Talmudin tekstejä voi vihdoin lukea suomeksi

Talmud on osa juutalaisten pyhiä kirjoituksia. Kuva: Shutterstock/ Vladimir Mulder

Vanhan testamentin lisäksi rabbiininen kirjallisuus on oleellinen osa juutalaisuutta. Siihen kuuluu tuhansia sivuja juutalaisten oppineiden eli rabbien opetuksia seitsemän ensimmäisen vuosisadan ajalta jKr. Mitä tästä kirjallisuudesta olisi hyvä tietää?

Ennen tätä syksyä tästä kirjallisuuden merestä on ollut mahdollista lukea suomen kielellä vain pieniä katkelmia. Uutuusteos Pyhiä juutalaisia kirjoituksia. Valikoituja tekstejä Talmudista(toimittaneet ja suomentaneet Riikka Tuori ja Tapani Harviainen, Gaudeamus 2018) paikkaa tätä puutetta ja tarjoaa nyt yli 400 sivua suoraan alkukielestä suomennettua materiaalia. Silti uutuuskirjakin käsittää vasta murto-osan koko rabbiinisesta kirjallisuudesta.

– Teos antaa suomalaiselle lukijalle ihan hyvän kuvan Talmudista. Mutta jos olisimme olleet oikein kunnollisia, olisimme ottaneet mukaan enemmän lakitekstien pohdintoja. Iso osa Talmudia on lakia käsitteleviä jaksoja, mutta niiden kääntäminen on tosi hankalaa. Tekstiin tulisi lisätä valtava viiteapparaatisto, jotta lukija voisi sitä ymmärtää, Lähi-idän tutkimuksen yliopistonlehtori Riikka Tuori sanoo.

– Olemme valinneet Talmudista sellaisia tekstejä, jotka myös avautuvat suomalaisille lukijoille. Monet niistä ovat tarinoita tai käsittelevät teologisia kysymyksiä, hän jatkaa.

Kirjallinen ja suullinen Toora

Riikka Tuori on ollut mukana suomentamassa Talmudin tekstejä. Kuva: Riikka Tuorin arkisto

Riikka Tuori kehottaa aloittamaan Talmudiin tutustumisen Isien lukukappaleita -nimisestä traktaatista. Se koostuu lyhyistä, erillisistä viisaista lausumista. Niistä monet ovat ajattomia: ”Tee Jumalan tahdosta oma tahtosi, jotta hän tekisi sinun tahdostasi oman tahtonsa.” ”Jokaisella, jonka teot ovat suuremmat kuin hänen viisautensa, säilyy viisaus. Jos viisaus on suurempi kuin teot, se ei säily.”

Isien lukukappaleita tuo myös esiin sen, miten juutalaiset käsittivät Tooran. Tooralla tarkoitetaan viittä Mooseksen kirjaa, jotka Jumala on antanut suoraan taivaasta.

– Tämän kirjallisen Tooran rinnalla rabbit alkavat puhua siitä, että heidän opetuksensa on suullista Tooraa, samalla tavalla pyhää kuin Raamatun teksti. Näin siis luodaan ajatus suullisesta Toorasta, Riikka Tuori avaa.

Mitä Talmud sanoo Jeesuksesta?

Rabbiininen kirjallisuus

Mišna

Pääosin lainopillinen kokoelma rabbien suullista perimätietoa kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Laintulkintojen lisäksi Mišna sisältää tarinoita. Mišnan kokoajaksi mainitaan Jehuda ha-Nasi (n. 135–220).

Palestiinalainen Talmud

Rabbit alkoivat tulkita Mišnan sanomaa ja etsimään sen päätöksille raamatullista pohjaa. Näistä tulkinnoista koottiin Palestiinalainen Talmud 300–400-luvuilla.

Babylonialainen Talmud

Edellisen sisarteos, joka koottiin Babyloniassa 400–500-luvuilla. Babylonialainen Talmud on huomattavasti Palestiinalaista Talmudia laajempi.

Midraš

Rabbien kehittämä kirjallisuudenlaji, raamatuntulkintakirjallisuus. Midraš pyrkii selventämään Raamatun kirjoja ja tarjoamaan niihin yksityiskohtia, tyypillisesti jae jakeelta.

Toisinaan koko rabbiinisesta kirjallisuudesta käytetään nimitystä Talmud.

Talmud säilyi pitkään kristityille tuntemattomana teoksena. Niinpä juutalaisuuttakaan ei tunnettu kunnolla, vaan sen ajateltiin olevan pitkälti sellaista kuin Raamatun juutalaisuus.

– Kristityt saivat tietoa Talmudin sisällöstä aika myöhään, 1200-luvulta eteenpäin, erityisesti juutalaisten käännynnäisten kautta. Talmudista tuli silloin vähän pelottava asia, koska sieltä kaivettiin esiin kristinuskolle ongelmallisia kohtia, Riikka Tuori sanoo.

Näihin kohtiin kuuluu muun muassa se, mitä Talmudissa sanotaan Jeesuksesta. Kovin paljon rabbiininen kirjallisuus ei tosin Jeesuksesta puhu. Mišna koottiin ennen kuin kristinuskosta oli tullut Rooman valtakunnan pääuskonto, ja Babylonialainen Talmud syntyi zarathustralaisen yhteiskunnan ympäröimänä.

– Talmudin näkökulma on, että Jeesus on juutalainen, joka on eksynyt väärille teille. Siellä sanotaan, että Jeesuksen isä oli roomalainen sotilas ja äiti prostituoitu.

Talmudia on vuosisatojen ajan käytetty aseena juutalaisia vastaan.

– Juutalaiset kohtasivat 1200-luvulta lähtien paljon väkivaltaa ja ahdistelua sen takia, että Talmudissa puhutaan Jeesuksesta niin ikävästi. Niinpä niitä kohtia on sensuroitu. Jeesus-sana on saatettu korvata tekstissä ilmaisulla ”Israelin syntiset”.

Suhde Talmudiin jakaa juutalaisia

Juutalaisuus on kokenut modernina aikana suurta muodonmuutosta. Tänä päivänä suhde Talmudiin jakaa eri juutalaisuuden suuntauksia.

– Israelissa ortodoksijuutalaisuus on ykkösasemassa. Yhdysvalloissa taas liberaalit suuntaukset ovat alkaneet vallata alaa. Monille juutalaisille Talmud on kansanperinnekokoelma, josta on löydettävissä universaaleja viisauksia. Ortodoksijuutalaisuuden parissa se on taas sitovampi osa elämää, Riikka Tuori kertoo.

Voiko rabbiinisen kirjallisuuden avulla ymmärtää Jeesusta paremmin?

Rabbiininen kirjallisuus tarjoaa sivukaupalla näkökulmia Vanhaan testamenttiin ja juutalaisuuden historiaan. Voiko se auttaa meitä ymmärtämään paremmin myös Jeesusta? Jotkut kristityt tutkijat ja julistajat ovat soveltaneet rabbiinisia tekstejä melko mutkattomasti Uuden testamentin tulkintaan. Eksegetiikan ja judaistiikan yliopistonlehtori Pekka Lindqvist Åbo Akademista suhtautuu tällaiseen suurella varovaisuudella.

– Varhaisinkin rabbiininen teos Mišna on vajaat kaksisataa vuotta myöhempi kuin Uuden testamentin kirjoitukset. Rabbiinista kirjallisuutta ei voi suoraan hyödyntää selittämään Uuden testamentin maailmaa.

Pekka Lindqvistin mukaan rabbiininen kirjallisuus paljastaa, kuinka keskeistä laki oli juutalaisille. Kuva: Pekka Lindqvistin arkisto

Lindqvistin mukaan rabbiiniseen kirjallisuuteen ei voi luottaa varsinkaan historiallisena lähteenä. Tutkimus on hänen mukaansa osoittanut, että vain harvoin teksteissä on kyse historiallisesta tiedosta. Jokin opetus voidaan esittää tietyn rabbin suulla, mutta ei ole mitään varmuutta, että kyseinen rabbi on näin joskus sanonut. Talmudin päämäärä on historian sijaan ideologinen.

– Kun Talmudia verrataan juutalaiseen historioitsijaan Josefukseen, Talmud on hyvin ideologisesti orientoitunut. Talmudia ei ole tarkoitettukaan historialliseksi tiedonannoksi.

