Analyysi: Syytetäänkö Päivi Räsästä hänen vakaumuksestaan vai ilmaisutavoistaan?

Eilen koitti viimein historiallinen päivä, kun kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Juhana Pohjola olivat vastaamassa syytteisiin Helsingin käräjäoikeudessa (lue Uuden Tien jutut tästä ja tästä). Räsäsen oikeutta ilmaista mielipiteensä ovat puolustaneet niin konservatiivikristityt kuin jotkut liberaalit ajattelijat. Toisaalta Räsäsen tuomion kannattajissa on niin sateenkaariaktivisteja kuin kirkon vasemman laidan edustajia.

Oikeusprosessin aikana ei ole ollut aina aivan selvää, mistä Räsästä tarkalleen ottaen syytetään. Onko hän oikeudessa oman uskonnollisen vakaumuksensa vai tiettyjen ilmaisutapojen tähden? Oikeudenkäynnissä luetut syytteet eivät jättäneet asiaa epäselväksi. Syytteen mukaan hän on oikeudessa molempien tähden, mutta ne on asian analysoimisen vuoksi hyödyllistä erottaa toisistaan.

1. Syyttäjä vaatii tuomiota sen näkemyksen sanomiselle, että homoseksi (seksin harjoittaminen samaa sukupuolta olevien kesken) on moraalisesti väärin.
2. Syyttäjä vaatii tuomiota Räsäselle tietyistä ilmaisuista, joita se pitää homoseksuaaleja syrjivinä.

Nämä on tärkeä erottaa toisistaan. Voidaan kuvitella tilanne, jonka mukaan syyttäjä puolustaisi ihmisen oikeutta kutsua homoseksin harjoittamista synniksi, mutta vaatisi tuomittaviksi ilmaisuja, joilla homoseksuaaleja ihmisinä väheksytään tai halvennetaan. Tämä olisikin ymmärrettävää ja oikein. Rikoslain 11. luvun 10§:n mukaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei saa solvata ihmisryhmää.

Syyttäjä kuitenkin haluaa tuomion myös siitä, jos joku kutsuu homoseksiä moraalisesti vääräksi tai synniksi. Tässä syyttäjä puuttuu rajusti uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Tarkastellaan lähemmin näitä kahta syytteen perustetta.

1. Syyttäjä vaatii tuomiota sen näkemyksen sanomiselle, että homoseksi on moraalisesti väärin

Riita ei koske sitä, onko Päivi Räsänen sanonut, että vain miehen ja naisen aviolitossa seksi on moraalisesti hyväksyttävää. Näin hän on useaan kertaan sanonut, myös oikeusistunnossa.

Syyttäjän mukaan kuitenkin pelkkä homoseksin sanominen synniksi on tuomittavaa. Syyttäjä perusteli tätä syytteessään sillä, että ihmisen identiteettiä ja tekoja ei voida erottaa toisistaan. ”Ei ole homoseksuaalisuutta ilman homoseksuaaleja”, syyttäjä totesi. ”Tekoja ei voi erottaa homoseksuaalista ihmisenä tai identiteetistä, kuten ei voi erottaa heteroseksuaalisuudessakaan.” ”Väärin tekemisestä tulee väistämättä väärin olemista.” Niinpä homoseksin sanominen synniksi on syyttäjän mukaan persoonaa koskeva solvaus.

Toisaalta syyttäjä perusteli tätä asiaa myös tuomalla esiin tutkimustietoa sateenkaarinuorten pahoinvoinnista. Syyttäjä vetosi tutkimuksiin, joiden mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on yli kaksi kertaa useammin mielenterveysongelmia, ja he harkitsevat yli kolme kertaa useammin itsemurhaa verrattuna enemmistönuoriin. Tämä johtuu syyttäjän mukaan paitsi uhkailusta ja väkivallasta myös kielteisistä asenteista, joita ympäristössä on, sekä syrjivistä laeista.

Mikäli Räsänen tulee tuomituksi tällä perustella, sillä on valtavat seuraukset uskonnon- ja sananvapauteen, mutta myös eettiseen keskusteluun ja tieteelliseen tutkimukseen.

Ajatus siitä, että seksi kuuluu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon, on enemmistönäkemys kristikunnassa. Näin opettaa katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, evankelikaaliset ja karismaattiset kirkot ja monet muut protestanttiset kirkot. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakin tämä on ollut perinteinen linja, eikä siitä ole tietääkseni missään kirkon dokumentissa ole virallisesti sanouduttu irti. Koska tämä peruste on syytteessä, Räsänen ei ole oikeudessa yksityisajattelijana, vaan hän edustaa valtavaa määrää kristittyjen joukkoa. Eikä kysymys ole pelkästään kristillisestä käsityksestä, vaan sama ajatus esiintyy islamissa ja juutalaisuudessa.

Päätös vaikuttaisi myös eettiseen keskusteluun. Etiikka käsittelee sitä, mikä on oikein ja väärin, hyvää ja pahaa. Jos ihmisen tekoja ja olemusta ei voida erottaa toisistaan (vaikka me kaikki käytännössä teemme niin), eettistä keskustelua on käytännössä mahdoton käydä. Nimittäin, aina kun päätyy eettisessä keskustelussa tiettyyn kantaan, tulee ilmaisseeksi, että tietynlainen käyttäytyminen on eettisesti väärin. Kristillisessä kielenkäytössä eettisesti väärä tulee lähelle synnin käsitettä. Jos eettinen kanta – tai sen julkinen esittäminen – kriminalisoidaan, mitä se tarkoittaa avoimen eettisen debatin kannalta?

Luvut sateenkaarinuorten kokemasta pahoinvoinnista ovat surullisia. Ketään ei pitäisi syrjiä, uhkailla tai panetella. Oikeus joutuu nyt pohtimaan, pyritäänkö heidän pahoinvointiaan ratkaisemaan puuttumalla ankaralla kädellä uskonnon-, sanan- ja eettisen keskustelun vapauteen.

2.Syyttäjä vaatii tuomiota Räsäselle tietyistä ilmaisuista, joita se pitää homoseksuaaleja syrjivinä.

Mikäli Räsänen ei saa tuomiota sillä perusteella, että hän nimittää homoseksiä synniksi, jää vielä kysymys siitä, onko hän kuitenkin käyttänyt solvaavia ja panettelevia ilmauksia homoseksuaaleista. Syyttäjän mukaan Räsänen on käyttänyt näitä, hyvinkin monenlaisia. Näiden kohdalla puolustus kuitenkin lähes poikkeuksetta kiistää syytteet ja pitää niitä virheellisenä.

Tässä syytteen väitteet listattuina:

• Räsänen yhdistää homoseksuaalisuuden lasten hyväksikäyttöön –> puolustus kiistää
• Räsänen yhdistää homoseksuaalisuuden moraalittomuuteen ja vaihtuviin parisuhteisiin –> puolustus kiistää
• Räsäsen mukaan homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja tai luomia –> puolustus kiistää
• Räsäsen mukaan homoseksuaalit ovat alempiarvoisia –> puolustus kiistää
• Räsäsen mukaan homoseksuaalisuudesta pitäisi päästä eroon –> puolustus kiistää
• Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus on geneettinen rappeuma –> puolustus kiistää
• Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö –> puolustus myöntää ilmaisun.

Puolustuksen mukaan siis ainoastaan viimeinen kohta pitää syytteessä paikkansa. Räsänen myönsi oikeudessa, että hänen vuonna 2003 kirjoittamassaan pamfletissa, jossa tuo ilmaus esiintyy, on osin vanhentunutta tietoa. Hän viittasi tällä niihin kohtiin, missä puhuttiin lainsäädännöstä ja tutkimuksesta, kaiketi kehityspsykologisesta ja lääketieteellisestä tutkimuksesta. Pamfletin teologista puolta hän pitää ajattomana.

Räsänen kuitenkin korosti, ettei hän käyttänyt ilmaisua ”psykoseksuaalisen kehityksen häiriö” solvaavassa mielessä, vaan ymmärtävässä mielessä. ”Uskon, että ne ihmiset, jotka tätä lukivat, joilla oli homoseksuaalista tunne-elämää, kokivat sen pikemminkin myötäelävänä ajatuksena. Ei heidän tarvitse siitä tunne-elämästä tuntea syyllisyyttä”, Räsänen sanoi oikeudenkäynnissä. Räsänen muistutti myös, että kehityshäiriöistä puhutaan edelleen lääketieteessä eikä se ole solvaava termi. Myös kehitysvammoista voidaan puhua kehityshäiriöinä. Samalla hän kuitenkin kielsi pitävänsä homoseksuaalisuutta mielenterveyden häiriönä ja sairautena. Hän myös sanoi olevansa avoin sille, mitä tiede saa selville homoseksuaalisuuden kehittymisestä, sanoi sen olevan keskustelun alla tiedeyhteisössä ja sanoi kannattavansa myös tieteen vapautta.

Oikeus tutkii nyt, vastaavatko syytteet Räsäsen lausumia pamfletissa, twiitissä ja radio-ohjelmassa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että syyttäjä oli tuonut oikeussaliin omat tulkintansa Räsäsen lausumista. Tämän näytti myös oikeuden puheenjohtaja Tuomas Nurmi ymmärtäneen.