Raamattu on irakilaisempi kuin luulit

Viisi vuotta sitten Suomeen saapui yli 20 000 irakilaista. Emil Anton kuuli lähes päivittäin irakinarabiaa pääkaupunkiseudun P-junassa. Samaa kieltä, jota hän oli itse puhunut sujuvasti kolme–neljävuotiaaksi asti. Pakolaisaallon aikaan hän kirjoitti edellistä kirjaansa Katolilaisempi kuin luulit ja teki matkaa suomalais-katolilais-luterilaisiin juuriinsa.

Pakolaisaalto synnytti hänessä ”Irak-herätyksen”. Suomalaisen äidin ja irakilaisen isän poika lähti nyt matkalle myös isän puolen juuriinsa. Mitä muuta Irak on kuin Saddam Husseinin hallintoa, Persialahden sotaa ja Isisin valloituksia? Tuloksena syntyi yli viisi tuhatta vuotta yksien kansien väliin puristettua Kaksoisvirranmaan historiaa. Kahden virran maa. Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina (Kirjapaja) näki päivänvalon syyskuussa 2020.

Tunne sukusi, tunne itsesi

– Nykykulttuurissa ”Ole sitä, mitä haluat” on suosittu ohje. Tässä on osatotuus, mutta monet nuoret ovat myös aika tyhjän päällä. Mistä me tiedämme, mitä haluamme tai haluammeko edes oikeita asioita? Emil Anton kysyy.

Sukujuuriin perehtyminen auttaa siinä, ettei meidän tarvitse keksiä identiteettiämme tyhjästä.

– On jokin objektiivinen pohja: ”Olen sen ja sen poika.” Se ei tietenkään tarkoita, että pitäisi samaistua kaikkeen, mitä esi-isät ovat tehneet. Mutta se auttaa ymmärtämään, kuka minä olen ja löytämään paikkani tässä pitkässä historiassa.

Itsetuntemuksen lisäksi ­projekti auttoi Emil Antonia myös ottamaan haltuun Kaksoisvirranmaan historian pääpiirteissään. Ja toden totta: tuo historia yllättää lukijan perinpohjaisesti. Missä keksittiin kirjoitustaito? Missä tunnin jakautuminen kuuteenkymmeneen minuuttiin? Missä laadittiin ensimmäiset lait? Missä hallitsivat Hammurabi ja Nebukadnessar? Mistä on kotoisin juutalaisten ja kristittyjen kantaisä Abraham? Missä syntyi juutalaisten Messias-toivo? Missä Jeesuksen äidinkieltä puhunut kirkko on säilynyt lähes 2 000 vuotta?

Vastauksena kaikkiin näihin kysymyksiin on nykyinen Irakin alue, Kaksoisvirranmaa, Mesopotamia. Nuo kaksi virtaa ovat Eufrat ja Tigris, jotka juoksevat pääosin nykyisen Irakin alueella mutta pohjoisosistaan myös Syyrian ja Turkin mailla.

Babylonian pakkosiirtolaisuus Raamatun ymmärtämisen avaimena

Raamatun ”irakilaisuus” alkaa viimeistään siitä, kun Jumala kutsuu Abrahamin Kaksoisvirranmaassa, Kaldean Urissa. Jumala lupaa, että Abrahamista polveutuu suuri kansa ja että kaikki maailman kansat tulevat hänessä siunatuiksi. Abraham seuraa Jumalan kutsua ja lähtee Eufrat-joen varrelta Kanaaniin maahan, nykyisen Israelin alueelle.

Jumalan lupaukset alkavat toteutua. Abraham saa vanhoilla päivillään pojan, Iisakin. Sukupolvet seuraavat toisiaan. Israelin kansa saa oman maan, ja Daavidin dynastia hallitsee Jerusalemissa. Sitten Kaksoisvirranmaan toisiaan seuraavat imperiumit, Assyria ja Babylonia, tulevat ja muuttavat valitun kansan kohtalon. Kansa siirretään pakkosiirtolaisuuteen, ja Jerusalemin temppeli tuhotaan.

– Juutalaisen kansan ydintrauma on Babylonian pakkosiirtolaisuus, joka luo koko Raamatun tulkintahorisontin. Se on aivan keskeinen tapahtuma, jonka ympärille hyvin paljon Vanhasta testamentista rakentuu. Myös Uusi testamentti tarttuu siihen, ja se jäsentää koko kristinuskon sanomaa, Emil Anton toteaa.

Pakkosiirtolaisuus päättyy Jeesuksessa

Kun Persia valtasi Kaksoisvirranmaan alueen, osa juutalaisista pääsi palaamaan takaisin kotimaahansa. Temppelikin rakennettiin, mutta kaikki ei silti ollut ennallaan. Daavidin suvun kuningas ei enää astunut hallitsemaan, eivätkä Israelin kaksitoista heimoa koskaan yhdistyneet.

Viimeaikainen raamatuntutkimus onkin korostanut pakkosiirtolaisuuden merkitystä Jeesuksen toiminnan taustalla. Jeesuksen aikana juutalaiset elivät yhä eräänlaisessa pakkosiirtolaisuudessa eivätkä profeettojen ennustukset olleet täysin toteutuneet.

Ensimmäiset kristityt tulkitsivatkin profeettojen ennustuksia uudella tavalla: Jeesus oli se, jossa lupaus pakkosiirtolaisuuden päättymisestä täyttyi. Jeesus on se Daavidin poika, joka hallitsee ikuisesti. Jeesus on myös se Abrahamin siemen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.

Kirkko levisi Kaksoisvirranmaahan jo ensimmäisinä vuosisatoina

Apostolien teot kuvaa, kuinka opetuslapset lähtivät viemään sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta ympäri Rooman valtakuntaa. Evankeliumin leviäminen itään on sen sijaan heikommin tunnettu tosiasia.

Emil Anton hahmottelee kirjassaan kristinuskon leviämistä Kaksoisvirranmaahan. Tiedetään, että Eufrat-virran itäpuolella sijaitsevassa Edessan kaupungissa oli huomattava kristillinen yhteisö jo 100-luvulla. ”Arbelan kronikka” -niminen teos, jonka luotettavuudesta tutkijat kiistelevät, sisältää puolestaan listan Erbilin piispoista jo vuodesta 104 alkaen. Erbil sijaitsee vielä kauempana Tigrisin itäpuolella.

Etelämmäs nykyisen Bagdadin lähelle Seleukia-Ktesifoniin kristinusko levisi viimeistään kolmannella vuosisadalla. Siitä tuli itäsyyrialaisen kristillisyyden keskus noin tuhannen vuoden ajaksi (300–1300 jKr.). Myöhemmin kristittyjen keskus siirtyi pohjoisemmaksi nykyisen Mosulin seudulle.

– Minulle tässä kirjaprojektissa rakkaimmaksi asiaksi tuli tämä Irakin kirkkojen historia. Siellä on säilynyt kaksi arameankielistä kirkollista perinnettä läpi vuosisatojen. Siellä on valtava rikkaus ja jatkumo kristittyjä, jotka eivät ole koskaan olleet vallassa poliittisesti. Usein he ovat olleet vainottuina ja kuitenkin he ovat jättäneet meille suurenmoisen kirjallisen perinnön.

Uskonkriisi yllätti

Vaikka Kaksoisvirranmaan historiaan ja kristillisyyteen perehtyminen oli Emil Antonille antoisa matka, se johti hänet myös uskonkriiseihin. Hän joutui pohtimaan, miksi Abrahamin ja Mooseksen Jumala ilmestyi maailmanhistorian näyttämölle niin myöhään. Miksei tästä Jumalasta näy vanhimmassa uskontohistoriassa jälkeäkään? Entä miksi Vanhan testamentin profeettojen ennustukset jäivät kerta toisensa jälkeen toteutumatta? Eivätkö Uuden testamentin tulkinnat Vanhan testamentin profetioista ole sietämätöntä hengellistämistä?

Pitkänäperjantaina Emil Antonista tuntui, että hänen uskostaan olivat jäljellä vain rippeet. Pääsiäisaamuna hänen Facebook-näkymänsä kuitenkin täyttyi ”Kristus nousi kuolleista!”-huudahduksista. ”Se muistutti kolikon kääntöpuolesta. Jostain syystä kaikki muut muinaisen Lähi-idän jumalat ovat kuolleet, mutta yksi elää yhä sinnikkäästi”, Anton kirjoittaa kirjassaan.

Jostain syystä kaikki muut muinaisen Lähi-idän jumalat ovat kuolleet, mutta yksi elää yhä sinnikkäästi.

– Minulla oli pitkäperjantaina todella pimeä olo. Sitten meni pari päivää ja tuntui, että olen epäillyt tarpeeksi. Pääsiäisenä ei ollut enää sellaista toivotonta pimeyttä. Palasin takaisin entisille raiteille, tosin tietoisena siitä, että on iso kysymysrypäs, jota en ole älyllisesti sen kummemmin ratkaissut.

Vaakakupissa toisella puolella on kuitenkin paljon painoa.

– Kokemuksellinen puoli on yksi tärkeimpiä tekijöitä, miksi haluan edelleen pysyä kristinuskossa. Enkä puhu vain omasta kokemuksestani, vaan olen nähnyt ja kuullut paljon ihmeellisiä kääntymiskertomuksia ja näen tuntemissani ihmisissä, kuinka kauniisti Jumala on heidän elämässään vaikuttanut, Emil Anton sanoo.