Palestiinalaisalueilla työskennellyt lähetystyöntekijä: Antisemitismiä on vaatia Israelilta enemmän kuin muilta
Marko Piittalan mukaan meidän tulee olla huolissaan kasvussa olevasta antisemitismistä. Kuva: Matti Korhonen
Porin rautatieasemalla minua on vastassa valkopartainen hymyilevä mies. Kättelyn päälle hän tarjoaa lämpimän ha–lauksen kuin olisimme vanhoja tuttuja.
– Kiva, että jaksoit tulla tänne asti tekemään haastattelua, hän tervehtii.
Eipä mitään. Sehän on työni.
Suuntaamme Porin puuvillatehtaan kahvilaan. Mielestäni olen varannut riittävästi aikaa haastatteluun, mutta reilu puolitoistatuntinen osoittautuu tämän miehen kanssa hieman ahtaaksi aikaraoksi.
Marko Piittalalla riittää asiaa. Hän kertoo vajaasta kolmesta vuodesta, jotka hän vietti Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Tuona aikana hän solmi ystävyyksiä niin palestiinalaisten, Israelin arabien kuin juutalaistenkin kanssa. Piittalalla on läheisiä ihmisiä muun muassa Fatahin toimijoissa, palestiinalaisyrittäjissä, Israelin turvallisuusviranomaisissa, Knessetin työntekijöissä, sotilaissa, Israelin arabeja edustavissa asianajajissa, rehtoreissa ja siirtokuntien asukkaissa.
– Olen ehkä vähän epäsuomalainen. Heittäydyn ja olen utelias. Se on osa luonnettani.
Piittalat loivat isoskoulutuksen luterilaiseen kirkkoon
Marko Piittala työskenteli pyhällä maalla vaimonsa Kirsin kanssa Suomen Lähetysseuran palveluksessa vuosina 2018–2020. Koulutukseltaan Piittala on historianopettaja. Aiemmin Piittalat ovat asuneet myös Istanbulissa, jossa Marko suoritti uskontotieteen opintoja ja syventyi poliittisen islamin vaikutukseen yhteiskunnassa.
Israelissa ja palestiinalaisalueilla Piittaloiden tehtävänä oli tukea lapsi- ja nuorisotyötä sekä luoda rauhan ja dialogin malleja palestiinalaiskoulujen ja opetustoimen käyttöön.
– Isoskoulutuksen luominen Jordanian ja Pyhän Maan luterilaiseen kirkkoon oli aivan työmme ytimessä. Siellä ei ollut aiemmin isoskoulutusta, mutta tällä hetkellä se toimii siellä hyvin.
Palestiinalaiskouluissa kasvatetaan putkiajatteluun
Palestiinalaisalueiden luterilaisille kouluille Piittalat loivat johtajuusohjelmaa. Koulujen oppilaissa on niin muslimeja kuin kristittyjäkin. Juutalaisia näissä kouluissa ei ole, sillä juutalaisilla ei ylipäätään ole pääsyä palestiinalaisalueille.
Johtajuuskoulutus sisälsi muun muassa kasvatusta ekologiseen vastuuseen ja sukupuolten tasa-arvoon, mutta pääteemana oli ohjata ajattelua ”ulos boksista”.
– Palestiinalaisalueilla kasvatetaan lapsia putkiajatteluun. Ennen kaikkea juutalaiset nähdään negatiivisesti, vähän kuin vihollisina. Luterilaisen koulun työntekijät eivät välttämättä ajattele näin, mutta he eivät voi poiketa palestiinalaishallinnon opetussuunnitelmasta. Kasvatus kouluissa on hyvin voimakkaasti toiseuttavaa ja tietynlaista vihapuhetta.
Kasvatus kouluissa on hyvin voimakkaasti toiseuttavaa ja tietynlaista vihapuhetta.
Vierailulla kehitysvammaisten keskuksessa
Marko Piittalan mukaan palestiinalaiskoulujen oppikirjat ovat antisemitistisiä. Kartoissa ei esiinny Israelin valtiota. Piittala on nähnyt jopa lasten esittävän koulun juhlassa juutalaisten vangitsemista ja surmaamista.
Ajattelutavan avartamiseen tähtäsi tempaus, jossa johtajuuskoulutukseen valitut lukiolaiset vierailivat kehitysvammaisten keskuksessa Betlehemissä. Keskusta pitävät yllä katoliset nunnat.
– Varsinkin sen alueen islamilaisessa yhteisössä hävetään vammaisia. Kun menimme keskukseen, opiskelijat eivät aluksi oikein tienneet, miten kohdata näitä ihmisiä. Ensimmäiset puoli tuntia he kävelivät seiniä pitkin, mutta lähtivät vähitellen juttelemaan keskuksen asukkaiden kanssa.
Kolmituntisen vierailun lopuksi opiskelijat olivat jo rohkaistuneet laulamaan ja pelaamaan yhdessä kehitysvammaisten kanssa.
– Se taatusti muutti heidän mielenmaisemaansa. Jos he voivat kohdata vammaisia ihmisiä, ehkä se voisi johtaa siihen, että joskus voitaisiin kohdata myös juutalaisia. Tavoitteena olisi, että tämä ajatustapa ei jäisi vain kouluun, vaan voisi heijastua koko kyläyhteisöön.
Palestiinalaishallinto vastustaa yhteistyötä juutalaisten kanssa
Länsirantaa hallitsee tällä hetkellä Fatah-puolueen johtama Palestiinan hallinto. Fatahia pidetään läntisessä mediassa usein maltillisena, mutta Marko Piittalan mukaan se on vahvasti antisemitistinen. Palestiinalaishallinnon nykyinen presidentti Mahmud Abbas on 1980-luvun alussa väitellyt Moskovassa tohtoriksi holokaustista sionistien salajuonena Palestiinan asuttamiseksi.
Palestiinalaishallinnon kantavana teemana on vastustaa kaikkea ”normalisaatiota”, siis Israelin kanssa tehtävää yhteistyötä, koska sen katsotaan tarkoittavan Israelin miehityksen hyväksymistä.
Piittala kertoo esimerkin palestiinalaisesta liikemiehestä, miljardööri Bashar Masrista. Masri rakentaa Länsirannalle nykyaikaista Rawabin teknologiakaupunkia. Masri kutsui Lähetysseuran aluepäällikön Vesa Lehtelän ja Piittalan tapaamiseen siinä toivossa, että suomalaisyritykset voisivat investoida Rawabiin.
Masrin mielestä palestiinalaiset eivät voi elää ikuisesti avustusten varassa, vaan heidän on rakennettava liiketoimintaa, joka hyödyttää koko yhteisöä. Masrin ongelmana on kuitenkin se, että palestiinalaishallinto ei hyväksy hanketta, koska menestyvän teknologiakaupungin rakentaminen edellyttää yhteistyötä Israelin teknologiateollisuuden kanssa.
Oma hallinto syöttää negatiivista asennetta tällaista henkilöä kohtaan, joka itsenäisesti koittaa luoda elinolosuhteita positiiviseksi omalle kansalleen.
– Oma hallinto syöttää negatiivista asennetta tällaista henkilöä kohtaan, joka itsenäisesti koittaa luoda elinolosuhteita positiiviseksi omalle kansalleen. Se ei kelpaa, koska hän tekee yhteistyötä juutalaisten kanssa.
Konfliktin jatkuminen hyödyttää myös kristillisiä johtajia
Lähi-idän tilanteen tekee haastavammaksi myös se, että eri tahot hyötyvät taloudellisesti ja poliittisesti konfliktin jatkumisesta. Esimerkiksi palestiinalainen kansalaisoikeusaktivisti Bassem Eid on kirjoittanut siitä, että niin Hamas kuin Fatahkin hyötyvät konfliktin jatkumisesta, sillä se mahdollistaa kansainvälisen avun virtaamisen. Tämä palvelee ennemmin johtajia kuin tavallisia palestiinalaisia.
– Eivätkä kirkotkaan ole valitettavasti sen ulkopuolella, Marko Piittala toteaa.
Hänen mukaansa konfliktista hyötyvät myös monet palestiinalaiset kristityt johtajat.
– Kristilliset tahot lahjoittavat alueelle vuosittain 400 miljoonaa dollaria. Se on iso summa.
Kristilliset tahot lahjoittavat alueelle vuosittain 400 miljoonaa dollaria.
Kysymysmerkkejä nousee myös Jordanian ja Pyhän Maan luterilaista kirkkoa kohtaan. Kirkolla on kuusi seurakuntaa ja jäseniä korkeintaan 2 500.
– Silti se pyörittää budjettia, jonka suuruudesta yksikään samankokoinen luterilainen kirkko ei voi kuvitellakaan.
Normalisaation pelko estää dialogin
Kristittyjen tulisi rakentaa rauhaa ja edistää erilaisuuden kohtaamista. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä kristityt johtajat joutuvat taiteilemaan palestiinalaishallinnon paineessa.
Tämän sai kokea Jordanian ja Pyhän Maan luterilainen kirkko, jolle Ruotsin teologinen instituutti ehdotti uskontodialogia. Osa pastoreista oli halukkaita tapaamiseen juutalaisten rabbien kanssa ja kirkon johto antoi ensiksi vihreää valoa, mutta joutui myöhemmin painostuksen vuoksi kieltämään tapaamisen.
– Tämä on malliesimerkki normalisaation pelosta.
Luterilaisen kirkon piispaa, Ibrahim Azaria Marko Piittala pitää maltillisena ja dialogiin myönteisesti suhtautuvana. Luterilaisessa kirkossa vaikuttaa kuitenkin myös normalisaatiota tiukasti vastustavia. Esimerkiksi vaikutusvaltainen betlehemiläinen pappi Mitri Raheb oli mukana kirjoittamassa kiisteltyä Kairos Palestine -julistusta vuonna 2009. Kairos Palestine on palestiinalainen kristillinen liike, joka julistuksessaan pyytää Israelia lopettamaan miehityksen.
– Julistuksen mukaan kaikki on Israelin syytä. Kaikki on pelkkää miehitystä. Ei tunnisteta, mistä tilanne on muodostunut. On kyseenalaista, hyväksytäänkö julistuksessa Israelin valtiota alun alkaenkaan.
On kyseenalaista, hyväksytäänkö julistuksessa Israelin valtiota alun alkaenkaan.
Julistuksessa valitellaan myös sitä, että kansainvälinen yhteisö suhtautui negatiivisesti Palestiinan laillisten vaalien 2006 tulokseen, joka nosti Hamasin valtaan Gazassa.
– Nyt kun lukee julistusta, herää kysymys, oliko vaalitulos todella hyvä ja olisiko se pitänyt hyväksyä.
Kristityt arabit voisivat olla sillanrakentajia
Marko Piittala näkee, että Jeesuksen opetukset olisivat avain siihen, miten pyhään maahan voisi tulla rauha. Jeesus kehottaa rakastamaan jokaista lähimmäistä, myös sitä hankalaa.
– Ja anteeksiantamus: ei haeta syyllisiä, vaan pyydetään ja annetaan anteeksi. Menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuutta voimme tehdä.
Messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt eivät ole kovin paljon tekemisissä toistensa kanssa Israelissa, mikä on Piittalan mukaan valitettavaa.
– Jos messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt niin Israelissa kuin palestiinalaisalueilla voisivat tehdä yhteistyötä, se olisi totaalinen muutos sille alueelle. Kristityt arabit voisivat olla sillanrakentajia myös poliittiseen rauhaan, mutta he eivät voi vain syyttää kaikesta Israelia. Ja kuten eräs arabikristitty sanoi: meidän pitäisi pystyä katsomaan peiliin.
