”Cancel-kulttuuri on aikuisten koulukiusaamista”
Yksi cancel-kulttuurin leimallisista piirteistä on niin sanottu somearkeologia, avaa Jason Lepojärvi. Se tarkoittaa sosiaalisen median vanhojen kommenttien kaivelua ja siivilöintiä. Epäilyttäviä kohtia voidaan kontekstistaan irrotettuina käyttää kirjoittajaa vastaan. KUVA: ILKKA KONTTURI
Nykyään saa nopeasti vihavyöryn niskaansa, jos julkaisee ajattelemattoman tai valtavirrasta poikkeavan mielipiteen. Pahimmillaan lopputuloksena voi olla uskottavuuden, työn tai ystäväpiirin menetys.
Teologian tohtori, professori Jason Lepojärvi vertaa nykyistä cancel-kulttuuria aikuisten koulukiusaamiseen. Sille on tyypillistä, että ihmistä pyritään rankaisemaan kohtuuttomasti tahattomasta virheestä tai harhaoppisena pidetystä mielipiteestä. Suomenkielisistä vastineista lähimpänä on Lepojärven mukaan vaientamiskulttuuri. Cancel on kuitenkin vielä voimakkaampi sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti poistamista.
Lepojärvi selventää, että cancel-kulttuurin ja kriittisen kulttuurin välillä on oleellinen ero.
– Kriittinen kulttuuri sietää erimielisyyksiä eikä lietso pelon ilmapiiriä, toisin kuin cancel-kulttuuri, joka pyrkii vaientamaan kohteensa.
Asiallinen kritiikki on itsessään hyvä asia, jonka tarkoituksena ei ole nolata tai hylätä ketään.
– Kritiikki tähtää virheen korjaamiseen järkiperäisen keskustelun avulla.
Tunteet ohjaavat etiikkaa
Soraäänien vaientaminen ei itsessään ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Neuvostoliittoa ei voinut vielä muutama vuosikymmen sitten kritisoida Suomessa julkisesti, Jason Lepojärvi muistuttaa. Varsinainen cancel-kulttuuri liittyy kuitenkin hyvin kiinteästi sosiaalisen median yleistymiseen.
Ihmisten tekemiset, sanomiset, virheet ja mielipiteet näkyvät suuremmalle yleisölle sosiaalisen median kautta. Sosiaalinen media auttaa myös etsimään ja välittämään tietoa uhrista, ”laajentaman koulukiusaamisen piiriä”, Lepojärvi valottaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että sosiaalinen media on itsessään neutraali asia, jota voi käyttää myös uhrien puolustamiseen.
Lepojärvi pohtii, että nykyinen cancel-kulttuuri kannustaa ihmisiä kiinnittämään huomiota hyvinkin pieniin rikkeisiin ja loukkaantumisiin sen sijaan, että he pyrkisivät kasvamaan hyveissä ja sietämään enemmän.
– Tunteista on tehty eettisen ja moraalisen arvioinnin perusta.
”Ei vain yhden ideologian pahe”
Suomessa julkisten vaientamisyritysten kohteina ovat olleet ovat esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsänen, professori Tapio Puolimatka sekä Pori Jazzin toimitusjohtajan pestin menettänyt Aki Ruotsala. Heidän kohdallaan kynnyskysymyksiksi nousivat konservatiiviset sukupuoli- tai seksuaalikäsitykset.
Liberaali vasemmisto vaikuttaa joskus korostuvan cancel-kulttuurin harjoittajana, mutta Jason Lepojärven mukaan cancel-kulttuuri ole minkään yksittäisen ideologian pahe. Kyse on enemmänkin enemmistö–vähemmistö-asetelmasta.
– Cancel-kulttuuri on aina väärin. Se on vaarallista ja lyhytnäköistä riippumatta keneen se kohdistuu. Sanan- ja uskonnonvapaus suojelee ennen kaikkea vähemmistöjä.
Rasismi ja sukupuolikysymykset ovat nyt erityisesti pinnalla, mutta Jason Lepojärvi muistuttaa, että vaientamiskulttuuria voi esiintyä monessa yhteydessä, vaikka seurakunnassa. Esimerkkinä hän mainitsee Israel-kriittisyyden tai -myönteisyyden, joka voi olla jossakin seurakunnassa kuin punainen vaate.
Halutaanko sinut vaientaa? 6 merkkiä
Tutkija Jonathan Rauch on listannut vaientamiskulttuurin oireita. Mitä useampi näistä pätee kohdallasi, sitä todennäköisemmin olet vaientamisyrityksen kohteena.
- Rankaisevuus
Onko työnantajaasi otettu yhteyttä jonkin virheesi, mielipiteesi tai arvosi takia? Onko elinkeinosi uhattuna?
- Keskusteluoikeuden poistaminen
Yritetäänkö julkaisujasi poistaa tai tilaisuuksiasi peruuttaa tai boikotoida? Pidetäänkö yhteistyötä kanssasi väkivaltana?
- Järjestäytyneisyys
Vaikuttaako hyökkäys organisoidulta, ja kannustetaanko siihen muita? Kaivellaanko somehistoriaasi epäilyttävien irtokommenttien toivossa?
- Oheissanktiot
Uskaltavatko muut ihmiset tukea sinua julkisesti? Pelkäävätkö he sanktioita omalle kohdalleen?
- Moraalipatsastelu
Onko sinun tuomitsemisestasi tullut hyvän ihmisen tunnusmerkki? Pyrkivätkö muut fariseusten tavoin näyttämään moraalisilta paheksuessaan sinua?
- Muka-totuudellisuus
Vääristelläänkö kritiikissä jatkuvasti totuutta? Syytetäänkö sinua vedoten ”faktoihin”, jotka ovat ylimalkaisia tai virheellisiä eikä niitä oikaista myöhemmin?
Kun anteeksipyyntö ei riitä – Tapaus Lesbarrères
KANADAN ONTARIOSSA asuva ja työskentelevä Jason Lepojärvi kertoo tuoreen esimerkin kollegansa kohtaamasta vaientamisyrityksestä, josta on saanut itsekin osansa.
Kaikki alkoi kesällä, kun Laurentianin yliopiston dekaani David Lesbarrères julkaisi twiitin, jossa hän käytti aihetunnistetta #AllLivesMatters, joka tarkoittaa suomeksi ”Kaikkien elämällä on merkitystä”. Aihetunnistetta #AllLivesMatter on käytetty rasistisissa yhteyksissä, mutta Lesbarrères vakuutti myöhemmin, ettei ollut tiennyt sitä. Twiitistä nousi vihamielinen kohu, minkä myötä Lesbarrères pyysi anteeksi ja poisti twiitin. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä alta menivät sekä asema dekaanina että maine.
– Rahallisen menetyksen lisäksi hän menetti muita etuja. Lynkkausjoukko ei ole kiinnostunut anteeksipyynnöistä, kun tarkoitus on nolata ja vaientaa, Lepojärvi kuvailee.
”Minuakin on pyydetty olemaan hiljaa, mutta en aio olla”
David Lesbarrèresin tapaus on vielä kesken, mutta Jason Lepojärvi näkee sen todella ongelmallisena. Suuri yleisö oli kyllä miehen puolella, mutta pienen ja vaikutusvaltaisen joukon silmissä anteeksipyynnöllä tai aiemmilla ansioilla ei ollut painoarvoa. Lepojärvi kertoo, että ennen kohua dekaani tunnettiin pitkään jatkuneesta, rasisminvastaisesta työstä ja oli erityisen suosittu kansainvälisten opiskelijoiden keskuudessa.
– Tämä on aivan järkyttävä epäoikeudenmukaisuus, suorastaan farssi. Nyt yliopiston hallinto yrittää miettiä, miten päästä tilanteesta pois menettämättä kasvojaan.
Dekaanin ajattelemattoman twiitin sisältöä Lepojärvi ei puolustele, mutta pitää seurauksia kohtuuttomina. Hän kirjoitti kahden kollegansa kanssa Lesbarrèresin puolustustekstin The Sudbury Star -lehteen, ja kertoo, että ”lokakampanja” on ulottunut myös heihin.
– Sosiaalisesta mediastamme on irrotettu kontekstistaan lauseita, joita on lähetetty työnantajillemme ja heitä on painostettu. Minuakin on pyydetty olemaan hiljaa, mutta en aio olla.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: