Vainottu mutta armahdettu

Sina Sabor on kahdesti kulkenut vaarallisen reitin Afganistanista Eurooppaan. Elämä on raskasta paossa, mutta lopullinen määränpää on jo tiedossa.

Muslimipoika Sina Sabor oli 12-vuotias, kun hänen perheensä päätti Afganistanin turvallisuustilanteen vuoksi paeta Iraniin. Muutama vuosi ehti vierähtää uudessa maassa, kun isä vaati poikaansa menemään naimisiin. Vasta 16 vuotta täyttänyt Sina oli asiasta eri mieltä. Hän lähti karkuun, Turkin kautta Kreikkaan.

– Kreikassa koin valtavan vapauden. Afganistanissa tai Iranissa ei ollut alkoholia kaikille saatavilla, mutta nyt tilanne oli toinen. Aloin juoda paljon, ja se johti muihinkin synteihin. Tajusin, että elämäni häviää käsistä, Sina muistelee.

Hän meni kysymään islamilaiselta uskonoppineelta, mullálta, mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen eroon synneistään. Sinaa kehotettiin lukemaan islamilaisia rukouksia, paastoamaan ja antamaan almuja – ehkä Jumalalta saisi sitten anteeksi.

– Koin, että olin tehnyt niin paljon syntiä, ettei Jumala varmasti antaisi anteeksi.

Varma anteeksianto Jeesuksen tähden

Kamppaillessaan synnintunnossa Sina Sabor tutustui kristittyyn perheeseen ja huomasi, että heillä oli rauha elämässään.

– Sanoin perheelle, että olette onnellisia, kun elämänne on niin levollista. He kertoivat voivansa rukoilla puolestani, jotta saisin samanlaisen elämän. Aina kun menin heidän luokseen, he rukoilivat. Koin ihmeellistä rauhaa rukouksen aikana. He todistavat minulle myös Kristuksesta ja antoivat Uuden testamentin.

Sina vietiin seurakuntaan, missä hän oppi, että se joka suullansa tunnustaa Jumalalle syntinsä ja pyytää niitä anteeksi, myös saa ne anteeksi. Sinalle myös kerrottiin, kuinka Jeesus koputtaa sydämen ovelle ja meidän tehtävämme on avata hänelle se. Silloin Jeesus tulee sisään sydämeen.

– Islamissa ei koskaan opetettu, että Jumala tulisi meitä kohti. Islamissa ihmisen tehtävä on mennä Jumalan luokse tekojen kautta.

Vuonna 2010 Sina tunnustikin syntinsä julkisesti, rukoili pelastusta ja pyysi, voitaisiinko hänet kastaa.

– Olen todella iloinen siitä, että Jumala pelasti minut kuolemasta. Iankaikkisesta kuolemasta, mutta myös alkoholin käytöstä, tupakan poltosta ja muista ongelmista.

Uutena kristittynä Sina ajatteli, että hän oli itse tehnyt valinnan ryhtyä uskovaiseksi. Myöhemmin hän kuitenkin käsitti, että Jumala valitsi hänet ja veti puoleensa.

– En olisi itse päässyt eroon synneistä, jotka houkuttelivat.

Perheen häpäisijä ansaitsee kuolla

Kristityksi kääntymisen jälkeen muslimit ottivat etäisyyttä Sina Saboriin ja hän joutui vainon kohteeksi. Ahdistus ja henkinen paine palasivat. Raamatun sana toi kuitenkin helpotusta:

– Niitä, jotka tulevat Jeesuksen luo, hän ei heitä pois. Jeesus pitää omistaan huolen.

Vaino pakotti Sinan jälleen pakosalle. Vuonna 2011 hän lähti matkaan ja päätyi lopuksi Norjaan. Siellä Sina pelkäsi niin paljon perheensä esittämiä uhkauksia, ettei uskaltanut kertoa kenelläkään olevansa kristitty. Kaksi vuotta myöhemmin hänet palautettiin takaisin Afganistaniin.

Kymmeneen vuoteen mies ei ollut nähnyt sukulaisiaan ja toivoi näkevänsä heidät. Hän myös kuvitteli, että pitkän eron jälkeen hekin ottaisivat hänet avosylin vastaan. Kävi kuitenkin täysin päinvastoin. Sinan veljet saivat selville, että hän oli palannut kotimaahansa.

