Oli vuosi 1999, kun nuori muusikko Sami Asp teki ensimmäisen äänitteensä. Hollywoodin kitarakoulussa opiskellessaan hän oli tutustunut nuoruutensa musiikillisiin esikuviin ja sai kuin ihmeen kaupalla heidät soittamaan omalle albumilleen. Suomeen palattuaan hän äänitti levyn valmiiksi ja toimitti tyhjät cd-levyt poltettaviksi. Hän ei kuitenkaan lukuisista yrityksistä huolimatta saanut levyjä painosta ulos eikä albumia koskaan julkaistu.

– Herkkänä ihmisenä pahoitin mieleni ja tein päätöksen, etten enää koskaan tee omaa musiikkia.

Vettä on kuitenkin virrannut paljon joessa jos toisessakin, ja Asp päätti lopulta pyörtää päätöksensä.

– Viime vuonna koitti katkeruuden kaksikymmentävuotissyntymäpäivät. Ajattelin repäistä ja tehdä toisinnon kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta niin että mielelläni saisin sen levyn.

Esikoislevy Rikkoa ja rakastaa näkee päivänvalonsa 21. helmikuuta 2020. Aspin lisäksi levyllä soittavat Anni Kaisa Ojala (viulu) ja Neea Lamminmäki (harmooni). Aspin seitsemän oman kappaleen lisäksi mukana on kaksi virttä ja kaksi muuta lainakappaletta.

Kaverit, joilla oli metriset hiukset ja nahkahousut

Palataan kuitenkin alkuun. Sami Aspin koti Viitasaarella oli musikaalinen. Äiti lauloi, isä ja molemmat isoveljet soittivat viulua. Samikin kävi viulutunneilla yli kymmenen vuoden ajan, mutta soitin ei lopulta tuntunut omalta.

– Sitten tuli Music Television Suomeen. Kaverit, jotka soittivat sähkökitaraa, joilla oli metriset hiukset ja nahkahousut. Se oli se juttu, joka vei saman tien mennessään.

Into kitaransoittoon oli valtava. Bändiviritelmät ja keikkailu alkoivat. Kun lukioaikana soitto-opetus typistettiin 15 minuuttiin viikossa, Sami alkoi opiskella musiikkia itsenäisesti. 16-vuotiaasta asti hän on elättänyt itsensä muusikkona.

Reiluun kahteenkymmeneen vuoteen ammattimuusikkona mahtuu monenlaista projektia. Kansainvälistä huomiota herätti parhaiten kristillinen metallibändi Wingdom, jossa Asp toimi laulusolistina. 2000-luvun alussa hän lauloi pop-yhtye Hausmyllyssä. Gospel-puolella Asp tunnetaan erityisesti Mikko Goes to Heaven -yhtyeen ja Pekka Simojoen kitaristina.

– Olen ollut salanimellä mukana dance-albumeilla, jotka ovat myyneet platinaa. Ne tehtiin ihan vasemmalla kädellä. Se oli yksi elämäni turhauttavimpia kokemuksia. Montaa albumia on koitettu tehdä ihan tosissaan, eivätkä ne myy yhtään. Ja tuollaiset roiskaisut myivät järjestään platinaa. Niiden jälkeen tuli sellainen fiilis, että olisipas hienoa tehdä musiikkia, jolla on jotain merkitystä.

Viimeisimmät vuodet Asp onkin keskittynyt lähes yksinomaan gospelmusiikkiin.

Okkultismi vei elämästä mehut

Rikkoa ja rakastaa -levystä tuli hyvin henkilökohtainen, eräänlainen välitilinpäätös kaikesta koetusta.

–  Levy on summausta siitä, mitä on tullut elämän varrella tehtyä. On tullut aika paljon rikottua. Mutta olen saanut tulla rakastetuksi ja rakastaakin reilussa määrin.

Levy on summausta siitä, mitä on tullut elämän varrella tehtyä. On tullut aika paljon rikottua. Mutta olen saanut tulla rakastetuksi ja rakastaakin reilussa määrin.

Jotain Sami Aspin elämässä meni rikki jo varhaisnuoruudessa. Vaikka hänellä oli lapsena läheinen ja elävä Jumala-suhde, hän ajautui kolmentoista ikävuoden paikkeilla pimeälle puolelle. Okkultismi ja magia tulivat osaksi Samin elämää, ja veivät siitä mehut. Sami ei enää tiennyt, mikä on oikein ja mikä väärin, saati onko elämässä mitään mieltä. Kriisiä hän alkoi hoitaa alkoholilla. Elämänhalu katosi.

– Istunnoissamme tapahtui paljon sellaistakin, mikä ei aikuisille tervejärkisillekään avautunut luonnollisena. Uskon vilpittömästi, että niissä kuvioissa ovat pahuuden voimat vahvasti mukana.

