”Me uskomme ihmeisiin, muttemme kaikkiin ihmeisiin”

Karismaattisuus on yksi syy Mekane Yesus -kirkon nopeaan kasvuun. Armolahjojen käytölle annetaan seurakunnissa tilaa, mutta ilmiöitä myös koetellaan Raamatun avulla, kertoo pastori Kebede Beyene.

Pastori Kebede Beyene on toiminut Etiopian Mekane Yesus -kirkon Jimman synodin pääsihteerinä viimeiset viisi vuotta. Hiljattain hän siirtyi synodin evankelioimistyön koordinaattoriksi. Kebede vieraili Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Turussa elokuun alussa ja tapasi suomalaisia lähetystyön ystäviä. Kuva: Jenniina Nummela

Pastori Kebede Beyene on toiminut Etiopian Mekane Yesus -kirkon Jimman synodin pääsihteerinä viimeiset viisi vuotta. Hiljattain hän siirtyi synodin evankelioimistyön koordinaattoriksi. Kebede vieraili Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Turussa elokuun alussa ja tapasi suomalaisia lähetystyön ystäviä. Kuva: Jenniina Nummela

Karismaattisuus on yksi syy Mekane Yesus -kirkon nopeaan kasvuun. Armolahjojen käytölle annetaan seurakunnissa tilaa, mutta ilmiöitä myös koetellaan Raamatun avulla, kertoo pastori Kebede Beyene.

Kun Kebede Beyene aloitteli pastorintyötään Etiopiassa 24 vuotta sitten, hänen ystävänsä äiti kuoli. Paikalle kerääntyi heti kahdesta kolmeensataan ihmistä, paikallisen tavan mukaisesti. Alettiin valmistautua hautajaisiin.

Kebede koki sisäisen kehotuksen rukoilla ystävänsä äidin puolesta. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä sitä väkijoukon nähden. Niinpä hän pyysi heitä poistumaan huoneesta siksi ajaksi, kunnes kaivuumiehet tulisivat takaisin ja ilmoittaisivat, että hauta on valmis. Ruumisautoa odotettiin saapuvaksi paikalle.

– Huoneeseen jäi minun lisäkseni eräs toinen mies. Hän alkoi tehdä valmisteluja hautaamista varten, asetteli naisen ruumiin oikeaan asentoon ja sulki hänen silmänsä. Pyysin häneltä, että hän sallisi minulle hieman aikaa rukoilla naisen puolesta. Hän nauroi minulle ja sanoi, että nainenhan on kuollut.

– Aloin rukoilla. Naisen ruumis alkoi lämmetä pikku hiljaa. Ja hän avasi silmänsä. Olin todella iloinen, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun näin suuren ihmeen. Kutsuin häntä nimeltä ja hän vastasi. Kysyin, tunteeko hän minut. Hän sanoi: ”Kyllä, sinä olet Kebede”, pastori kertoo.

Kebede kertoo hyppineensä ja huutaneensa ilosta. Samaan aikaan ulkona olevat ihmiset itkivät. Kuullessaan sisältä ilon ääniä he saapuivat katsomaan.

– En tiennyt vielä silloin paljon teologiasta ja Raamatusta, mutta matkin sitä, mitä Jeesus sanoi Raamatussa herättäessään kuolleen. Hänhän sanoi: ”Antakaa hänelle ruokaa, jotta hän vahvistuisi.” Niin tämäkin nainen nousi istumaan ja hänelle tuotiin puuroa. Hän parantui ja alkoi puhumaan.

Kebede kertoi rukousta todistaneen miehen järkyttyneen tapahtumasta. Hän ei ollut uskova, joten hän tuli pastorin eteen ja sanoi: ”Sinä olet Jumala.” Kebede tietysti torjui tämän ja kertoi miehelle Jeesuksesta.

– Ystäväni äitikään ei ollut kristitty. Mutta hänen koko perheensä ja sukulaisensa tulivat tämän tapahtuman myötä Kristukseen uskoviksi. Tämä on ihmeiden hedelmä joka kerta: kun ihmiset näkevät ihmeitä, he tulevat Kristuksen luo ja seurakuntaan.

Kebeden mukaan nainen elää yhä ja on noin 75-vuotias. Joka kerta, kun he tapaavat, nainen kutsuu hänet kotiinsa ja sanoo, että tapahtuma antoi hänelle vahvan uskon Jeesukseen.

Jumala on läsnä seurakuntansa keskellä

Pastori Kebeden todistus kuvaa sitä, millaista Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon elämä on. Usko ihmeisiin leimaa vahvasti kirkon toimintaa.

– Pyhän Hengen lahjat, joista Raamattu puhuu, ovat Mekane Yesus -kirkon käytössä. Me olemme karismaattinen luterilainen kirkko. Se tarkoittaa sitä, että me uskomme ihmeisiin Raamatun mukaisesti. Mutta me emme usko kaikkiin ihmeisiin, vaan arvioim­me niitä.

Seurakunnat järjestävät rukoustapahtumia ja sunnuntaijumalanpalveluksissakin annetaan tilaa sairaiden puolesta rukoilemiselle ja profetoimiselle. Kaikki tapahtuu kuitenkin järjestyksessä ja pastorin ohjauksessa.

Ihmeet eivät ole velvollisuutemme tai vastuullamme. Me vain rukoilemme, ja sitten Jumala toimii.

– Liturgiassa on varattu 10–15 minuuttia aikaa rukoukseen. Jos jollakin seurakunnassa on parantamisen lahja, pastori kutsuu hänet eteen ja sairaat menevät hänen luokseen rukoiltaviksi. Jotkut paranevat, eivät kaikki. Jumala ei paranna kaikkia. Mutta parantuminen on merkki Jumalan läsnäolosta seurakunnan keskellä.

Kebeden mukaan vain harvoilla kristityillä on profetoimisen armolahja. Mutta jos sellainen on, hänen profetialle annetaan tilaa jumalanpalveluksessa.

– Profetoiminen ei ole yhtäkkiä tapahtuvaa puhetta siltä paikalta, missä henkilö on. Hänen täytyy tulla ensin pastorin luokse ja kertoa, mikä sanoma hänellä on. Pastori arvioi, onko se raamatullinen ja antaa sitten luvan puhua.

Kebede korostaa sitä, että karismaattiset ilmiöt tulee koetella Raamatulla. Järjestyksestä pidetään myös kiinni. Spontaanisti profetoivia pyydetään lopettamaan. Sellaisten profetioiden ei uskota olevan Raamatun mukaisia. Ihmeet eivät ole myöskään ihmisen vallassa.

– Ihmeet eivät ole velvollisuutemme tai vastuullamme. Me vain rukoilemme, ja sitten Jumala toimii.

Kävele kirkosta kotiin ja todista

Mekane Yesus -kirkko on yksi nopeimmin kasvavista luterilaisista kirkoista, ja maailman suurin luterilainen kirkko. Tällä hetkellä sen jäsenmääräksi arvioidaan 9,3 miljoonaa. Kebede Beyenen mukaan ihmeet ovat yksi syy kirkon kasvuun, mutta eivät suinkaan ainoa.

Uusien ihmisten tavoittaminen evankeliumilla sisältyy kirkon strategiasuunnitelmaan. Sen mukaan seuraavan viiden vuoden aikana pyritään tavoittamaan jopa 30 miljoonaa ihmistä. Matematiikka on seuraavanlainen: Jos kolme miljoonaa aktiivista kirkon jäsentä kertoo evankeliumin kahdelle ihmiselle vuoden aikana viiden vuoden ajan, päädytään kolmeenkymmeneen miljoonaan tavoitettuun ihmiseen.

Tämä ei Kebeden mukaan ole mahdotonta, sillä kristityt todistavat Jeesuksesta mielellään.

– Ihmiset eivät aja autolla kirkosta kotiin, kuten täällä Suomessa, vaan he kävelevät. Matkalla he kohtaavat ihmisiä ja he voivat puhua Kristuksesta. Tai sitten he todistavat torilla tai työpaikalla. Tai lähettävät tekstiviestejä ja sähköposteja.

Evankelioimisstrategia jakaantuu ”tule” ja ”mene” -osaan. Tule-strategia on sitä, että ihmisiä kutsutaan kirkkoon, jossa opetetaan ja rukoillaan. Mene-strategia tarkoittaa seurakunnan menemistä uusille alueille, missä avataan uusia saarnapaikkoja, joista tulee myöhemmin uusia seurakuntia.

Moskeijassa rukoillaan Jeesuksen nimessä

Etiopialaisista noin 44 prosenttia kuuluu ortodoksikirkkoon. Noin kolmasosa on muslimeja. Protestantteja on vajaat 20 prosenttia. Perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittaa alle kolme prosenttia väestöstä. Mekane Yesus -kirkkoon tullaan kaikenlaisista taustoista, mutta muslimien tavoittaminen on kaikkein vaikeinta.

– Kun muslimi kääntyy kristityksi, hänen talonsa ja omaisuutensa saatetaan polttaa. Tämä on suuri haaste tänä päivänä. Kun ihmiset haluavat tulla Kristuksen luokse, he ajattelevat l­apsiaan, omaisuuttaan ja sitä, mitä seuraava elämä tuo tullessaan.

He polvistuvat rukoukseen kuten muslimit, mutta he rukoilevat Jeesuksen nimessä.

Niinpä osa muslimeista kääntyy salaa kristityiksi. Kebede Beyenen kotikaupungin Jimman lähellä sijaitsevassa Sakan kaupungissa on kaksi tuhatta islamista kääntynyttä kristittyä, jotka viettävät jumalanpalvelusta niin kuin muslimit viettävät rukoushet­kiään.

– He kutsuvat rukouspaikkaansa Messiaan moskeijaksi, eivät kirkoksi. He polvistuvat rukoukseen kuten muslimit, mutta he rukoilevat Jeesuksen nimessä. Muslimit uskovat, että Messias tulee toisen kerran, mutta nämä uskovat, että tuo Messias on Jeesus.

Kebeden mukaan ortodoksitaustalta tulevat uskovat eivät kohtaa samanlaisia vaikeuksia kääntymyksensä tähden. Kolmas suuri tavoitettava ryhmä on yhteiskunnan marginaalissa elävät ihmiset.

– Heillä ei ole uskontoa. Monet heistä tulevat Kristuksen luo ja liittyvät seurakuntiimme, Kebede Beyene kertoo.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!

Lisäksi

Vieläkö lähetystyöntekijöitä tarvitaan?

Etiopian kirkkokasvaa räjähdysmäisesti, Suomen kirkko taistelee laskevia käyriä vastaan. Vieläkö Etiopiassa tarvitaan lähetystyöntekijöitä? Kebede Beyene vastaa myöntävästi. Ensinnäkin hän näkee itsensäkin suomalaisen lähetystyön hedelmänä.

– Vaikka kirkko heikkenee Suomessa, lähetystyön hedelmä ei vähene maailmalla.

Mekane Yesus -kirkko puhuu itsestään kirkkona, joka lentää kahdella siivellä. Nämä siivet ovat evankelioimistyö ja kehitysyhteistyö.

– Kirkossamme on paljon ihmisiä ja hengellinen tilamme on hyvä, mutta me emme pysty toteuttamaan itsenäisesti kehitysyhteistyötä. Ihmiset ovat nälkäisiä ja heillä on monenlaisia tarpeita. Näiden tarpeiden täyttämiseen tarvitsemme lähetystyöntekijöitä.

Kebeden mukaan kehitysyhteistyö kulkee myös evankelioimistyön edellä. Auttamistyö avaa ovet evankeliumille monissa paikoissa.

Kehitysyhteistyön lisäksi kirkko tarvitsee Kebeden mielestä myös monenlaista asiantuntija- ja koulutusapua.

– Me tarvitsemme kypsymistä uskossa, koulutustukea seminaareissa ja työpajoissa. Tarvitsemme tietoa, jotta voimme varustaa seurakunnan jäsenet palvelukseen. Meidän tulee juurtua syvään raamatulliseen opetukseen.