Israelia tulee arvioida kuten muitakin valtioita
Suomalaisia Israelin ystäviä Marko Piittala haluaisi muistuttaa siitä, ettei arabi- ja palestiinalaiskristittyjä unohdettaisi. Joidenkin kristittyjen juuret ovat maassa ikivanhat. Alueen monimuotoisuudesta kertoo, että armenialaisyhteisö on viettänyt messua Jerusalemissa yhtäjaksoisesti vähintään 500-luvulta saakka.
Suomalaisia kristittyjä ei ole myöskään kutsuttu taistelemaan Jumalan taistelua Israelin puolesta. Sen sijaan meidät on kutsuttu siunaamaan Israelia ja rakastamaan lähimmäisiämme, olivat he sitten israelilaisia tai palestiinalaisia.
– Israel on Jumalan omaisuuskansa. Jumala ei sitä kutsumustaan kadu. Se kansa voi tehdä virheitä, ja tekeekin, koska se koostuu ihmisistä. Mutta silti se on Jumalalle rakas.
Kun Israelin toimia arvioidaan, tulisi olla huolellinen siinä, että Israelia arvioidaan samalla tavalla kuin muitakin kansoja ja valtioita.
– Me voimme vaatia siltä samoja asioita kuin muilta kansoilta ja valtioilta, mutta emme enempää. Jos vaadimme enemmän, sorrumme antisemitismiin. Ja jos me alamme vihaamaan palestiinalaisia, sekään ei ole Jeesuksen rakkauden ja vaatimusten mukaista, Marko Piittala muistuttaa.
Me voimme vaatia siltä samoja asioita kuin muilta kansoilta ja valtioilta, mutta emme enempää. Jos vaadimme enemmän, sorrumme antisemitismiin.
Onko Israel kolonialistinen apartheid-valtio?
Marko Piittalan mukaan läntinen media antaa Israelista usein hyvin valikoivan ja suppean kuvan. Mediasta saa käsityksen, jonka mukaan Israel on arabeja kiusaava, epädemokraattinen valtio, joka luo epävakautta Lähi-itään. Kuinka Piittala vastaa muutamiin Israelia koskeviin väitteisiin?
”Israel on kolonialistinen projekti. Juutalaiset tulivat toisen maailmansodan jälkeen alueelle ja ajoivat arabit pois omilta mailtaan.”
Jerusalemin temppeli tuhottiin ensimmäisessä juutalaissodassa vuonna 70 jKr. Toisen juutalaissodan jälkeen 135 jKr. roomalaiset pyrkivät tyhjentämään alueen juutalaisista ja muuttivat alueen nimen Juudeasta Syria Palestiinaksi. Sen jälkeen juutalaisia on asunut alueella koko ajan siellä täällä pieninä vähemmistöinä.
Kolonialismisyytös perustuu ajatukseen, että juutalaiset ovat eurooppalaisia ja tulleet Euroopasta Palestiinan alueelle. Mutta eihän se ole koko totuus ollenkaan. Osa on tullut Euroopasta, osa on ollut jo maassa ja osa – lähes miljoona – on tullut pakoon Lähi-idän muslimimaista. Juutalaiset kuuluvat aivan ytimessään Lähi-itään.
Ja kun väkeä muutti sinne enemmän sionistisen aatteen myötä, he ostivat maata. He eivät valloittaneet sitä. Juutalaiset saivat aika kolkon autiomaan hedelmälliseksi, ja se houkutti myös arabeja muuttamaan alueelle työntekijöiksi.
”Israel pitää laittomia siirtokuntia Länsirannalla.”
Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967 hyväksyttiin YK:n päätöslauselma 242, jonka mukaan Israelin pitää vetäytyä Länsirannalta ja arabipuolen pitää tunnustaa Israelin olemassaolo. Sitten kun tulee rauha, Israelin pitäisi olla vetäytynyt Länsirannalta. Rauhaa ei ole tullut. Vuonna 2000 Israel oli valmis tekemään sen ja tyhjentämään siirtokunnat. Mutta palestiinalaiset eivät hyväksyneet rauhaa.