– He viestittivät minulle, että olin vienyt heidän kunniansa, kun käännyin pois islamista. Koska olin häpäissyt heidät, heillä oli velvollisuus tappaa minut. Yritin kertoa heille elämästäni, kuinka olin alkoholisoitunut ja päässyt Jumalan avulla eroon siitä. Se ei kuitenkaan merkinnyt heille mitään.

Kolmen kuukauden aikana Kabulissa Sinan valtasi epätoivo ja hän ajatteli jopa riistää hengen itseltään. Silloin Jumala kuitenkin puuttui tilanteeseen. Sinan kristityt ystävät Kreikasta sattuivat ottamaan häneen yhteyttä. He kannustivat muistamaan, miten hän oli kertonut kaikille pelastuksesta Jeesuksessa. Nyt hänen olisi tärkeää kertoa siitä vihamiehilleenkin ja luottaa siihen, että Jeesus pitäisi hänestä huolta.

Sina jatkoi elämäänsä, mutta veljet olivat palkanneet veitsimiehet tappamaan hänet. Kun hän tuli kerran kaverinsa kanssa kuppilasta ulos, hänen kimppuunsa hyökättiin. Hänen onnistui kuitenkin haavoitettunakin pakenemaan kaverin moottoripyörän kyydissä. Sina ymmärsi, ettei hän voi jatkaa elämäänsä Afganistanissa ja niin tuttu pakomatka vain kolmen kuukauden Kabulissa asumisen jälkeen olisi toistettava: ensin Iraniin, sieltä Turkkiin, kumiveneellä Kreikkaan ja lopulta pidemmälle Eurooppaan – tällä kertaa Suomeen.

Vuonna 2004 Sina oli ylittänyt Välimeren kaksimetrisessä veneessä, johon oli ahdettu viisi henkeä. Eteenpäin soudettiin muovimeloilla.

– Oli vain Jumalan tahto, että säilyin hengissä siltä matkalta.

Toisella kertaa, vuonna 2014, matkaa taitettiin kymmenmetrisellä perämoottorilla varustetulla kumiveneellä, johon änkesi viisikymmentä ihmistä: kaikenikäisiä miehiä, naisia ja lapsia. Kaikki kuitenkin selvisivät silläkin kertaa Kreikan rannikolle.

”Paluu ei ole vaihtoehto”

Suomessa Maahanmuuttovirasto (Migri) ei pidä Sina Saborin kääntymistä kristityksi aitona ja hän onkin saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Nyt hän odottelee vastausta hallinto-oikeudesta, johon hän valitti päätöksestä.

– Se on raskasta, että Migri epäilee uskoani, kun miettii, kuinka paljon olen kohdannut ongelmia uskoni takia, kuinka minua on vainottu eri maissa.

Afganistanissa Sina ei näe mahdollisuuksia elää.

– Paluu ei ole vaihtoehto. Varmasti pääni leikattaisiin siellä irti. Olin maassa jo kerran palautettuna ja jouduin väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Kaikki tietävät, että olen kristitty ja myös sen, että olen uudestaan pennut Eurooppaan. Meillä on Afganistanissa sanonta, että hiirellä on korvat ja seinissä on hiiriä. Varmasti kaikki, mitä Suomessa on tapahtunut, on kantautunut afganistanilaisten sukulaisten korviin.

Migrin päätös sai Sinan päättämään, että hän syventyisi paremmin Raamattuun ja kristinuskoon. Löytyikin paikka, missä hän saa opiskella niitä yhdessä muiden kanssa.

– Olen kiitollinen siitä, että olen oppinut paljon Jumalasta Suomessa. Aikaisemmin Raamatussa oli paljon vaikeita kohtia, enkä löytänyt sen punaista lankaa. Minulla ei myöskään ollut kokonaiskuvaa siitä, mistä kristinuskossa on kysymys.

Nyt on aivan toisin: usko tuo Sinalle lohdutusta ja elämän tarkoituksen.

– Uskon siihen, että Jumala antaa minulle jokapäiväisen leivän ja on Jeesuksessa kanssani joka päivä. Kuoleman jälkeen minulla on iankaikkisen elämän toivo.