– Esimerkiksi Jerusalemin toisen temppelin ajasta maalataan epähistoriallinen kuva. Talmudin mukaan Jeesuksen aikaan rabbit johtivat Israelin yhteiskuntaa ja temppelipalvelusta. Kaikki kansa seurasi rabbien opetusta. Josefuksen teksteistä tulee täysin toisenlainen kuva. Mistään rabbiinisesta liikkeestä ei ole tietoakaan.

Jatkuvaa vääntöä lain tulkinnasta

Alkujarruttelun jälkeen Pekka Lindqvist alkaa tuoda esiin myös myönteisiä mahdollisuuksia, joita rabbiininen kirjallisuus tuo Uuteen testamenttiin. On ensinnäkin pidettävä mielessä se, että 200–500-luvuilla hepreaa ja arameaa puhuneet rabbit ovat saattaneet ymmärtää Raamatusta jotain sellaista, mitä me 2000-luvulla emme näe. Hehän elivät huomattavasti lähempänä Jeesuksen maailmaa.

Rabbiinisia tekstejä lukemalla opimme myös ymmärtämään, miten juutalaista lakia luotiin ja miten keskeinen sija lailla oli juutalaisessa hurskauselämässä. Lain tulkinnasta käytiin yksityiskohtaista ja jatkuvaa vääntöä. Se oli myös Jeesuksen maailma. Tämä saattaa meiltä moderneilta raamatunlukijoilta helposti unohtua.

Jeesus ei käy hyökkäämään fariseusten laintulkintaa vastaan eikä naura näille.

– Kun Jeesus käy keskustelua laista kirjanoppineiden kanssa, me helposti hymähdämme, miten he ovat voineet keksiä tuollaisia tulkintoja ja kuinka he ovat voineet olla niin pilkuntarkkoja. Jeesus ei kuitenkaan käy hyökkäämään fariseusten laintulkintaa vastaan eikä naura näille. Jeesus kehottaa (Matt. 23) seuraamaan fariseusten ja lainopettajien opetusta. Hän sanoo suoraan, että näiden tulkinta on ihan ok, oikein ja tärkeä.

Joutuessaan väittelyihin fariseusten kanssa opetuslasten peseytymisrituaaleista, viljatähkien katkomisesta tai vaikkapa sairaan parantamisesta sapattina Jeesus ei väitä, että fariseukset tulkitsisivat Tooraa väärin. Sen sijaan hän pyrkii osoittamaan, että nyt on koittanut uusi aikakausi, pelastuksen ja Messiaan aikakausi.

– Siksi asioita täytyy katsoa eri perspektiivistä käsin. Jeesuksen opetuslapset eivät paastoa, koska Messias on täällä. He eivät peseydy rituaalisesti, koska jokainen Messiaan lähellä oleva on jo puhdas. Mitä tulee sapattisääntöihin, Jeesuksen opetuslapset elävät jo todeksi suurta lepopäivää.

Jeesus käyttää midraš-tulkinnan sääntöjä

Pekka Lindqvist huomauttaa, että Jeesus käyttää rabbiinisesta kirjallisuudesta tuttua kal wahomer -periaatetta, jossa päätellään kevyemmästä seikasta painavampaan. Jos jokin pätee vähempiarvoiseen asiaan, vielä varmemmin se pätee suurempiarvoiseen asiaan.

Tämä näkyy muun muassa Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa, jossa Jeesus parantaa halvaantuneen ja käskee hänen ottaa vuoteensa ja kävellä. Kaksi lukua myöhemmin hän kohtaa farisealaisen laintulkinnan, jonka mukaan vuoteen kantaminen sapattina on työntekoa ja siten sapattikäskyn rikkomista.

– Jeesus ei ryhdy kiistelemään kantamiskiellosta. Sen sijaan hän kysyy, eivätkö juutalaisetkin ympärileikkaa sapattina. Jos he sallivat fiksata pienen ruumiinosan, kuinka paljon enemmin saa parantaa koko ihmisen? Jeesus käyttää tässä juutalaisen midraš-tulkinnan sääntöjä, Lindqvist sanoo.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!