Savoset palasivat miljoonakaupungista Ryttylän rauhaan

Tohtori Uuras ja Sirkka Saarnivaaran rakennuttama talo Ryttylän Aarnikujalla on herännyt henkiin. Sitä asustavat nyt Japanista Suomen jaksolle palanneet Kaarina ja Anssi Savonen neljän lapsensa kanssa. Mauno (9), Simeon (6) ja Isabella (2)saavat pian nauttia tohtorin istuttaman omenapuun hedelmistä, pikkuinen Natanael (6 kk) tyytyy vielä vauvanruokaan.
On rauhallinen aamupäivä. Isot pojat ovat koulussa, Natanael nukkuu ulkona vaunuissa ja Isabella katselee satuvideoita. Äidillä ja isällä on hetki aikaa haastattelulle.

– Kerro sinä Anssi, tokaisee Kaarina heti, kun toimittaja alkaa kysellä Japanin työkaudesta.

Miehet ensin. Japanilainen kulttuuri on ilmiselvästi tarttunut pariskunnan käytökseen.

Savoset olivat työssä Koben miljoonakaupungin keskustan tuntumassa, vuoden 1995 maanjäristyksen jälkeen rakennetulla HAT-Koben alueella. Meren ja moottoritien välisellä kaistaleella on kymmeniä kerrostaloja. Alueella on isoja tavara- ja liiketaloja, joten siellä on myös paljon työpaikkoja.

Kirkko liikehuoneistossa

Kansanlähetys aloitti tämän suurkaupunkityön vuonna 2008. Alue sijaitsee lähellä yhteistyökirkon, Länsi-Japanin ev.lut. kirkon (LJELK) keskustoimistoa ja Raamattukoulua. Kobessa on kymmeniä kirkkoja, mutta HAT-Kobessa vain Kansanlähetyksen perustama kristillinen kulttuurikeskus, kuten kirkkoa kutsutaan. Seurakunnassa on 11 jäsentä ja se toimii pienessä liikehuoneistossa, johon on tehty viiden vuoden vuokrasopimus kerrallaan. Seuraava jakso on juuri allekirjoitettu.

– Työ alkoi hyvin pienestä siemenestä. Olen verrannut työtämme Paavalin suurkaupunkityöhön Efesoksessa, johon maaseudulta tuli ihmisiä. Kun he palasivat kotiinsa, evankeliumi levisi heidän kauttaan. Meilläkin käy joitakin jopa tuntien matkan päästä kirkolta, se on tavallista Japanissa, Anssi Savonen kertoo.

Anssi Savonen on ammatiltaan diakoni-sairaanhoitaja, mutta koska seurakunta tarvitsi paimenen, LJELK siunasi kaksivuotisen kielikoulun jälkeen Savosen HAT-Koben seurakunnan pastorin tehtävään. Niinpä hän saarnaa, jakaa ehtoollista, kastaa, hoitaa hallinnollisia tehtäviä, tapaa ihmisiä ja opettaa heille Raamattua.

– Meillä oli paljon kontakteja. Joskus mietin, olisiko tehokkaampaa vain kohdata ihmisiä, keskustella heidän kanssaan ja jättää kokoustoiminta vähemmälle, Anssi tuumii.

Japanissa syntynyt

Kaarina (o.s. Pihkala) syntyi Japanissa Jorma ja Lea Pihkalan lähettiperheeseen. Hän ehti käydä kolme vuotta japanilaista koulua ennen kuin perhe palasi Suomeen hänen ollessaan kahdeksanvuotias. Kaarina on valmistunut pianonsoiton opettajaksi. Hän hyödynsikin taitojaan pitämällä konsertteja ja antamalla pianotunteja.

– Minulla oli kymmenen oppilasta. Pianotunnin alussa opetin aina raamatunkertomuksen ja pidin rukouksen. Sen jälkeen opetin soittoa. Äidit olivat mukana näillä tunneilla ja kuulivat näin Raamatun sanomaa. Kun äidit olivat kysyneet lapsiltaan, mikä oli mukavaa pianotunnilla, olivat nämä vastanneet, että se raamatunkertomus! Kaarina nauraa tyytyväisenä.

– Meillä oli sovittamista lastenhoidossa, kun Kaarina piti pianotunteja, ja minun olisi pitänyt valmistella saarnoja. Siitä tuli joskus riitaakin, Anssi tunnustaa.

– Mutta sain sitten mahtavan palkan tuosta lapsenvahtimisesta, kun oppilailla oli päätöskonsertti, ja minulla oli mahdollisuus siinä julistaa evankeliumia lasten vanhemmille, tädeille ja isovanhemmille, Anssi kuittaa.

Juttu jatkuu Uuden Tien numerossa 35. Jos haluat lukea joka viikko kuulumisia lähetyskentiltä, tilaa Uusi Tie -lehti tästä.