Kastettu Jeesukseen uskovaksi

Viime viikon kirkolliskokouksen useissa puheenvuoroissa kannettiin huolta kasteiden vähenemisestä ja suomalaisten vieraantumisesta kristillisestä uskosta ja kirkosta. Suomalaisten uskosta vieraantumisesta kannettiin huolta myös Suomen Evankelisessa Allianssissa, kun sen piirissä hiljattain kokoonnuttiin keskustelemaan uudesta suomalaisten uskonkäsityksiä kartoittavasta Seurakunnan kasvu ry:n on teettämästä tutkimuksesta.

Suomessa on alueita, joilla ollaan kristinuskon kannalta selkeästi lähetystilanteessa. Kun puhutaan kasteiden vähenemisestä, on syytä olla tarkkana. Pääasiallinen huolenaihe ei voi olla se, että jonkin kirkon vaikutusvalta tai taloudelliset resurssit vähenevät. Pääasia on kysymys kasteen sisällöstä ja merkityksestä. Uuden testamentin mukaan kaste liittää kastettavan Jeesukseen Kristukseen, joka on ainoa pelastaja ja ainoa tie Jumalan yhteyteen. Päähuolenaihe kasteiden vähentyessä on siis se, että ihmiset vieraantuvat Jeesuksesta Kristuksesta. Käytännössä silloin kaste tai kirkkokaan ei merkitse ihmiselle paljoakaan.

TÄMÄ KÄVI erittäin selvästi ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin, miksi ihmiset eivät enää kasta lapsiaan. Tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki summasi tutkimustuloksen Kirkonkellon artikkelissaan (20.3) otsikolla: ”Uskonpuute estää kasteen, kummien puute ei”. Kysyttäessä ihmiset ilmaisivat selvästi, että he ovat vieraantuneet kirkosta ja kristillisestä uskosta. Hyvin harvoille kummin löytäminen oli este tuoda lapsensa kasteelle.

Kun luetaan Uudesta testamentista kastekäskyjä, niiden selkeä päämäärä on evankeliumin julistaminen, niin että ihmiset voisivat uskoa, pelastua ja alkaa elää Jeesuksen opetusten mukaan hänen opetuslapsinaan. Kasteen irrottaminen evankeliumin julistamisesta, opettamisesta ja opetuslapseudesta johtaa yleiseen uskonnollisuuteen, jonka tuloksena meillä on lopulta paljon ”kastettuja pakanoita”. Toisin sanoen ihmisiä, jotka on kyllä kastettu, mutta he elävät vieraana Jeesukselle Kristukselle ja hänen opetuksilleen. Tästä tilanteesta Jeesus itse sanoo, että se, joka ei uskoo, tuomitaan kadotukseen.

LASTEN KASTAMISTA on julkisuudessa markkinoitu muun muassa lapsen ensimmäisenä juhlana. Tämä on aivan liian pinnallinen ja sisällöltään köyhä tapa houkutella ihmisiä kasteelle. Jos kaste olisi pelkkä juhla, miksi me sitten kastamme aikuisia? Hehän ovat jo saaneet juhlia, niin paljon kuin haluavat? Entä hätäkaste? Sen yhteydessä ei kukaan ole juhlamielellä. Vielä kerran: Uuden testamentin mukaan ihmisiä kastetaan, jotta he uskoisivat Jeesukseen ja saisivat hänen tähtensä syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän. Jos ihminen kasteensa jälkeen luopuu uskosta, Jumala on kyllä uskollinen kasteen lupaukselle, niin että ihminen saa palata Jumalan yhteyteen, mutta jos hän ei enää palaa, hän hukkuu – kastettunakin – iankaikkisesti helvettiin.

ON PUHUTTELEVAA kuulla, kun maahanmuuttajat, esimerkiksi entiset muslimit, jotka ovat kääntyneet Jeesus-uskoon, kertovat kasteestaan. Monet käyvät syvän sisäisen kamppailun, ennen kuin uskaltavat ottaa kasteen. Kaste merkitsee heille siirtymistä lopullisesti islamin – tai jonkin muun valheellisen uskon – vallasta Kristuksen vallan alle. Se on elämän dramaattisin muutos. Sen sijaan, että me pohdimme miten tehdä ihmisille kasteelle tuleminen mahdollisimman helpoksi, niin kuin joku kirkolliskokouksessa ehdotti, pitäisi pohtia miten kaikille tehtäisiin mahdollisimman selväksi, mitä Jeesukseen uskominen oikein merkitsee. Silloin avautuu myös kasteen merkitys.