Nuorten raamattu- ja rukouspiiri ja kaksi Pekkaa muodostuivat kuitenkin pelastukseksi. Gospelbändi Exit tuli Viitasaaren teatteriin keikalle. Sami lähti kuuntelemaan bändiä kitarasoolojen vuoksi. Omalla rippileirillä hän oli kuullut Exitiä ja osasi arvostaa bändin sooloja. Konsertissa häneen teki kuitenkin vaikutuksen laulaja Pekka Simojoen puhe. Simojoki puhui rehellisesti Jeesuksesta ja armosta.

– Minua alkoi pelottaa ihan hirveästi. Mietin, mitä jos hän puhuu totta.

”Eihän tässä ole järjen hiventäkään”

Seurakuntanuori Pekka Hyppönen taas oli ainoa, joka uskalsi auttaa suunnan kadottanutta nuorukaista henkilökohtaisesti. Hän oli kirjaimellisesti nostamassa Samia ylös katuojasta, jonne viina oli hänet painanut.

– Olin toista kertaa rippileirillä isosena ja satuin Pekan kanssa samaan huoneeseen. Pekka puhui Raamatusta ja Jumalasta. Sanoin, etten pysty hallitsemaan enää omaa juomistani. Pekka vakuutti, että se mikä minulle on mahdotonta, on taivaan Isälle mahdollista. Rukoilimme yhdessä, ja minun oli hyvä ja rauhallinen olla sen jälkeen.

Sami päätti kokeilla. Kun hän lähti ryyppyporukan kanssa Lestijärvelle discoon, hän ei ottanut siemaustakaan alkoholia.

– Minulla oli tosi hyvä olla itseni kanssa. Mutta katsoin viikonlopun sitä sikailua. Joku konttasi ojassa ja toinen oksensi päälleen. Yksi Viitasaaren porukasta raiskattiin. Ajattelin, että ei voi olla totta, tämmöistäkö tämä on? Seuraavana viikonloppuna sama homma. Totesin, että ei tässä ole järjen hiventäkään. Samalla ajattelin, oliko Jumala kuullut rukoukseni.

Sen jälkeen Sami Asp uskaltautui mukaan nuorten raamattu- ja rukouspiiriin, josta muodostui merkittävä paikka kasvulle ihmisenä ja kristittynä.

– Elämä lähti uudestaan käyntiin. Sain palata siihen aikaan, jota olin elänyt lapsuuteni.

”Tajusin, että olen entinen koulukiusaaja”

Rikkoa ja rakastaa -levyllä on kappale, joka kertoo koulukiusatusta ihmisestä. Laulua kirjoittaessaan hänelle iski välittömästi huono omatunto.

– Tajusin, että olen entinen koulukiusaaja. Päädyin tilanteeseen, jossa lähdin Viitasaarelle pyytämään anteeksi 25 vuotta sitten tapahtunutta toilailua koulussa. Vastaan tuli mies, joka oli paljon enemmän mies kuin minä olen koskaan ollut. Sovittiin, halattiin ja vaihdettiin yhteystiedot. Se oli elämäni parhaita reissuja, nykyisin Tampereella asuva muusikko kertoo.

Olisi varmaan tosi paljon helpompaa ja halvempaa käsitellä omia patoutumiaan terapiassa kuin tehdä levy.

Kun Sami Asp alkoi soittaa kappaleitaan yhdessä trio-kokoonpanonsa kanssa, laulaminen oli välillä vaikeaa, kun itketti koko ajan.

– Minua pelottaa, miten keikoilla käy. Toivon, ettei se mene ihan itkemiseksi. Mietin, pitäisikö keksiä jokin ”turvabiisi”, vaikka Frendien tunnari, joka soitetaan väliin, jotta pääsee liikutuksesta yli, Asp nauraa.

– Olisi varmaan tosi paljon helpompaa ja halvempaa käsitellä omia patoutumiaan terapiassa kuin tehdä levy. Mutta ehkä siihen sisältyy toive, että siitä voisi joku jollain tavalla hyötyä tai rohkaistua käsittelemään omia asioitaan.

Ylimaallinen, ansaitsematon rakkaus

Mutta ei Sami Aspin elämä ole ollut pelkkää rikkinäisyyttä. Levyllä Asp laulaa myös siitä, mitä on kokea rakkautta, vieläpä sellaista, jota ei ole ansainnut.

– Tuntuu todella oudolta, että on ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa. Tai kun menen kotiin, minulla on siellä vaimo, kaksi lasta ja kaksi koiraa, jotka kaikki rakastavat minua ihan hirvittävän paljon ja myös ilmaisevat sen. Se tuntuu ihan käsittämättömältä.

– Pahimman vaiheeni jälkeen tajusin myös, että taivaan Isä rakastaa minua vilpittömästi. Se tuntuu aivan ylimaallisen hyvältä. Koko luomakunnan Herra rakastaa minua. Tiedän ihan vääjäämättömästi, että näin on. Hän on osoittanut sen todella vahvasti Sanassaan ja käytännön esimerkeillä. Se tekee minut kokonaiseksi ihmisenä. Minun ei tarvitse jännittää mitään.