”Muistakaa rukouksin”

”Muistakaa rukouksin. Lapsellamme alkavat syöpähoidot ensi viikolla.” ”Olemme avioeron partaalla. Herra muuta puolisoni mieli asiassa.” ”Työttömyys masentaa mieltä. En saa velkojani hoidettua. Herra, armahda!” ”Jeesus, en pääse irti tupakasta ja alkoholista. Muista minua, auta!” ”Asuimme hometalossa, koko perhe sairastui. Jäimme täysin yksin keskelle katastrofia. Olen uupunut, näetkö Jumala?”

Monet seurakunnat, kristilliset järjestöt ja mediat ovat mukana laaja-alaisessa esirukoustyössä. Niin mekin Uusi Tie -lehdessä. Täällä toimituksessa ei mene yhtä viikkoa, ettemme puhuisi toimituksen postiin lähetetyistä esirukouspyynnöistä. Eikä niistä vain puhuta. Usein oikolukuvuorossa oleva huokaisee kiireiden keskellä rukousaiheiden puolesta. Rukouspyynnöt ovat hyvin konkreettisia: aiheet koskettelevat esimerkiksi perhesuhteita, työttömyyttä, rahavaikeuksia, sairauksia, yksinäisyyttä, usein myös aikuisten lasten ja lastenlasten tilanteita. Rukousaiheet ovat usein kuin hätähuutoja: Jumala! Oletko siellä? Kuuletko, näetkö, välitätkö? Herra, armahda ja auta!

Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan ­– –Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.”(Valitusvirret 3:6a, 8).

Olen työstämässä juttua, jossa kosketellaan hengellistä etsintää. Haastateltava totesi, että hänellä oli voimakkaita ennakkoluuloja kristinuskoa kohtaan. Hän luuli, että kristinuskossa kaikki tähtää tuonpuoleiseen, ja se olisi sitten siinä. ”Minä tarvitsin apua tässä ja nyt. Kukaan ei puhunut, että saisin apua Jumalalta tai voisin rukoilla häntä tai että kristinusko tarjoaisi iloa jo tässä maanpäällisessä elämässä. Pyhästä Hengestäkään ei kukaan puhunut”, hän totesi.

Jokainen kristityn hätähuutokin on samalla kuin julistus: Minä uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, rakastavaan Isään. Hän on olemassa, ja hän on sanassaan luvannut auttaa jokaista, joka hänen puoleensa kääntyy. Tässä ja nyt.

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.”(Val. 3:21–24)

Apostoli Paavalin mukaan kristillinen elämä on iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä. Joskus se on myös taistelua ja vaivannäköä, jotta asiat voisivat edetä suotuisampaan suuntaan. Elämä voi joskus yllättää katkerin kääntein, mutta Jumalan puoleen kääntyminen on silloinkin oikea ratkaisu.

Oma esikuvani on Jeesuksen vertauksen leski, joka ei jättänyt rauhaan väärämielistä tuomaria. (Luuk. 18:1–8) Leski ei luovuttanut, vaan vaati hanakasti asiansa ratkaisemista. Rukoilijana haluaisin olla tuon sinnikkään lesken kaltainen. Tuomari auttoi häntä vain päästäkseen ”maanvaivasta” piittaamatta tippaakaan hänen asiastaan. Jeesus vakuuttaa: Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi.

Puhutteliko kirjoitus? Saat lisää rohkaisevia juttuja tilaamalla Uuden Tien, esimerkiksi tästä