Vainottujen kristittyjen uskollisuus haastaa miettimään, kuinka tiukassa paikassa itse olisi valmis tunnustamaan Jeesuksen
Open Doorsin uusi toiminnanjohtaja Johanna Kultalahti törmää työssään vainottujen kristittyjen kertomuksiin, jotka menevät luihin ja ytimiin. – Joidenkin uskon voima tuntuu länsimaisesta näkökulmasta käsittämättömältä.
– Me kaikki kristityt olemme maailmanlaaja seurakunta, yksi ruumis. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät. Tämä velvoittaa meitä siihen, että me muistamme vainottuja kristittyjä rukouksin, Johanna Kultalahti sanoo. Kuva: Matti Korhonen
”Kiinnostaisiko järjestötyö?” Näillä sanoilla Open Doors Finlandin silloinen toiminnanjohtaja Miika Auvinen kyseli Johanna Kultalahden kiinnostusta hakea vainottuja kristittyjä auttavaan Open Doorsiin töihin. Valmistuttuaan aikoinaan terveystiedon maisteriksi Kultalahti oli ajatellut työllistyvänsä järjestökentälle. Mutta mielessä oli ollut terveysalan järjestö, mistä paikkaa ei kuitenkaan auennut, vaan työura oli vienyt it-yhtiöiden palvelukseen Keski-Eurooppaan.
– Kun Miika lähestyi minua noilla sanoilla, mietin, miksi en koskaan ollut ajatellut, että voisin olla työssä myös hengellisessä järjestössä. Vastasin, että itse asiassa kiinnostaa, kerro lisää.
Johanna Kultalahti aloitti Open Doorsin toimistotyöntekijänä keväällä 2017. Vuoden 2021 alusta hän on toiminut järjestön toiminnanjohtajana. Miika Auvinen toimii nyt Open Doors Finlandin ulkosuhteiden johtajana. Open Doors Finland on osa suurempaa kansainvälistä Open Doors Internationalia.
Olisitko valmis tunnustamaan uskosi ase ohimolla?
Johanna Kultalahti kertoo olleensa pitkään tietoinen siitä, että kristittynä eläminen voi joissain maissa olla vaarallista.
– Muistan jo joskus lukioaikoina miettineeni, mitä jos olisin itse siinä tilanteessa, että joku kysyisi ase ohimollani: ”Kiellätkö Jeesuksen vai uskotko edelleen häneen?” Mitä olisin valmis vastaamaan siinä tilanteessa? Mietin, mikä on se uskon voima, jonka avulla jotkut pystyvät sanomaan, että kyllä edelleen uskon.
Työ Open Doorsissa on auttanut näkemään vainojen laajuuden. Kristityillä ei ole vaikeuksia vain Lähi-idässä vaan myös esimerkiksi monissa Aasian ja Väli-Amerikan maissa. Hengellisesti työ Open Doorsissa on ollut puhuttelevaa. Vainottujen kristittyjen uskollisuus haastaa ottamaan myös oman uskon vakavasti.
Korona-aikana Open Doorsin työ on keskittynyt monin paikoin hätäavun toimittamiseen. Eräässä Aasian maassa oli käynyt niin, että maalaiskylän kristityt olivat jääneet valtion antaman avun ulkopuolelle.
– Järjestömme tarjosi heille ruoka-apua. He innostuivat jakamaan saamastaan pienestä määrästä riisiä ja papuja myös naapureille. He tekivät näin, vaikka jotkut naapureista olivat hyljeksineet heitä aiemmin siksi, että he olivat kristittyjä eivätkä kuuluneet valtauskontoon. Miten voisimme oppia tällaisesta asenteesta? Noille kristityille annettu uskon voima tuntuu länsimaisesta näkökulmasta käsittämättömältä.
– Naapurit myös kiinnostuivat siitä, kuka on tämä Jumala, jota kristityt seuraavat. Siinä kyläyhteisössä tuli tämän seurauksena jonkin verran ihmisiä uskoon ja heidät kastettiin.
Jumala johdattaa kärsimystenkin keskellä
Jos on päivittäin tekemisissä tarinoiden kanssa, joissa on väkivaltaa, kidutusta ja kuolemaa, mieli ei välttämättä pysy positiivisena. Open Doorsissa pyritäänkin keskittymään toivon näkökulmaan ja siihen hyvään, jota avun ja rukouksen kautta vainotuille voidaan saada aikaiseksi.
– Me rukoilemme työtiiminä palavereissa vainottujen puolesta. Yleensä meillä on jokin tietty maa, jonka puolesta rukoillaan. Jos mielen päällä on jokin tilanne tai tapaus, se auttaa, kun voi tuoda Jumalalle niitäkin asioita.
Haluaisin ajatella ja uskoa, että ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti tahtovat hyvää toinen toisilleen. Mutta kyllä se välillä yllättää, miten jokin aate voi saada ihmisen tekemään toiselle ihmiselle jotain niin pahaa.
Välillä tulee niitä tarinoita, jotka menevät ”luihin ja ytimiin.”
– Viime viikolla luin afrikkalaisesta naisesta, joka menetti tosi pienen lapsen hänen kyläänsä kohdistuneessa hyökkäyksessä. Tämän tyyppiset tarinat menevät syvälle. Välillä saa kuulla sellaisesta väkivallasta, joka menee yli oman ymmärryksen.
Johanna Kultalahden on vaikea sanoa, ovatko vainottujen kohtalot muuttaneet hänen käsitystään ihmisestä.
– Haluaisin ajatella ja uskoa, että ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti tahtovat hyvää toinen toisilleen. Mutta kyllä se välillä yllättää, miten jokin aate voi saada ihmisen tekemään toiselle ihmiselle jotain niin pahaa.
– Kaiken keskellä on kuitenkin Jumala, joka johdattaa omiaan ja haluaa pitää heistä huolen. Onneksi saamme vastapainoksi kuulla niitä hyviä tarinoita, joissa ihmisiä on voitu auttaa.
Vainottujen kristittyjen määrä on niin valtava, että sitä ei voi ohittaa
Open Doors julkaisee vuosittain kristittyjen vainoa mittaavaa World Watch List -raporttia. Siinä tarkastellaan maailmanlaajaa vainoa ja asetetaan maat järjestykseen vainoasteen mukaan. Tämän vuoden raportin mukaan vainon kohteena on vähintään 340 miljoonaa kristittyä.
Suomen Kuvalehti julkaisi tammikuussa (21.1.) Open Doorsia käsittelevän artikkelin. Vaikka artikkeli ei kyseenalaistanut World Watch List -tutkimusta sinänsä, se kritisoi tutkimuksesta tehtyä johtopäätöstä, jonka mukaan kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Koska kristinusko on suurin uskonto ja levinnyt laajalle, siksi kristittyjen määrä vainotuissa myös korostuu. Artikkelissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kristittyjen vainoista ei pitäisi puhua erillään muiden uskonnollisten ryhmien vainoista.
Johanna Kultalahden mukaan ajatuksen kristityistä maailman vainotuimpana ryhmänä lanseerasi alun perin riippumaton yhdysvaltalainen Pew Research -tutkimuslaitos julkaistessaan oman uskonnonvapaustilannetta käsittelevän raportin vuonna 2014.
– Vainottujen kristittyjen määrä on niin valtava, että sitä ei voi ohittaa. Totta kai me tunnistamme, että on muitakin uskonnollisia ryhmiä, jotka kokevat ihan samanlaista vainoa ja painostusta. Esimerkiksi Intiassa on ajatus, että jos et ole hindu, et ole tosi intialainen. Siellä hankalaan tilanteeseen joutuvat kristityt, muslimit, sikhit ja muut uskonnolliset vähemmistöt. Me emme halua sitä mitenkään vesittää.
Kristillisenä järjestönä Open Doorsin näkökulma on nimenomaan kristittyjen vainoissa. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: onhan kullakin järjestöllä oma agendansa. Naisten Pankki keskittyy ajamaan kehitysmaiden naisten asiaa ja Toimittajat ilman rajoja on kiinnostunut toimittajien vapaudesta ympäri maailmaa.
– Ajattelemme, että jos me voimme olla parantamassa kristittyjen uskonnonvapaustilannetta, se toivon mukaan auttaa myös muita vähemmistöjä. Yleisen tilanteen parantumisen seurauksena kaikkien on parempi olla ja elää.
Gospelbändi HB:n mukana valloittamassa Keski-Eurooppaa: ”Toivon, että olen voinut olla innostamassa naisia gospelin pariin”
Johanna Kultalahti on monelle 2000-luvun -gospelmusiikin kuluttajalle tuttu myös HB-yhtyeen laulajana. Sinfonista kristillistä metallia soittanut forssalaisyhtye toimi vuosina 2002–2016 ja julkaisi neljä suomenkielistä ja kolme englanninkielistä pitkäsoittoa. Niistä Enne-albumi (2006) ylsi Suomen virallisella top 40 -listalla parhaimmillaan 27. sijalle ja Pääkallonpaikka (2010) sijalle 5.
HB:ssä Kultalahti piti ennen kaikkea yhdessä tekemisestä. Yksin ei tarvinnut olla parrasvaloissa, vaan bändikavereista sai voimaa. Kiireisimpinä aikoina bändi teki noin viisikymmentä keikkaa vuodessa. Tähtihetkiin lukeutuivat keikat Keski-Euroopassa: Sveitsissä, Itävallassa, Tšekissä, Slovakiassa, Saksassa ja Alankomaissa. Näitä ennen HB oli soittanut jo Virossa, Ruotsissa ja Norjassa. Yksi keikka toteutui myös Istanbulissa Turkissa vuonna 2012.
– Saimme laidasta laitaan palautetta. Joissain palautteissa meidät toivotettiin alakerran herran luokse, kun soitimme niin raskasta musiikkia. Mutta saimme myös niitä palautteita, että sanoituksemme kolahtivat ja toivat lähemmäs Jumalaa tai saivat miettimään uskonasioita.
Johanna Kultalahden mukaan bändin alkuvaiheessa korostui soittamisen ilo, mutta toiminnan edetessä evankeliumin välittämisestä tuli toiminnan keihään kärki. Bändin sanoitukset olivat suoran kristillisiä ja kohti käyviä.
– Saimme tästä usein palautetta, että toisille suora sanoma upposi ja toisille ei. Itse tykkäsimme siitä linjasta ja olimme iloisia, että monet muut bändit tulivat vanavedessä ja tekivät myös suoria sanoituksia. Toivon, että itse olen voinut olla innostamassa tyttöjä ja naisia gospelin pariin.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Katso myös alla olevalta videolta, miksi Iida Hovi lukee Uutta Tietä.
