Kumiveneestä uuteen alkuun – Mortezan kauhujen pakomatka Iranista Suomeen ja Helmin luokse
Artikkeli on ilmainen. Tilaa verkkolehti lukeaksesi lisää juttuja.
Elettiin syksyä 2016. Kansanlähetysopiston kotoutumislinjalla opiskeleva nuori pakolaismies kiinnitti huomion kainalosauvojen varassa kulkevaan nuoreen naiseen. Iranissa syntynyt afgaanimies Morteza Ebrahim ja suomalainen Helmi ystävystyivät. Kumpikaan ei olisi aluksi uskonut, että ystävyys johtaa rakkaustarinaan.
Helinä Keiju sai kainalosauvat
Helmi oli aiemmin opiskellut sirkuspedagogiksi Turun Ammattikorkeakoulussa. Hänen erikoisalansa oli ilma-akrobatia renkailla. Syksyllä 2016 opinnot olivat keskeytyneet harmillisesti. Helmi oli harjoittellut teatteripotkuja, kun hänen isovarpaansa oli osunut lattiaan ja varvasluu sekä varpaan jänne murtuneet.
Leikkauksen jälkeen Helmi oli passitettu kuuden kuukauden sairauslomalle. Hän oli ollut mukana Peter Pan -produktiossa Helinä Keijun roolissa.
– Itkin kristillisessä opiskelijaillassa tätä vastoinkäymistä. Ystäväni heitti ajatuksen, että miksi en lähtisi Ryttylään Kansanlähetysopistolle.
Helmi pääsi raamattulinjalle, missä muut olivat jo aloittaneet lukukauden. Opisto oli tuttu paikka, sillä nuori nainen oli ollut siellä mukana monissa tapahtumissa. Nyt liikunnallinen sirkustaiteilija köpötteli hitaasti muiden perässä kainalosauvoilla.
”Löysin sydämeni kutsumuksen”
Helmi yllättyi kuullessaan, että maahanmuuttajille oli perustettu oma opintolinja. Vuotta aiemmin Euroopan läpi oli kulkenut valtava pakolaisaalto. Suomeenkin tuli pelkästään vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, yhteensä reilut
32 000 henkilöä.
– Joimme opiskelijaporukalla teetä ja juttelimme. Aloin ymmärtää, miksi he ovat täällä, Helmi kertoo.
Sosiaalityöntekijällä ja linjavastaavalla oli kädet täynnä työtä, joten apukäsille oli tarvetta. Toiminnan naisena hän alkoi auttaa kotoutujia paperitöissä, kuten turvapaikkahakemusten laatimisessa ja pankkiasioissa.
– Selviytymistarinat koskettivat, uppouduin pakolaisten kysymyksiin ja löysin sydämeni kutsumuksen.
Iltaisin hän alkoi yhä useammin istua teellä erityisesti yhden nuoren miehen seurassa. Morteza oli lähtenyt Iranista kohti Eurooppaa alkuvuodesta 2015. Marraskuun Raamattubreikki-tapahtumassa vietettiin afganistanilaista iltaa. Helmi oli järjestelyistä päävastuussa.
– Tanssimme yhdessä Mortezan kanssa. Välillämme oli jo pientä kipinää, mutta yritimme peitellä sitä.
Merkittäviä valintoja
Jouluna 2016 Helmi tiesi olevansa tienhaarassa: hänen piti valita, palaisiko hän sirkusopintoihin vai jäisikö Kansanlähetysopistolle.
– Jäin Ryttylään, mutta aloitin palvelutyölinjan kotoutumislinjan johtajan, Maiju Ollilaisen, apulaisena. Samalla tuli valittua koko elämänsuunta.
Helmikuussa Mortezan ja Helmin ystävyys tuli vaiheeseen, jossa asiat oli puhuttava läpi. Oli selvitettävä, onko suhteessa ystävyyden lisäksi enemmän. Morteza pelkäsi, ettei hänellä ole mitään annettavaa Helmille.
– Muistutin Helmiä, että olen köyhä mies. En omistanut Suomeen tullessani yhtään mitään paitsi päälläni olevat vaatteet. Jumala on kuitenkin rikas antaja ja siunaa jokaista, joka kääntyy hänen puoleensa, Morteza korostaa.
Kansanlähetysopistolla oli kotoutujille ehdoton seurustelukielto. Tällä haluttiin suojella erityisesti heitä itseään, jotta kieliopinnot ja sopeutuminen saataisiin etenemään asiallisesti. Opiston työntekijät onnittelivat nuoria, mutta yhdessä todettiin, että seurustelusäännöstä ei voida tinkiä.
– Me emme enää voineet kieltää tunteitamme ja tahtoamme seurustella, joten minä keskeytin palvelutyölinjan, Helmi kertoo.
Syksyllä 2017 nuoret aloittivat ammattiopinnot Mikkelissä. Samana syksynä Helmi ja Morteza kihlautuivat ja solmivat avioliiton. Nyt perheessä on 6-, 4- ja 1-vuotiaat lapset.
Kokiksi valmistunut Morteza unelmoi pizzerian perustamisesta. Pariskunnan iloiseksi yllätykseksi Finnvera myönsi lainan yrityksen perustamiseen. Pahimpaan korona-aikaan he perustivat ruokaravintola Lalen, missä on tarjolla itämaisia ruokia.
Kielletty rakkaus
Morteza Ebrahimin ollessa pikkulapsi Iranissa elettiin levottomia aikoja. Sotien repimä epävakaa yhteiskunta ei tarjonnut turvaa halveksitulle afgaaniväestölle. Mortezalla oli myös vakavia terveysongelmia. Hän joutui leikkaukseen, joka hoidettiin puutteellisesti.
– Leikkaus oli tuskallinen. En saanut riittävästi kipulääkkeitä ja menetin tajuntani. Jouduin viettämään sairaalassa lopulta kaksi vuotta. Lääkärit vakuuttivat vanhemmilleni, että hoitavat minua niin hyvin kuin pystyvät, mutta voisin menehtyä sairauksiini.
Mortezan vanhemmat olivat tulleet Iraniin alun perin siksi, että suku ei hyväksynyt heidän avioliittoaikeitaan. Mortezan isä kuului halveksittuun hazaraheimoon ja äiti puolestaan vauraaseen perheeseen ja arvostettuun heimoon.
– Vanhempani eivät voineet mennä naimisiin Afganistanissa, joten he päättivät karata Iraniin.
Suvut riitaantuivat, sillä heimorajat ovat tiukkoja. Elämä Iranissa ei taannut kuitenkaan ulkonaista rauhaa. Taustalla olivat vuoden 1979 islamilainen vallankumous sekä Irakin hyökkäyssota maahan. Myöhemmin Syyrian sisällissodan levottomuus ja yleinen Lähi-idän kuohunta heijastuivat myös Ebrahimin perheen elämään.
– Elämä oli kaikin puolin turvatonta ja epävarmaa, Morteza summaa.
Afgaanilapsilta saatettiin myös täysin mielivaltaisesti kieltää koulunkäynti Iranissa. Näin kävi Mortezallekin. Mies kertoo, että iranilaisessa yhteiskunnassa ei kukaan ole turvassa.
– Isäni päätti, että perheemme lähtee Turkkiin. Lopulta kuitenkin vain muutamat perhekunnastamme pääsivät pakenemaan.
Jeesus ilmestyi järkyttävällä pakomatkalla
Morteza Ebrahimin pakomatka alkoi vuonna 2015. Turkkia ja Irania erottaa korkea ja erittäin vaikeakulkuinen vuoristo. Pakolaisten virta kuitenkin kansoitti vuoripolut. Osa nääntyi matkan varrelle. Ruoan ja veden puute vei ihmisiä kuolemaan. Monille sattui myös onnettomuuksia, eikä apua ollut saatavilla.
– Olimme kaikki nälkäisiä ja janoisia. Itkimme uupumuksesta, mutta tiesimme, että takaisin emme voisi kääntyä.
Päiväkausia kestänyt näännyttävä matka koetteli Mortezan terveyttä, mutta pahinta oli nähdä monia kuolleita.
– Vuorilla villieläimet ja linnut söivät kuolleiden ihmisten lihaa. Haju oli kammottava. Vain lampaitaan paimentavat kurdit auttoivat meitä matkan tuolla osuudella, hän kuvailee.
Vuorilla villieläimet ja linnut söivät kuolleiden ihmisten lihaa. Haju oli kammottava.
Keskellä kaoottista matkaa Morteza koki sanoin kuvaamattoman raskasta stressiä eikä pystynyt nukkumaan. Hän rukoili kuitenkin lakkaamatta Allahia. Yhden lepohetken aikana hän sulki silmänsä ja yritti nukahtaa.
– Näin unta, jossa aloin keskustella ystävällisen miehen kanssa. Hän vakuutti, ettei minun tarvitse pelätä. Tunsin unessa syvää turvallisuutta ja rauhaa. En tuntenut enää nälkää enkä janoa.
Näin unta, jossa aloin keskustella ystävällisen miehen kanssa. Hän vakuutti, ettei minun tarvitse pelätä.
Tuon unen seurauksena Morteza sai vahvan luottamuksen siihen, että kaikki menisi hyvin, vaikka ulkonaiset olosuhteet olivat edelleen vaikeat. Turkin rajalla monia pakolaisia ammuttiin. Morteza kertoo itkien pojasta, jota ammuttiin otsaan.
Morteza kulki joukossa, joka pääsi Turkin puolelle. Ihmissalakuljettajat olivat heitä vastassa penäten rahaa.
– Sydämessäni oli kuitenkin yliluonnollinen rauha. Uskon, että Jumala otti tuskani pois. Unessa näkemäni mies kysyi minulta myöhemmin matkalla: ”Muistatko Morteza mitä sanoin? Kaikki on hyvin.” Nyt tiedän, että Jeesus ilmestyi minulle.
”Sanoin isälle, etten voi palata kotiin”
Kahteen kuukauteen Morteza Ebrahim ei ollut päässyt edes suihkuun. Hän asui Turkissa kadulla. Pitkän ja uuvuttavan matkan edetessä Mortezan umpisuoli puhkesi, tuska oli kauhea. Aluksi viranomaiset kielsivät häneltä avun, koska Turkissa pakolaisten määrä on niin valtava. Resurssit eivät riitä kaikkien hoitamiseen.
– Huusin kadulla tuskasta. Paikalliset ihmiset tilasivat ja maksoivat ambulanssikyydin minulle, ja minut vietiin sairaalaan leikkaukseen.
Sairaalassa Morteza jakoi huoneen toisen potilaan kanssa. Tuon miehen tytär alkoi auttaa Mortezaa, joka hämmästeli tytön ystävällisyyttä. Hän koki, että tytön sydän oli puhdas ja rehellinen.
– Tyttö puhui minulle Jeesuksesta. Hän osti minulle vaatteita ja hedelmiä sekä neuvotteli lääkäreiden kanssa puolestani. Silloin silmäni avautuivat: Ymmärsin, että Jumalan rakkaus vaikuttaa tuossa tytössä.
Mortezan isoveljen paras ystävä, Mohammed, asui Turkissa. Morteza vietti hänen luonaan muutamia päiviä.
– Mohammed oli kääntynyt kristityksi, ja hän vahvisti, että unessa näkemäni mies oli Jeesus ja että Jeesus on totta. Minussa syttyi halu saada kuulla lisää kristinuskosta.
