Raamatun kääntäminen vaatii uskollisuutta

TANSKAN Raamattuseura on julkaissut uuden raamatunkäännöksen
Bibelen 2020. Käännöksestä syntyi kohu, kun maailmalle levisi tieto, että käännöksessä oli kymmenissä kohdissa poistettu viittaus Israeliin ja israelilaisiin ja ne oli korvattu muilla ilmaisuilla. Tanskan Raamattuseura itse väittää uutista ”valeuutiseksi”. Kysymykseen siitä, onko sana Israel jätetty pois käännöksestä, Raamattuseura vastaa kotisivuillaan näin: ”Emme. Israel ja juutalaiset mainitaan nykyaikaisessa Raamattu 2020 -käännöksessä yli 2000 kertaa.”

Pasi Turunen on seurakuntalainen.fi-blogissaan analysoinut käännöstä koskevaa kiistaa ja esittää arvionsa: ”Vanhan testamentin puolella termi ’Israel’ esiintyy 2521 kertaa. Uudessa tanskalaiskäännöksessä ’Israel’ esiintyy 2316 kertaa. Yhdeksän prosenttia Israelia koskevista maininnoista on poistettu ja korvattu muilla ilmaisuilla.”

Uuden testamentin suhteen tilanne on pahempi. Tanskan Raamattuseura myöntää kääntäneensä alkukielen sanan Israel vain yhden ainoan kerran sanalla Israel. Näin on tehty, vaikka Pasi Turusen mukaan Uudessa testamentissa, alkukielessä, viitataan Israeliin yli 70 kertaa.

MISTÄ JOHTUU NÄIN ilmeinen väärin kääntäminen? Raamattuseuran mukaan Israel on käännetty sanoilla ”juutalainen kansa”, ”juutalaiset” tai vain ”kansa”, jotta maallistunut lukija ymmärtäisi, että ”Israel” viittaa juutalaiseen kansaan eikä maahan.

Jos tämä on syy, miksei olisi voitu kääntää alkukielen mukaan ja liittää alaviitteeseen selitys? Silloin lukija itse voisi päätellä, uskooko selitykseen vai ei. Nyt lukijalle tarjotaan valmiiksi tulkittua käännöstä, jossa alkukielen sanat on muutettu toiseksi.

Tanskan Raamattuseura myöntää, että vuodelta 1992 oleva virallinen tanskalainen käännös ”kääntää sanoja ja ilmaisuja suoremmin heprealaisesta ja kreikkalaisesta tekstistä”. Kun ­Raamattuseura ­toteaa, että käännökset ”vastaavat erilaisiin tarpeisiin”, se herättää kysymyksen: Mikä tarve voi olla pudottaa Israel pois raamatunkäännöksestä?

PASI TURUNEN VASTAA tähän edellä mainitun arvionsa otsikossa: ”Tanskan Raamattuseura jäi kiinni korvausteologiset housut kintuissa”. Kommentoidessaan uutta käännöstä tanskalainen Ordet & Israel -yhdistyksen puheenjohtaja Jan Frost kehuu käännöksen sujuvaa kieltä, mutta huomauttaa, että käännöksestä näkee selvästi, kuinka kääntäjien korvausteologinen näkemys on johtanut täysin vailla perusteita oleviin käännösratkaisuihin. ”Korvausteologia” merkitsee näkemystä, jonka mukaan Israelilla ei ole enää mitään erityistä asemaa Jumalan suunnitelmissa. Sen paikan on ottanut kristillinen kirkko.

TÄMÄ EI OLE ENSIMMÄINEN KERTA historiassa, kun Raamattu valjastetaan omien teologisten tai poliittisten mieltymysten äänitorveksi, eikä se valitettavasti varmaan jää viimeiseksi.

Tämän viikon Uudessa Tiessä kerrotaan myös mahdollisesta tulevasta yrityksestä ”kiinalaistaa” Raamattu.

Kolmas esimerkki koskee yhtä maailman tunnetuimmista akateemisista nykyteologeista, David Bentley Hartia. Hän on universalisti, joka ei usko iankaikkisen kadotuksen olemassaoloon, vaan siihen, että kaikki lopulta pelastuvat. Häntä on kritisoitu iankaikkisen kadotuksen hävittämisestä omasta englanninkielisestä Uuden testamentin käännöksestään vuodelta 2017. Tämä on johtanut Hartin hyvin kummallisiin käännösratkaisuihin, niin kuin Michael McClymond, joka on yksi maailman johtavia universalismin asiantuntijoita, on osoittanut. Raamatunkääntäjien tehtävä ei ole kääntää Raamattua omien teologisten mieltymystensä mukaisesti, vaan ymmärrettävästi, mutta alkukielelle uskollisesti.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa. 

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: