älkää pelätkö. Minä olen teidän kanssanne.” ”Tänään teille on syntynyt Vapahtaja.” Taas se elettiin todeksi, keskellä Karjalan metsää, ilman mitään ajallista toivoa. Ihme onkin siinä, että Jumala Sanansa kautta antoi meille voimaa elää uskossa ja toivossa Hänen lapsinaan.

Jumala tahtoo sitoa meidät uskossa itseensä, että me pelastuisimme ja voisimme opastaa muitakin Hänen luokseen. Hän tahtoo, että me pelkääväiset rientäisimme rohkeasti paimenten tavoin seimen luo ja kumartaisimme Hänen rakkauttaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumala myös kasvattaa meitä jouluevankeliumin kautta uskomaan siihen, että Jeesus syntyi juuri meidän, sinun ja minun, tähden. Pelastus on Jumalan varma lahja. Tämä maailma, sen järkeisoppi, hienot lait ja säännöt eivät saa estää meitä menemästä yhä uudelleen tuon ihmeellisen seimen luo. Siinä saamme nauttia taivaallista elämän leipää. Siinä nousee sydämeemme kiitos: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.”

Tämä voimallinen sanoma panee meidät paimenten tavoin kiiruhtamaan ja ilmoittamaan kaikille ihmisille löydöstämme. Siitä tulee meille koko elämäksi iloinen tehtävä, johon saamme jatkuvasti voimaa Jumalalta. On mahdotonta pitää piilossa tätä lahjaa, tätä valoa, tätä ihmettä!

Joulu on kaikkien juhlien äiti; ilon, rauhan ja Jumalan lapseuden juhla. Haluan sanoa kaikille lukijoille Raamatun sanoin: Iloitkaa aina Herrassa!

Piispa Urmas Viilma Eestistä: Jouluna kansa rientää kirkkoon

Eestiä pidetään uskonnosta irrottautuneena maana, jossa ihmiset elävät kaukana kirkosta. Heidän tietonsa Raamatusta, uskosta ja kirkosta on puutteellista. Kun tavalliset eestiläiset kuulevat sanoman Jeesuksesta, he kokevat samoin kuin paimenet, joille enkeli ilmoitti Vapahtajan syntymästä. Luukas kirjoittaa: ”Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.”

Sanoma Jeesuksesta otetaan Eestissä vastaan suurella ihmetyksellä. Harva kuitenkaan rohkenee uskoa sen, sillä ihmiset pelkäävät tulevansa arvostelun kohteiksi ja naurun alaisiksi. Tästä huolimatta jouluaattona kirkot ovat täynnä ihmisiä. Mielipidetiedustelut osoittavat, että enemmän kuin puolet eestinkielisestä väestöstä haluaa käydä adventin ja joulun aikana ainakin yhden kerran kirkossa.

Vaikka virallinen propaganda tekee töitä kirkon sanoman vastaisesti, tulee kansa siitä huolimatta Jeesuksen seimen luokse. On sääli, että osa tulee vain uteliaisuudesta tai tavan vuoksi. Monet kuitenkin haluavat nähdä samalla tavalla kuin paimenet: onko se totta, mitä olemme kuulleet Jeesuksesta. Luukas kirjoittaa, että paimenet olivat tyytyväisiä siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet. He lähtivät seimen ääreltä ylistäen ja kiittäen Jumalaa. Kaikki oli ollut niin kuin heille oli kerrottu.

Jeesus on pelastajamme ja lunastajamme.

Tuosta illasta paimenet eivät pystyneet ottamaan mitään muuta mukaansa kuin pelkästään tiedon: Vapahtaja on syntynyt. Eestiläiset joulukirkossa kävijätkin varmaan uskovat, että Jeesus on syntynyt joskus, että hän on historiallinen henkilö. Mutta harvassa on heitä, jotka Marian tavoin kätkevät kuulemansa mieleensä ja tutkistelevat sitä sydämessänsä. Kun usko Jeesukseen rajoittuu vain siihen, että hän on ollut olemassa, se ei riitä pelastamaan ihmistä iankaikkiseen elämään. Sen vuoksi meidän pitää uskoa, että se Jeesus, joka syntyi jouluyönä, on henkilökohtainen pelastajamme ja lunastajamme.

Olen iloinen siitä, että Eestin kristityistä annettu kuva on rehellinen. Kirkkoon kuuluvat todellakin vain ne, jotka uskovat sydämessään, että Jeesus on Kristus. Se tosiasia, että eestiläisistä ainoastaan 20 prosenttia kuuluu kirkkoon, on kipeä, mutta se on rehellinen totuus.

Me seisomme Jumalan edessä rehellisinä ja alastomina. Mutta sitä enemmän iloitsemme Kristuksen armosta ja laupeudesta, koska meillä ei ole mitään muuta, mihin luottaa. Kun olemme riippuvaisia ainoastaan hänen armostaan, tulemme pelastetuiksi. Ja se on paljon tärkeämpää kuin suuret väkimäärät ja kirkon hyvä taloudellinen tilanne.