Sanoma ristiinnaulitusta Jumalasta mullisti koko länsimaisen maailman

Toulouse, Ranska, 1762. Vaatekauppias Jean Calasia syytetään poikansa murhasta. Pojan kaulassa on kuristuksen jäljet, mutta isä väittää löytäneensä poikansa hirttäytyneenä.

Tutkintatuomari on kuitenkin sitä mieltä, että vaatekauppias on syyllinen pojan kuolemaan. Teoriaa tukee Calasin ristiriitaiset lausunnot, mutta myös se, että mies on epäilyttävä protestantti, hugenotti. Calas tuomitaan kuolemaan, jota seuraa julma kidutus Toulousen torilla. Kidutettu vakuuttaa syyttömyyttään viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Valistusfilosofi Voltaire kiinnostuu tapauksesta. Haastateltuaan uhrin veljiä hän vakuuttuu isävainaan syyttömyydestä. Voltaire käynnistää kampanjan. Ankarana katolisen kirkon ja kristinuskon kriitikkona hän vertaa tapausta kirkon harjoittamaan kidutukseen ja julmuuteen. Voltairen mukaan on vihdoin tullut aika astua taikauskosta järjen aikakauteen, pimeydestä valoon. On tullut valistuksen aika.

Voltairen kampanja menestyy. Hän saa kansan puolelleen, ja kaksi vuotta kuolemantapauksen jälkeen kuninkaallinen neuvosto myöntää, että Calasin tuomio oli väärä.

Kritiikki nousi kristillisestä arvomaailmasta

Historioitsija Tom Hollandin mukaan tapaus opettaa meille kaksi asiaa.

– Ensinnäkin sen, että kampanja menestyi, koska enemmistö katolilaisista oli samaa mieltä Voltairen kanssa. Kampanja ei olisi toiminut, jos hän ei olisi pystynyt vakuuttamaan katolilaisia siitä, että hän oli oikeassa.

– Toiseksi se opettaa, että katolilaisilla ja Voltairella oli molemmilla ajattelunsa taustalla mies, jota syytettiin epäoikeudenmukaisesti ja joka kidutettiin kuoliaaksi.

Holland tarkoittaa tietysti Jeesusta. Ne kriteerit, joilla Voltaire arvioi sen ajan kirkkoa ja yhteiskuntaa, nousivat vahvasti kristillisestä maailmankuvasta. Voltaire, joka itsekin oli saanut kristillisen kasvatuksen, tunsi sympatiaa epäoikeudenmukaisesti kidutettua miestä kohtaan, koska se kuului siihen kertomukseen, jonka hän oli lapsena oppinut.

– Voltaire ei olisi ollut Calasin tapauksesta niin suunniltaan, jos hän ei olisi altistunut nuoruudessaan kristinuskolle.

Kultakala ui kristinuskon vedessä

Voltaire on vain yksi esimerkki siitä, miten vahvasti kristinusko on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin. Edes kristinuskon kriitikot eivät pääse eroon niistä periaatteista, jotka kristinusko on tuonut kulttuuriimme. Kun he muistuttavat kristittyjen tekemistä virheistä ja hirmuteoista, he tekevät arvionsa kristillisten arviointikriteerien perusteella.

Tom Holland kuvaa seikkaperäisesti kristinuskon vaikutusta kirjassaan Dominion – The making of the Western Mind (Hallinta – Länsimaisen mielen synty, Little, Brown 2019). Hollandin mukaan ilman kristinuskoa meillä ei olisi ajatusta kaikkia koskevista ihmisoikeuksista, modernia tiedettä, käsitystä maallisen ja uskonnollisen elämänpiirin jaottelusta tai vaatimusta uudistaa yhteiskuntaa jatkuvasti.

Kristinusko on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin enemmän kuin moni haluaisi ajatella. Mutta sekin on Hollandin mukaan liian laimeasti sanottu.

– Ajattelen, että kristinusko on pohjimmiltaan länsimainen kulttuuri. Tai, kulttuurimme on kultakala ja kristinusko on vesi, jossa uimme.

Hävytön ajatus, joka mullisti maailman

Tom Hollandin mukaan kaiken tämän taustalla on kristinuskon peruskertomus, jonka mukaan Jumala kärsii häpeällisen ja tuskallisen orjan kuoleman. Antiikin roomalaisissa ja kreikkalaisissa kertomuksissa jumaluus kuului voittajille, sankareille ja kuninkaille. Heidän ilonsa oli kiduttaa ja ristiinnaulita vihollisiaan, ei tulla kidutetuksi ja ristiinnaulituksi. Se, että Jeesusta kärsimyksen jälkeen palvottiin Jumalana, oli kaikkialla antiikissa täysin hävytön ja irvokas ajatus.

Kuitenkin se sanoma levisi ja mullisti länsimaisen maailman. Se vaikutti sairaalalaitoksen syntyyn ja lopulta myös orjuuden kieltämiseen.

– Kappadokialaiset kirkkoisät kirjoittivat 300-luvulla siitä, että meidän tulee pitää huolta sairaista ja köyhistä, koska Kristus valitsi elää köyhän elämän ja kuoli orjan kuoleman. Gregorius Nyssalaisella ja Basileios Suurella, joka perusti sairaaloita, esiintyy ajatus siitä, että kärsivät ovat tietyssä mielessä lähempänä Jumalaa, koska Jumala päätti tulla orjaksi.

Se, että Jeesusta kärsimyksen jälkeen palvottiin Jumalana, oli kaikkialla antiikissa täysin hävytön ja irvokas ajatus.

Toinen kulmakivi on juutalaisuudesta peritty usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Koska jokainen ihminen on Jumalan kuva, hänen arvonsa on loukkaamaton. Hollandin mukaan Paavalin sanat siitä, että Kristuksessa Jeesuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ovat ihmisoikeuksien kulmakivi.

Kuinka kristinuskosta rimpuillaan irti?

Mutta hetkinen, eihän aivan kaikki voi olla kristinuskon vaikutusta? Eikö länsimaissa käydä jatkuvasti kulttuurisotia, joissa kristillinen moraali ja sekulaari liberalismi ottavat yhteen? Tom Holland näkee asian hieman toisin: kulttuurisodissakin on usein kyse kahden erilaisen kristillisen periaatteen välisestä jännitteestä. Esimerkiksi aborttikiistassa toinen osapuoli korostaa elämän pyhyyttä, toinen naisen ruumiillista koskemattomuutta. Molemmat ovat kristillisiä periaatteita. Muodostamme kantamme aborttiin sen perusteella, kumpaa arvoa painotamme enemmän.

Kulttuurisodissakin on usein kyse kahden erilaisen kristillisen periaatteen välisestä jännitteestä.

Kai silti on mahdollista länsimaissakin rimpuilla irti kristillisestä perinnöstä? Vaikeaa se Tom Hollandin mielestä on, mutta hän nostaa esiin kaksi hahmoa: filosofi Friedrich Nietzschen ja Adolf Hitlerin. Nietzsche näki 1800-luvun Saksassa – terävämmin kuin moni muu – että länsimaiset arvot perustuvat kristillisten uskomusten varaan. Hän kritisoi sitä, että monet pitivät yhä kiinni kristinuskon ”orjamoraalista”, vaikka eivät enää uskoneet kristinuskon totuuteen.

– Natsit ovat esimerkki hallinnosta, joka torjuu kristinuskon. He asettuivat kahta kristinuskon perusopetusta vastaan. Natsit kielsivät päättäväisesti sen, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi. Lisäksi he kielsivät ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen: ajatuksen siitä, että orja voi voittaa herran ja että kidutettu voi voittaa kiduttajan.

Länsimaiden tulevaisuuden kolme suuntaa

Mihin suuntaan me sitten olemme menossa länsimaissa? Tom Holland näkee kolme mahdollista visiota. Ensimmäinen visio on se, jota olemme nyt toteuttamassa. Se on sekulaarin humanismin tulevaisuus.

–  Vaikka sen juuret ovat kristillisessä maaperässä, siitä on tullut itsenäinen aate, joka ei katso tarvitsevansa noita juuria enää.

Toinen mahdollinen visio on Nietzschen ja natsien visio: havaitaan, että ilman kristinuskoa kristilliseltä moraalilta putoaa pohja pois.

– Se, että meillä on velvollisuutemme heikkoja kohtaan, lentää tässä visiossa ikkunasta ulos, sillä pitkässä juoksussa ihmisen halu on sitä, mitä se on. On vain luonnollista, että vahvat potkivat hiekkaa heikkojen naamalle.

Kolmas mahdollisuus on palaaminen kristinuskoon.

– Jos haluamme pitää yllä ihanteitamme, kuten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, ehkä pitkässä juoksussa meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin palata Jumala-uskoon, joka on tehnyt nämä ihanteet mahdollisiksi.