Uskovatko kristityt huuhaahan muita enemmän?
Kuva: iStockphoto
Mikäli joitakin äänekkäitä uskontokriitikoita on uskominen, kristillinen usko kuuluu samaan kastiin kuin muu järjen- ja tieteenvastainen huuhaa kuten vaikkapa astrologia, energiahoidot, enkeliterapiat, homeopatia, telepatia ja ufot. Internetin palstoilla voi usein havaita lisäksi jonkinlaisen porttiteorian kaltaisen käsityksen, jonka mukaan kristityksi tuleminen voi hyvinkin olla ensimmäinen askel tälle kriittisen ajattelun sammuttavalle turmiolliselle tielle, jonka päässä odottavat vaihtoehtolääketiede ja salaliittoteoriat.
Tätä taustaa vasten vuonna 2011 Skepsis ry:n ja Humanistiliiton järjestämä kysely silloisille presidenttiehdokkaille tarjosi yllätyksen. Kyselyn tarkoituksena oli ilmeisesti selvittää, kuka ehdokkaista olisi tieteen nimiin vannoville skeptikoille sopivin äänestettävä ja se kysyi ehdokkaiden näkemyksiä tieteen ja uskonnon suhteen lisäksi muun muassa kansanparannuksesta ja horoskoopeista. Monille yllätykseksi testivoittajaksi selviytyi helluntailainen Sari Essayah (KD).
Essayahin odottamaton voitto ei toki ratkaise kysymystä kristinuskon ja huuhaan suhteesta, mutta sen pitäisi kuitenkin herättää jokainen ajatteleva kansalainen kysymään, onko asia todella niin kuin innokas internet- ja uusateismi antavat ymmärtää? Onko asiaa tutkittu laajojen kansanjoukkojen osalta, jottei meidän tarvitsisi tukeutua yksittäistapauksiin tai häilyvään yleiseen mielipiteeseen?
Konservatiiviset kristityt eivät yleensä usko paranormaaleihin tai okkultistisiin ilmiöihin
Onhan sitä tutkittu, ainakin Amerikassa. Esimerkiksi vuonna 2008 joukko Baylorin yliopiston tutkijoita julkaisi laajan tutkimuksen, jossa Gallup-tutkimuslaitos oli palkattu kysymään amerikkalaisilta heidän uskomuksistaan.
Vastaavia pienempiä tutkimuksia oli tehty ennenkin (eräs tunnettu ja samansuuntaisia tuloksia antanut niistä julkaistiin pienen kohun saattelemana Skeptical Inquirer -lehdessä vuonna 1980). Viimeistään tämä tutkimus kuitenkin paljasti mielenkiintoisia seikkoja, jotka ovat linjassa Suomenkin skeptikkojen kyselyn kanssa. Ensinnäkin, konservatiiviset kristityt muodostavat verrattain pienen osuuden niistä, jotka uskovat okkultistisiin tai paranormaaleihin ilmiöihin. Sen sijaan konservatiivisiin kristittyihin verrattuna hyvin suuri osa teologisesti liberaalien kirkkokuntien jäsenistä tai täysin uskonnottomista ihmisistä uskoi niihin.
Kyselyssä kysyttiin esimerkiksi suhtautumista erilaisiin paranormaaleja ja okkultistisia ilmiöitä kuvaaviin väitteisiin, kuten ”jotkin ufot ovat todennäköisesti avaruusaluksia toisista maailmoista”, ”fysikaaliseen maailmaan on mahdollista vaikuttaa ainoastaan mielen avulla” tai ”astrologit, kädestä ennustajat, tarot-korttien lukijat, ennustajat ja meediot voivat nähdä tulevaisuuteen”. Lisäksi kyselyyn vastaajille esitettiin heidän uskonnollista vakaumustaan koskevia kysymyksiä. Lopulta vastausten pohjalta luotiin indeksi, joka jaotteli vastaajat neljään kategoriaan ”korkeasta” ”matalaan” sen mukaan, kuinka vahvasti he näihin väitteisiin ilmoittivat uskovansa: korkea tarkoittaa, että uskoo vahvasti ja matala päinvastaista.
Miltä tulokset tällöin näyttävät, jos meitä kiinnostaa kristinuskon ja huuhaan yhteys? Ainakin kirkossa käymättömyys esiintyy yhdessä vahvasti paranormaalien ja okkultististen uskomusten kanssa. Niistä, jotka ilmoittivat, etteivät koskaan käy kirkossa, peräti 31 prosenttia kuului ”korkeaan” kategoriaan. Vastaavasti niistä, jotka ilmoittivat käyvänsä kirkossa useammin kuin kerran viikossa, vain kahdeksan prosenttia kuului tähän kategoriaan. Alustavasti näyttää siis siltä, että uskonnollisuus ja paranormaali ja okkultistinen huuhaa eivät viihdy kovin hyvin saman kallon sisällä.
Mutta ei mikä tahansa uskonnollisuus vaikuta samaa. Tulokset nimittäin paljastavat oleellisia eroja kirkkokuntien välillä: teologisesti liberaaleiksi luokitellut niin sanotut valtavirran tai päälinjan mainline-kirkkokunnat menestyivät indeksissä poikkeuksellisen huonosti eli suuri osuus niiden jäsenistöstä sijoittui ”korkeaan” kategoriaan. Sellaisia kirkkokuntia olivat esimerkiksi unitaarit (48%) ja episkopaalit (41%).
Vastaavasti helluntailaisen Assemblies of God-kirkkokunnan jäsenistä vain 14 prosenttia ja 17 prosenttia baptisteista sijoittui ”korkeaan” kategoriaan. Kaikista konservatiivisista protestanteista 18 prosenttia sijoittui tähän kategoriaan, mikä on selvästi vähemmän kuin vastaava osuus valtavirran protestanttikirkoilla tai uskonnottomalla väestönosalla. Tutkijat tiivistävätkin päätelmänsä paranormaaleista ja okkultistisista uskomuksista, että ”uskonto yleisenä ilmiönä ei tukahduta tällaisia uskomuksia, vaan juuri konservatiivinen uskonto.”
Uskonnottomat ja teologisesti liberaalit uskovat myös New Ageen
Tutkijat laativat samanlaisen indeksin myös New Age –liikkeeseen yhdistetyistä näkemyksistä. Tämä indeksi paljasti samantapaisia eroja erilaisten uskonnollisten vakaumusten ja New Age –uskomusten välillä. Tällä indeksillä jälleen konservatiiviset protestantit menestyivät paremmin: vain 8 prosenttia heistä sijoittui korkeaan kategoriaan, kun liberaaliprotestanteista sijoittui 18 prosenttia (unitaareista huimat 77%, episkopaaleista 23%). Roomalaiskatolisista 12 prosenttia sijoittui korkealle New Age-indeksissä.
Sen sijaan uskonnottomista peräti 38 prosenttia ja juutalaisista 32 prosenttia sijoittui korkeimpaan kategoriaan. Viimemainittua lukemaa tutkijat selittävät sillä, että suuri osa yhdysvaltain juutalaisista on varsin maallistunutta. Samaa maallistuneisuutta on tuonut esiin myös esimerkiksi uusateistisen liikehdinnän yksi johtohahmoista, juutalaistaustainen Sam Harris.
Tutkijoiden mukaan tyypillinen New Age –liikkeeseen tai johonkin uususkontoon, kuten skientologiaan tai harekrishnalaisuuteen kääntynyt on itse asiassa peräisin hyvin usein juuri uskonnottomasta kodista. Lisäksi New Age –liikkeessä yleisiin uskomuksiin uskova on tyypillisesti myös hyvin koulutettu, äänestää paljon todennäköisemmin demokraatteja kuin republikaaneja ja asuu ennemmin itä- tai länsirannikolla kuin konservatiivisessa etelässä tai keskilännessä.
Kommentti: näin skeptikko voi olla parempi skeptikko
Mitä kristityn ja skeptikon siis tulisi ajatella ”porttiteoriasta”, jonka mukaan kirkon ovesta aukeaa lavea tie huolettomaan irrationaalisuuteen ja taikauskoon?
Voisimme alkajaisiksi olettaa noin keskustelun vuoksi, että kaikissa kirkkokunnissa esiintyvät, edustavan kokoista kannatusta nauttivat konservatiivisten kristittyjen näkemykset todella ovat ”huuhaata”. Eivät siis vain vaikkapa skeptikkojen ilman muuta näennäistieteellisenä pitämä evoluutioteorian kritisointi, vaan myös esimerkiksi vanhoissa uskontunnustuksissa esiintyvät lauseet kuolemanjälkeisestä elämästä, Jeesuksen ylösnousemuksesta ja maailman luomisesta ex nihilo. Laskettakoon huuhaaksi saman tien itse asiassa aivan kaikki dogmit ja käsitykset, joita kristillisiksi laskettavien kirkkokuntien oppidokumenteissa seisoo. Taivas on huuhaata, helvetti on huuhaata, kiirastuli on huuhaata. Niin paavit, patriarkat, piispat, papit kuin karismaattiset maallikkosaarnaajatkin ovat kaikki huuhaata, ja suorastaan sen aktiivisia levittäjiä.
Tulisiko johdonmukaisen skeptikon tämän kirkoille mahdollisimman epäedullisen skenaarion jälkeen ajatella, että kristinusko altistaa New Age-tyyppisille uskomuksille ja että kun Kristus saapuu sydämeen, tiede poistuu aivoista?
Ei tulisi. Sen sijaan ollakseen johdonmukainen, hänen pitäisi esitetyn todistusaineiston valossa ja sen kumoavan tutkimuksen puuttuessa ajatella, että syystä tai toisesta kristillinen usko erityisesti sen konservatiivisissa muodoissa näyttäisi ehkäisevän muiden hänen huuhaana pitämiensä uskomusten omaksumista.
Huolissaan skeptikon täytyisi vuorostaan olla siitä, tuleeko hänen mahdollisesti toivomansa uskonnosta irtautuminen näkymään suurena järjen voittokulkuna. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan tilanne näyttää vähän toisenlaiselta. Esimerkiksi viimevuotinen suuri Pew’n tutkimus viittaa siihen suuntaan, että perinteinen kristillisyyden mukainen uskonnollisuus Amerikassa on viime vuosina heikentynyt, mutta nimenomaan Baylorin tutkimuksen mukainen uushenkisyyttä painottava uskonnollisuus on vahvistunut. Näin on varsinkin nuorten parissa.
Miksi näin on, voisi olla itse kullekin selvittämisen arvoinen jatkokysymys. Ehkä järjestäytynyt, oppeihinsa pitäytyvä uskonnollisuus kanavoi ihmisen luontaista uskonnollisuutta älyllisesti terveellisemmin kuin vaihtoehtonsa? Lisäksi kannattaa tietenkin pohtia, kuinka paljon Yhdysvalloissa toteutettua tutkimusta voi yleistää esimerkiksi Suomeen tai muualle Eurooppaan.
Oli niin tai näin, selvää on silti se, että poikkeuksia suuntaan ja toiseen löytyy varmasti niin konservatiivisten tai liberaalien kristittyjen kuin ”uskonnottomiksi” tai ”hengelliseksi, muttei uskonnolliseksi” itsensä ilmoittavien joukosta. Historian aikana on kausia, kun kristityt ovat esimerkiksi poliittisista syistä omaksuneet salaliittoteorioita terveen järjen vastaisesti. Samoin vaikkapa poliittisella vasemmistolla on vastaavat menneet ylilyöntinsä. Selvää kuitenkin on, että yksilö ei ole vapautettu kriittisen ajattelun ja terveen järjen vaatimuksista, riippumatta sosiologien lokerosta, johon hän sattuu kuulumaan. Tämän hyveen vaalimisessa skeptikot ja konservatiiviset kristityt näyttävät olevan odotettua lähempänä toisiaan.
Lähteet:
Stark, Rodney (toim.). (2008). What Americans Really Believe. Baylor University Press.
Pew Research Forum: U.S. Public Becoming Less Religious. Viitattu 8.1. 2016.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: