Heidi Rekonen ei löytänyt rauhaa uushenkisyydestä

Heidi Rekonen tuli uskoon Raamatun lukemisen kautta. Sitä edelsi kuitenkin pitkä etsintä uuspakanuuden ja uushenkisyyden parissa.
Nainen haravoi syksyisässä kelissä.

Luonto ja luovuus ovat aina olleet metalliartesaaniksi valmistuneelle Heidi Rekoselle tärkeitä asioita. Jo lapsena hän piirteli paljon ja teki itsekseen pitkiä kävelyretkiä metsässä. – Tutkiskelin kasveja ja sieniä, ja saatoin tuijotella jäkäliä tai sammakonkutua Kuva: Tuuli Korpela

Tilaa Uusi Tie -verkkolehti tarjoushintaan 1 € ensimmäinen kuukausi.

Heidi Rekonen kirjoitti lapsena päiväkirjaansa, että hänen suurin unelmansa on ”ikuinen elämä taivaassa perheen kanssa”. Kotona uskonasioita ei pidetty esillä, mutta uskova mummo puhui Heidille ”yläkerran miehestä”, rukoili iltarukoukset ja osti perheeseen Ikuisia kertomuksia -kirjasarjan. Myös perhepäivähoitaja vei lapsia välillä seurakunnan kerhoon. 

Kokonaisuutena Heidin saama hengellinen kasvatus oli kuitenkin ohutta, ja lapsenusko karisi teini-ikään mennessä. Heidistä ei tullut pelkästään välinpitämätön vaan suorastaan vihamielinen kristinuskoa kohtaan. Jälkikäteen Heidi näkee taustalla alitajuista katkeruutta elämää ja Jumalaa kohtaan, sillä hän oli kohdannut lähisuhteissaan vakavia pettymyksiä. 

– Minulla oli vahva ajatus, etten olisi halunnut syntyä tänne. Olin katkera Jumalalle, vaikka en edes tunnustanut hänen olemassaoloaan. 

Peloista huolimatta jokin pakotti jatkamaan 

”Hyvää ateistia” Heidistä ei kuitenkaan tullut. 

– Yritin leikkiä ateistia, mutta tiedostin aina, että on jotain muutakin kuin näkyvä maailma.  

Yritin leikkiä ateistia, mutta tiedostin aina, että on jotain muutakin kuin näkyvä maailma.

Se johtui yliluonnollisista kokemuksista. Heidi oli jo varhaisteininä ensimmäisiä kertoja mukana spiritismikokeiluissa, jotka olivat aluksi olevinaan leikkiä. Kun selittämättömiä asioita oikeasti tapahtui, se aiheutti pelkoja ja ahdistusta. Jännityksen tunne sai kuitenkin jatkamaan ja Heidi ajautui tekemisiin uuspakanuuden kanssa. Kaikki noituuteen liittyvä vaikutti kiehtovalta, ei pelkästään yliluonnollisuuden vaan myös uteliaisuuden vuoksi, Heidi pohtii. 

– Ensin olin aivan tukka pystyssä säikähdyksestä, mutta siinä oli kuitenkin jotain sellaista, joka pakotti jatkamaan. 

A-klinikan työntekijä ei ollut uskoa korviaan 

Aikuisena Heidin uskomusvalikoimaan tulivat myös itämaiset uskonnot. Heidi luki paljon kirjoja kirjaston rajatieto- ja okkultismi-osastolta, ja niiden myötä hän viehättyi myös new agesta. 

Heidi muun muassa meditoi ja joogasi. Luvattua rauhaa ja hyvää oloa ei tullut, mutta guru kehotti vain jatkamaan ahdistuksesta huolimatta. Heidi koitti turruttaa pahaa oloa ja merkityksettömyyden tunnetta myös päihteiden, erityisesti alkoholin kautta. 

– Aineet vaikuttivat lamauttavasti ja toivat hetken helpotusta. 

Heidi ymmärsi alkoholiongelman vakavuuden vasta, kun kävi juttelemassa A-klinikan työntekijän kanssa. Tämä ei ollut uskoa määriä, joita Heidi kertoi juovansa säännöllisesti viikossa. Naisen kehon ei pitäisi kestää niin montaa annosta.

Alkoholin käytön loppumista Heidi pitää jonkinlaisena ihmeenä, vaikkei silloin uskonutkaan Jumalan apuun. 

– Käyttö vain hiipui ja loppui, vaikka se oli ollut aika pakonomaista. 

Käyttö vain hiipui ja loppui, vaikka se oli ollut aika pakonomaista.

Tutut tosin tarjosivat tilalle huumeita – muka alkoholia ”ystävällisempänä” vaihtoehtona elimistölle. Heidi kokeilikin aineita ja kokee suurena varjeluksena, ettei jäänyt fyysisesti riippuvaiseksi. Nykyään hän suhtautuu suurella varauksella myötämieliseen huumepuheeseen.

Rippiraamattu johdatti totuuden luo  

Kun Heidi oli pyörinyt aikansa uuspakanuuden, new agen ja muiden uskontojen parissa, lukenut Koraanin ja hindujen pyhän kirjan Bhagavad-Gitan, hän viimein totesi, ettei mikään näistä ollut vienyt häntä sen totuuden äärelle, jota hän oli etsinyt. 

Siinä vaiheessa hän oli valmis tarttumaan Raamattuunkin. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. 

– Se oli rippiraamattu, ja oli aika ihmeellistä, että olin ylipäätään säilyttänyt sen. 

Katkeruus Jumalaa ja kristinuskoa kohtaan oli ehtinyt sulaa vuosien aikana. Heidi ei muista, mistä kirjasta tai luvusta aloitti Raamatun lukemisen, mutta lukiessaan hän vakuuttui koko ajan enemmän ja enemmän, että tässä se nyt on, totuus. 

– Heti kun aloitin lukemisen, koin että tässä on jotain aivan toisenlaista kuin missään muussa uskonnossa, sellaista rauhaa ja selkeyttä. 

”Jeesus ei ollut menestynyt ja hyvinvoiva” 

Heidillä ei kuitenkaan ollut aluksi mitään käsitystä, mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsee ajallisessa elämässä. 

– Jouduin jos jonkinlaisille sivuraiteille siinäkin. 

– Kovin on hidasta ja työlästä tämä oppiminen. Sitäkin ihmeellisempää tietysti Jumalan hyvyys ja armollisuus. Miten hän on jaksanut ja voi jaksaa tällaistakin. 

Kovin on hidasta ja työlästä tämä oppiminen. Sitäkin ihmeellisempää tietysti Jumalan hyvyys ja armollisuus.

Myös uushenkisyyden ote oli tunnetasolla yllättävän tiukka. Ajatus new age -esineistöstä luopumisesta kirpaisi, joten spiritismilauta, kivet ja muut välineet kulkivat alkuun mukana, vaikkei Heidi enää käyttänyt niitä. Lopulta hän kuitenkin sai heitettyä ne menemään.  

Raamattu on edelleen Heidille tärkeä kirja, jota hän pyrkii lukemaan lähes päivittäin. Hänen lempikohtansa on Jesajan kirjan 53. luku, jossa puhutaan hyljeksitystä kipujen miehestä, sairauden tuttavasta, jonka haavojen hinnalla me olemme parantuneet. 

– Se puhuttelee. Jeesus ei ollut tässä maailmassa menestynyt ja hyvinvoiva.

Piditkö artikkelista? Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:

Uushenkisyys – vaarallista leikkiä vai harmitonta harhaa?

Noora Marja-ahon turva ei ole enää universumi, vaan taivaan Isä

Tilaa evankelioiva Ilon Aika -lehti jaettavaksi osoitteessa uusitie.com/ilon-aika