Olen itse käynyt Länsirannan siirtokunnissa. Niissä on palestiinalaiskristittyjä, jotka asuvat mieluummin siirtokunnissa kuin palestiinalaishallinnon alueilla, koska heitä ei vainota siellä. Siirtokunnissa asuu myös seksuaalivähemmistöjä ja muita vähemmistöön kuuluvia, jotka voivat olla niissä turvassa. Siirtokunnissa arabit kohtaavat juutalaisia, mikä ei ole mahdollista palestiinalaishallinnon alueilla, koska juutalaisilla ei ole sinne asiaa.
”Israel on apartheid-valtio. Arabit ja muut ei-juutalaiset ovat toisarvoisessa asemassa Israelin valtion sisällä.”
Israelin lakien mukaan Israelin tulee olla juutalainen valtio. Lähtökohtaisesti sen siis pitää pysyä juutalaisena, koska se on maailman juutalaisille ainoa suoja ja pakopaikka. Tämän peruslain voidaan katsoa diskriminoivan muita kuin juutalaisia.
Mutta käytännössä kaikilla Israelissa asuvilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, on kyse sitten arabimuslimeista, arabikristityistä tai armenialaisista. Itse asiassa arabeja ei ole pakotettu asevelvollisuuteen. Kaikilla on mahdollisuus menestyä maassa.
Miten käytännön elämä on sitten arabeille hankalaa? Jos heiltä kysyy tätä, he sanovat, että jos paljastuu nimestä, että on arabi, voi olla vaikeampi saada työpaikkaa kuin jos juutalainen hakee sitä. Se voi olla totta. Mutta niin voi olla Suomessakin, jos on vaikkapa venäläinen nimi.
Lain puitteissa ei arabeja kuitenkaan syrjitä. Knessetissä (Israelin parlamentissa) on jopa arabipuolueita, joiden tavoitteena on islamilainen valtio. Ne toimivat täysin laillisesti.
Knessetissä (Israelin parlamentissa) on jopa arabipuolueita, joiden tavoitteena on islamilainen valtio. Ne toimivat täysin laillisesti.
”Israel toteuttaa kansanmurhaa Gazassa.”
Israel käy sotaa Hamasia vastaan, joka käyttää kaikki keinot siihen, että mahdollisimman moni siviili suojelisi sitä. Ja jos siviilejä kuolee, se on Hamasille vain etu, koska se synnyttää maailman sympatian. Näin Hamas toimii.
Israelin pääministerinä 1970-luvulla toiminut Golda Meir sanoi, että rauha tulee, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin he vihaavat meitä. Tämä täsmää aika hyvin tuohon Hamasin toimintaan.
Gazasta on käyty kolme sotaa vuoden 2005 jälkeen. Kansainvälisen painostuksen jälkeen Israel on aina lopettanut siellä sotatoimet. Hamas on aina jatkanut iskuja. Lokakuun 2023 isku oli hyökkäys, jonka jälkeen Israel ajatteli, että nyt tämä loppuu. He pyrkivät tuhoamaan Hamasin, mutta se on todella vaikeaa, koska Hamas ei välitä siviileistään.
Kun Israel on iskenyt Gazaan, he ovat etukäteen tiedottaneet siviilejä ja kehottaneet näitä poistumaan kadulta tai taloista. Minun on vaikea nähdä, että Israel tavoittelisi siviilien tappamista.
Kun Israel on iskenyt Gazaan, he ovat etukäteen tiedottaneet siviilejä ja kehottaneet näitä poistumaan kadulta tai taloista. Minun on vaikea nähdä, että Israel tavoittelisi siviilien tappamista. Jos Gazassa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä, kovin ”huonosti” he ovat tehneet kansanmurhaa, jos siellä on kuollut Hamasin ilmoittamat 60 000 ihmistä. Maailman tehokkain sotaväki ei onnistu tämän tehokkaammin tekemään kansanmurhaa. Lisäksi Israel on joutunut samalla huolehtimaan saman väestön elintarpeista. Minusta syytös kansanmurhasta on kohtuuton.
Piditkö artikkelista? Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Sari Rauhalan sydän alkoi sykkiä odottamatta Israelille
Millaisia isiä Israelin kolme kantaisää olivat?