Morteza tunsi, että on hänen aikansa jatkaa matkaa, joten hän kieltäytyi jäämästä Turkkiin, vaikka saikin oleskeluluvan maahan. Mortezan vanhemmat olivat huolissaan pojastaan: he halusivat pojan palaavan Iraniin.
– Sanoin isälle, etten voi palata kotiin. Näin maailman nyt eri tavalla. Vakuutin rakastavani vanhempiani, mutta minä pelastuin Jumalan ihmeen kautta. Nyt ymmärrän, että Pyhä Henki kuljetti minua.
Kumivene, kuoleman loukku
Turkissa Morteza Ebrahim matkusti maan itäisestä kolkasta länteen, missä salakuljettajat järjestävät pakolaisille kyytejä Kreikan puolelle. Pakolaiset kohtaavat mielivaltaa sekä viranomaisten että salakuljettajien taholta. Erityisesti tytöt ja myös monet lapset joutuivat raiskatuksi.
Morteza kuului pakolaisjoukkoon, jossa oli 55 henkeä. Heidät määrättiin yhteen kumiveneeseen.
– Jos ei suostunut nousemaan veneeseen, joutui ammutuksi. Näimme, että kumivene oli aivan liian pieni suurelle joukollemme. Leikkaushaavani vuoti verta, mutta meidät komennettiin juoksemaan veneelle.
Matkalla kreikkalaiseen saareen vene alkoi upota.
Matkalla kreikkalaiseen saareen vene alkoi upota. Harvat osasivat uida. Monet vauvat ja pikkulapset hukkuivat, Morteza kertoo itkien. Hän yritti pelastaa yhden pikkulapsen hukkumasta, mutta voimien ehtyessä lapsi hukkui.
– Tuo venematka on kamalin ja lohduttomin muisto kaikista. Uskoin kuolevani itsekin.
Pelastusjoukot tulivat Kreikan puolelta hakemaan veden varassa taistelevia pakolaisia.
Mortezan haava oli auennut, ja hän näki, miten suolet olivat pullahtaneet ulos vatsasta.
Rannalla hän menetti tajuntansa. Miehen herätessä lääkärit ja hoitajat hääräsivät hänen ympärillään. Morteza vietiin sairaalaan.
– Kreikassa meitä oli vastassa eri maailma. Ymmärsin, että tämä yhteiskunta oli täysin erilainen kuin islamilainen maailma. Näin auttavaisuutta ja lähimmäisenrakkautta ja rehellisyyttä. Se oli hämmästyttävää.
Kreikasta matka jatkui Serbiaan ja sieltä kohti Sloveniaa, Itävaltaa ja Saksaa.
– Tunsin aina, että on jatkettava eteenpäin. Nyt uskon, että Jumala työnsi minua Helmin luokse Suomeen, Morteza hymyilee ja luo hellän silmäyksen vaimoonsa.
Umpikuja voi olla ovi Jumalan mahdollisuuksiin
Morteza Ebrahim on oppinut kovien kokemustensa kautta, että nekään eivät lopulta ole este Jumalalle. – Koskaan ei pidä luopua toivosta, koska meillä on suuri ja hyvä Jumala. Jos luulet olevasi umpikujassa, se ei ehkä olekaan loppu. Jumala on voimallinen auttamaan, vaikka kaikki olisi jo menetetty, mies sanoo painokkaasti.
Koskaan ei pidä luopua toivosta, koska meillä on suuri ja hyvä Jumala.
Suomeen saavuttuaan Morteza koki vahvasti, että hänen paikkansa on täällä. Suomessa hänen vammansa hoidettiin kuntoon. Morteza iloitsee myös siitä, että täällä hän pääsi hyvän raamattuopetuksen piiriin.
– Iranissa en ikinä olisi voinut opiskella Raamattua. Iranissa Raamattujen omistaminen, painaminen ja myyminen on kielletty. Jos viranomaiset saavat selville, että joku muslimi on kääntynyt kristityksi, hän joutuu hengenvaaraan.
”Älkää luopuko Raamatusta ja Jeesuksesta”
Morteza Ebrahim tietää, että pakolaiset jakavat mielipiteitä. Monet maahanmuuttajat tahtovat oppia suomen kielen, opiskella, tehdä työtä ja rakentaa tätä maata, hän muistuttaa.
– Itsekin haluan työllistää ihmisiä yrittäjänä, jos mahdollista, koska Jumala on siunannut minua ja olen saanut niin paljon hyvää tässä maassa.
Mortezalla on myös erityinen pyyntö suomalaisille:
– Älkää luopuko kristillisestä uskosta, Raamatusta ja Jeesuksesta. Emme voi luottaa vain älyyn ja järkeen. Jos sinulla on usko ikuiseen elämään, se kestää kaikki koetukset. Elämä on lyhyt. Jeesus on luvannut olla koko maailmalle pelastuksen tie. Hän on totuus ja hänessä meillä on ikuinen elämä.
Piditkö artikkelista? Tilaa verkkolehti lukeaksesi lisää mielenkiintoisia juttuja!
Miten kahden kulttuurin perheessä vietetään joulua?
– Emme juurikaan valmistele joulua, mitä nyt jouluaattona vähän siivoillaan, toteaa Helmi Ibrahim rennosti.
Yrittäjäpariskunta yhdistää joulunvietossaan sujuvasti suomalaisia ja itämaisia vaikutteita. Suomalainen ja Lähi-idän kulttuuri erottuvat lähinnä ruokapöydässä, minne Morteza valmistaa iranilaisia ja afganistanilaisia herkkuja.
– Jouluaattona nautitaan lammasta tai karitsan paistia, joka on iranilaista juhlaruokaa. Jälkiruoaksi nautitaan taateli- ja hunajakakkuja, pähkinöitä ja juodaan paljon teetä.
Perheen kolmen alle kouluikäisen lapsen lempiherkkuja ovat kuivatut kikherneet ja hedelmät.
– Iranissa ei lapsille ole tarjolla karamelleja eikä jouluisin syödä suklaata suomalaiseen tapaan, Helmi huomauttaa.
Ravintolan ovet kiinni, kirkon ovet auki
– Joulu tulee, kun rauhoitutaan ja hiljennytään joulun sanoman ääreen, Helmi summaa.
Ennen joulua Ebrahimien kotiin koristellaan joulukuusi ja viritellään jouluvaloja tunnelmaa luomaan, mutta tärkein traditio perheelle on osallistua joulukirkkoon. Lapset Benjamin, Jasmin ja Aaron ovat mukana jouluevankeliumiesityksessä, jota on harjoiteltu adventin messuissa.
Perheen joulutraditiot ovat muodostuneet pikkuhiljaa, sillä perheen isä Morteza syntyi afganistanilaiseen muslimiperheeseen Iranissa. Kristityksi kääntynyt ei voisi viettää joulua avoimesti kristilliseen tapaan joutumatta hengenvaaraan.
Joulunpyhinä Ebrahimit tapaavat sukulaisia ja nauttivat suomalaisia jouluruokia.
– Joulupukkia meille ei tule, mutta aattona avaamme lahjat kotona. Ravintola Lale on kiinni joulunpyhät ja nykyään kiinni sunnuntaisinkin.
– Haluamme pyhittää lepopäivän, jolloin keskitymme lapsiin ja rauhoitumme kotona tai käymme kirkossa, Helmi ja Morteza kertovat.
Sinua saattavat kiinnostaa myös nämä Uuden Tien artikkelit:
Ehtoollinen saa entisen muslimin kädet kananlihalle
Afgaaniperhettä kuljettanut vene joutui haaksirikkoon Välimerellä – ”Luulimme vauvan kuolleen”