Ystäväni Matti

Lahden torilla muisteltiin Matti Nykästä viime viikolla. KUVA: LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Matti Nykänen kutsui Aatto Lamminpään valmentajakseen, kun hän teki paluuta urheilun pariin veteraanikisoissa. Lamminpää antoi Matille tuulimerkkiä ja henkistä tukea. Vuosien mittaan miehet kävivät myös hengellisiä keskusteluja ja yhdessä myös rukoiltiin.

Kun Matti Nykänen aloitti mäkiuraansa uudelleen veteraanisarjoissa vuonna 2008, teimme ajoittain melko tiivistäkin yhteistyötä muutaman vuoden ajan. Toimintani Matin valmentajana oli enemmänkin henkisen tuen antamista, mutta veteraanien MM-kisoissa Matti pyysi minua muutaman kerran antamaan hänelle tuulimerkkiä, vaikka tiesin että päävalmentajamme Arska oli se varsinainen ammattilainen. Hän heilautti lippua, kun oli aika irrottaa lähtöpuomista. Annoin oman tuulimerkkini heti Arskan jälkeen.

Uskonasioitakin keskustelumme sivusivat. Kerroin Matille, että olimme lähetyssaarnaaja Kusti Materon kanssa kauan muistaneet häntä rukouksin. Minun esirukouslistallani Matti säilyi loppuun saakka. Luotin siihen, että aito elämä uskovana urheilukaverina toimii. Yleensä yritin tavoittaa Mattia puhelimella, hänen salainen puhelinnumeronsa vaihtui usein.

Matilla säilyi aito lapsuuden usko, eikä hän sitä salannut. Eräässä lehtihaastattelussa Matilta kysyttiin, tiesikö hän ketään täydellistä ihmistä. Matti vastasi, ettei Jeesuksen jälkeen ole ollut ketään täydellistä ihmistä.

Matti soitti minulle jonkun kerran, jopa Siperiaan, kun mäkiharjoitukset olivat menneet erittäin hyvin, tai jos elämä oli murjonut pahemmin. Viimeinen puhelu melko masentuneelta Matilta tuli viime syksynä. Yritin rohkaista häntä parhaani mukaan.

Matilla säilyi aito lapsuuden usko, eikä hän sitä salannut. Eräässä lehtihaastattelussa Matilta kysyttiin, tiesikö hän ketään täydellistä ihmistä. Matti vastasi, ettei Jeesuksen jälkeen ole ollut ketään täydellistä ihmistä.

Kävin Matin aiemmassa kodissa Ylöjärvellä kuutisen vuotta sitten. Seuraavana päivänä Matilla oli keikka helsinkiläisessä pop-musiikkiradiossa. Suorassa lähetyksessä ihmiset tekivät puhelimitse Matille kysymyksiä ja hän vastaili niihin. Ohjelman lomassa hän kertoi edellisestä hienosta päivästään ja saunavieraistaan naapurin Heikki-papista ja minusta, jonka hän nimesi sen aikaiseksi mäkivalmentajakseen. Matti kertoi myös iltarukoushetkestämme, jonka hän itse aloitti ja totesi, että vaikka hänen elämässään on ollut monenlaista, niin hän on kuitenkin tällainen hengellinen ihminen.

Otsikoiden takaa paljastui herkkä ihminen

Kolme vuotta sitten kävin Matin ja Piian (ent. Talonpoika) kotona Joutsenossa. Vierailusta jäi hyvin lämmin muisto. He olivat avioituneet elokuussa. Tietenkin keskustelimme myös mäkihypystä. Sanoin Matille, että ”voit nyt pitää vuoden verran vapaata mäkihypystä ja keskittyä avioliittoosi.” Kerroin esimerkkinä että, kun vanhan liiton aikana israe­lilaismies otti vaimon, hän oli vapaa sotapalveluksesta vuoden ajan. Matin ”sapattivapaa” venähti pitemmäksi ja paluu mäkeen jäi toteuttamatta.

Aatto Lamminpää kävi Matti Nykäsen muistopaikalla Salpausselällä. KUVA: AATTO LAMMINPÄÄN ARKISTO

Jossain tv-ohjelmassa Matti myönsi, ettei alkoholi sopinut hänelle ja että hän katuu monia asioita, joita tuli tehtyä juovuksissa. Monien käsitys Matti Nykäsestä perustuu vain lehtijuttuihin, mutta joka ehti tavata Matin ja tutustua häneen, tunsi aivan eri ihmisen. Huippu-urheilijoista tehdyistä tv-ohjelmissakin esiin pääsi kohuotsikoista poikkeava, kohtelias, herkkä, aito ja avulias ihminen.

Kävin kahdesti Matin keikoilla ja tykkäsin hänen biiseistään, vaikkei niitä sopisi pyhäkoulujuhlilla esittääkään. Ehkä noin kahdeksan vuotta sitten yhteinen urheilukaverimme oli pyytänyt minut ”vihkimään” hänet ja hänen morsiamensa. Notaarihan hoiti virallisen puolen, mutta pidin tuhdin hengellisen puheen ja annoin parille häälahjaksi Walther Trobishin kirjat Rakkaus on tunne, joka on opittava ja Kanssasi naimisiin. Matti Nykänen vastasi viihdepuolesta kapellimestarinsa Jussi Niemen kanssa. Monet häävieraat pääsivät juttelemaan laulavan mäkimaestron kanssa ja sanoivat, että heillä oli ollut hyvin puutteellinen ja väärä käsitys Matista.

Suru-uutista oli sulateltava

Maanantain suru-uutinen toissa viikolla oli musertava. Surutyön aluksi kuuntelin ja luin kaiken mahdollisen Mattiin liittyvän. Otin viikon rokulia Joroisten mäkitalkoista ja lähdin auttamaan nuorimman tyttäreni perhettä Kuopioon. Myöhään illalla katsoimme tyttäreni Kaisan kanssa uusintana tulleen Maria VeitolanYökylässä-ohjelman, jossa vierailtiin Matin luona ja seuraavana iltana Teemu Selänteen Supertähdet-ohjelman jakson ”Matti Nykäsen päivä”. Molempia ohjelmia katsoessa oli tippa linssissä useampaankin kertaan.

Salpausselän kisoissa Lahden urheilukeskuksessa oli joukkuemäkikisan kierrosten välissä hyvin järjestetty ja toteutettu koskettava Matti Nykäsen muistamistilaisuus. Suurmäen kääntöpaikan vierelle oli valmistettu havutettu kumpu kynttilämerelle, jonka taustalla oli kaunis kuva nuoresta Matista mäkihyppykypärä päässä. Toinen kynttilämerikumpu oli Lahden torilla.

Etsiessäni tietoja Matin viimeisistä hetkistä selasin myös Seiska-lehden verkkosivuja. Sieltä löytyi hyvä viimeinen teksti, joka kuului: Rauha Matin sielulle.

Aatto Lamminpää on Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!