Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä
Viime viikolla Lahden katuja kulkiessani huomioni kiinnittyi erään kirpputorin näyteikkunaan. Pysähdyin. Etukenossa, valkoiset tennarit näyteikkunaan kääntyneenä katselin tuota esinettä, jonka tunnistin omasta lapsuudestani. Pieni hymy huulillani ajattelin, ettei tuollaisia enää taida monellakaan olla. Ei tuolla tekniikalla, ei ainakaan omaan ikäluokkaani kuuluvilla.
TUO VÄRILTÄÄN JO hieman kellastunut ja paikoitellen kosketuksesta kulunut esine toi pölyttyneitä muistoja mieleen, sillä sellaisen olivat omistaneet aikoinaan niin isovanhempani kuin myös omat vanhempani. Olipa sellainen esiteinivuosina saatava pikkusiskon kanssa myös omaan huoneeseen, joskin hieman eri värityksellä ja vähän ”modernimmalla” muotoilulla. Sen äärellä oli vietetty ja jaettu monen monta ikimuistoista hetkeä ystävien kanssa nauraen, itkien ja rukoillen. Tuo esine, vanhan ajan lankapuhelin, sai siinä kadun varrella minut pohtimaan ystävyyttä, sekä tätä aikaa, jota yhteiskunnassa ja maailmanlaajuisesti elämme. Mitä ystävyys on nykyään? Ja mitä ystävyys meille merkitsee?
NYKYAJAN TEKNOLOGIA on monella tavalla mahdollistanut ja helpottanut ystävyyssuhteiden ylläpitämistä. Älylaitteiden ja kosketusnäyttöpuhelimien avulla ystävien kuulumisia pääsee näkemään erilaisten sosiaalisen median alustojen, kuten Facebookin ja Instagramin välityksellä missä ja milloin vain. Vain pari klikkausta älykännykällä, niin on perillä siitä, miten ystävillä on aamu lähtenyt käyntiin.
ON SE MUKAVAA siinä aamukahvia hörppiessä tai bussissa istuessa selata läpi ystävien MyStoryt ja laittaa ihastus-peukku-hymy –pikareaktioita menemään. Enää ei tarvitse mennä käymään tai soittaa välttämättä lainkaan kuulumisia. Silloinkin, kun ystävien kanssa nähdään päivällisen tai lounaan merkeissä, ensimmäisenä huolehditaan Instagramiin kuvapostaus sopivilla filttereillä, jotta muut Instagram- ja Facebook-ystävät voivat käydä tykkäämässä päivityksestä.
LÄHIMMÄISEN ja ystävän näkökulmasta olen surullinen näkemästäni. Digiaika ja sosiaalinen media ovat onnistuneet sokaisemaan silmämme siten, että näennäisystävyydestä on tullut tärkeämpää ja tavoiteltavampaa kuin todellisesta ystävyydestä. Olemme alkaneet mitata ystävyyttä, ihmisarvoamme ja jopa onnellisuuttamme seuraajien määrän sekä tykkäämisklikkausten kautta. Ystävistä on tullut omien tavoitteiden ja tyytyväisyyden välineitä, joiden kautta pönkitämme huonoa itsetuntoamme ja haalimme lisää näennäisystävyyttä ympärillemme.
YSTÄVÄT. Älkäämme kadottako aitoa ystävyyttä ja sen todellista merkitystä, jonka Jumala on meille Poikansa Jeesuksen kautta ilmoittanut. Meitä kutsutaan pitämään huolta ystävistämme ja rakastamaan heitä sillä samalla rakkaudella, jolla Jeesus itse on meitä rakastanut. Todellinen ystävyys on kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”, sanoo Jeesus. Hän, joka itse kutsuu meitä ystävikseen.