John Hedley Brooke: ”Tiede ei ole merkittävin syy maallistumiseen”

Yksi nykyaikana yleisistä uskomuksista on käsitys siitä, että juuri tiede johtaa uskonnon asteittaiseen häviämiseen yhteiskunnasta. Tällä tavalla kehittyneet yhteiskunnat vähitellen maallistuvat eli sekularisoituvat. Uskonnon ja tieteen suhteeseen erikoistunut tieteenhistorian professori John Hedley Brooken mukaan kyseessä on kuitenkin myytti, joka on osoitettu paikkansa pitämättömäksi.

– Monet yhteiskuntatieteilijät kiistävät nykyään tämän ”sekularisaatioteesin”, Brooke kertoi Areiopagi-verkkolehden järjestämässä seminaarissa kaksi viikkoa sitten.

Tosin, kuten useissa muissakin myyteissä, niin myös tässä on osatotuuksia mukana. Länsimaissa maallistumista todella voidaan havaita, ja sitä onkin Brooken mukaan pääasiassa kahta laatua.

– Sekularisaatiolla tarkoitetaan tyypillisesti joko uskonnollisten auktoriteettien, kuten kirkon vaikutusvallan vähenemistä tai uskonnollisten uskomusten vähenemistä.

Brooken mukaan kummankin lajin maallistumista tapahtuu eri maissa erilaisten lainalaisuuksien mukaan. Siihen myytin sisältämät totuuden siemenet tuntuvat sitten jäävänkin. Nimittäin heti kun pitäisi ruveta selvittämään tarkempaa yhteyttä luonnontieteen ja maallistumisen välillä, joudutaan käsityksen kannalta suuriin vaikeuksiin.

Näistä vaikeuksista joitakin Brooke toi esille sekä seminaariesitelmässään että haastattelutilanteessa. Yksi sellainen seikka on luonnontieteilijöiden oma uskonnollinen vakaumus. Yhdysvaltalainen tutkija James Leuba toteutti juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa tutkimuksen, jossa hän kysyi tuhannelta amerikkalaiselta luonnontieteilijältä, uskovatko nämä Jumalaan, ”jota voi rukoilla odottaen saavansa vastauksen”. 41,8 prosenttia vastaajista sanoi uskovansa. Täsmälleen samanlainen kysely toistettiin vuonna 1998 ja julkaistiin Nature-lehdessä. Tulos oli lähes sama: 39,3 prosenttia vastasi myöntävästi. Jotta sekularisaatioteesi pitäisi vettä, lukeman olisi pitänyt olla paljon pienempi.

Tiede ei ole syy hylätä kristinusko

Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos on sosiologi Susan Buddin tekemä kartoitus englantilaisten ateistien tai agnostikkojen antamista syistä kristinuskosta luopumiselleen. Budd kävi läpi sataviisikymmentä kääntymyskertomusta sekä hankki lisäaineistoa kahdestasadasta elämäkerrasta. Kertomusten tapahtumat sijoittuivat vuosiin 1850–1960.

– Otos ei siis ollut mikään pieni ja merkityksetön, Brooke muistuttaa.

Mikä oli tulos? Buddin mukaan tieteellä ei ollut kääntymyksissä juuri minkäänlaista roolia. Sen sijaan syiksi mainittiin vaikkapa englantilais-amerikkalaisen poliittisen aktivistin Thomas Painen pamfletin The Age of Reasonin (1794–95) lukeminen.

– Se oli oman aikansa ”deistinen Jumalharha”, jos näin voidaan sanoa, Brooke kertoo viitaten Richard Dawkinsin vuonna 2007 julkaistuun kuuluisaan uusateistiseen teokseen.

Muita syitä kääntymykselle olivat esimerkiksi siirtyminen poliittisesti konservatiivisemmasta suunnasta radikaalimpaan, yleensä poliittisen kentän vasemmalle laidalle. Siirtymän mukana asennoiduttiin valtaapitävien kanssa veljeilevää kirkkoa vastaan. Lisäksi eri uskonnollisten ryhmien olemassaolo ja niiden kilpailevat totuusväitteet aiheuttivat epäilyksiä kaikkien uskontojen totuusväitteitä kohtaan. Samoin Vanhan testamentin julmaksi koettu jumalakuva ja herätyskristillinen saarna helvetistä vaikuttivat luopumiseen. Brooken mukaan viime mainittu seikka oli suuri vaikuttaja evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwininkin luopumisessa kristinuskosta.

– Ainakin Darwinin veli oli ateisti ja ehkä hänen isänsäkin. Darwinin mielestä se, että he joutuisivat iankaikkiseen kadotukseen, oli hänelle sietämätön ajatus.

Lisäksi Darwinille kompastukseksi muodostui kärsimyksen ongelma, jonka vuoksi hän koki mahdottomaksi uskoa hyväntahtoiseen jumaluuteen. Evoluutioteoria sai hänet korkeintaan epäilemään jumalallisten ihmeiden mahdollisuutta, mutta Brooken mukaan Darwinin kristinuskosta vieraantumisen taustalla vaikuttivat enemmän kyseiset ”eksistentiaaliset kysymykset”.

Miksi myytti elää edelleen?

Syyt maallistumisen taustalla ovat seminaarin annin perusteella hyvin moninaiset, kuten uskonnollisten vaihtoehtojen lisääntyminen ja kirkon rakentamien instituutioiden korvautuminen valtiollisilla. Myös tieteellisen tiedon lisääntyminen voi vaikuttaa asiaan ainakin sellaisten uskomusten kohdalla, jotka pyrkivät selittämään vaikkapa luonnonvoimien pelottavuutta ja käsittämättömyyttä jumalallisilla väliintuloilla. Brooke muistuttaa kuitenkin, että suuren ilmiön taustalla syitä on luonnollisesti useita.

– Yhteiskunnat ovat monimutkaisia kokonaisuuksia ja niiden tutkiminen on vaikeaa.

Jos todellisuus on kuitenkin moninainen, miksi tällainen historiaa yksinkertaistava käsitys edelleen elää? Yksi selitys on Brooken mukaan, että sen halutaan elävän.

– Monella ihmisellä on hyvin tunnepitoisia asenteita uskonnollista uskoa kohtaan, jopa sellaista, joka on ilmaistu mahdollisimman viileästi ja asiapitoisesti.

Brooken mukaan pappien olisi kuitenkin syytä tietää hiukan enemmän luonnontieteestä, vaikkei heidän tietenkään tarvitse asiantuntijoita alalla olla.

– Sellaiset henkilöt olisivat tärkeitä erityisesti nuoria varten, jotka ovat Dawkinsin ja heidän kaltaistensa vaikutuspiirissä.

John Hedley Brooke oli pääpuhuja Areiopagi-verkkolehden seminaarissa ”Luonnontiede, maallistuminen ja teologia” Helsingin yliopistossa 5.–6.3. Seminaarin yhteistyökumppaneina oli myös Espoon hiippakunta sekä Suomen Akatemian huippuyksikkö Järki ja uskonnollinen hyväksyminen. Artikkelin lähteinä on käytetty Brooken esitelmää, haastattelua sekä artikkelia teoksessa Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta (Kirjapaja 2015).

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: