Professori, joka puhuu kielillä ja uskoo, että köyhien auttaminen on vastaus sekularismin haasteeseen
N.T. Wright muistuttaa, että vähäosaisten auttaminen oli kristittyjen kutsumus jo varhaisen kirkon aikana.
N.T. Wrightin mukaan yhä useammat englantilaiset ovat täysin tietämättömiä kristinuskosta. – Tavallinen kadunmies tietää todennäköisesti enemmän astrofysiikan perusteista kuin teologiasta, N.T. Wright sanoo. KUVA: MATTI KORHONEN
N.T. Wright muistuttaa, että vähäosaisten auttaminen oli kristittyjen kutsumus jo varhaisen kirkon aikana.
Otatko uskon vähän liian vakavasti? Onko sinulla jokin uskonnollinen mania? Näin läheiset kysyivät teini-ikäiseltä Tom-pojalta, kun hän alkoi harrastaa Raamatun lukemista itsekseen. Vaikka hän oli kristitystä perheestä, jonka suku oli pullollaan pappeja, kirkkomuusikoita ja kirkonisäntiä ja jonka arkeen kirkossakäynti ja hartaudet kuuluivat, päivittäiseen raamatunlukemiseen ei erityisemmin rohkaistu.
– Vanhempani yhdistivät sen sellaisiin asioihin kuin Billy Graham ja äänekäs herätyskristillisyys. Sitä he eivät halunneet. He olisivat olleet yhtä kauhuissaan, jos minusta olisi tullut roomalaiskatolinen, Nicholas Thomas (N.T.) Wright sanoo.
Intohimoisen raamatunlukemisen lisäksi hänen teini-iän kapinaansa kuului rockmusiikin, kuten Bob Dylanin soittaminen kitaralla. Sellainen ei ollut 1950–60-lukujen Englannissa toivottua.
– Elvis Presleyn ensiesiintyminen Englannin televisiossa oli monelle shokki. Vanhempani eivät pitäneet ajatuksesta, että heidän kiva pieni poikansa haluaa kitaran ja soittaa sillä tavoin.
Vanhempien huolet laantuivat kuitenkin viimeistään, kun Tom valitsi teologin uran ja vihittiin papiksi vuonna 1975.
– Minulle oli helpotus, että vanhempani tajusivat, että minun varhainen rakkauteni Raamattuun ei tarkoittanut sitä, että minusta olisi tulossa kummallinen.
Uhkana masennus, ei epäilys
Kristillinen usko on kulkenut N.T. Wrightin mukana pienestä pitäen. Jo varhain, noin seitsemänvuotiaana, hänellä oli voimakas hengellinen kokemus.
– Olin jostain syystä kotonani yksin ja itkin jonkin aikaa, koska tajusin, kuinka paljon Jumala rakastaa minua. En tiedä liittyikö se johonkin lauluun, jota olimme laulaneet kirkossa vai johonkin, mitä olin kuullut Raamatusta. Mutta silloin tunsin, että on hämmästyttävää olla niin rakastettu, että Jeesus kuoli puolestani.
N. T. Wright
- Syntyi vuonna 1948 Morpethissa Koillis-Englannissa.
- Esiintynyt ja kirjoittanut myös nimellä Tom Wright.
- Vihittiin Englannin kirkon (anglikaani) papiksi vuonna 1975.
- Toiminut vuosina 2003–2010 Durhamin piispana.
- Toimii St. Andrewsin yliopistossa Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden professorina.
- Kirjoittanut noin 80 teosta. ”Olen luvannut vaimolleni, että lopetan sadan kohdalla – joko niin, että olen täyttänyt sata vuotta tai niin että olen kirjoittanut sata kirjaa”, Wright nauraa.
- Wrightilta on suomennettu yksi teos: Kuka olet Jeesus? Jeesuksen elämä ja opetus(Sley-kirjat 1998)
- Perheeseen kuuluvat vaimo Maggie, neljä lasta ja neljä lastenlasta.
- Harrastaa musiikkia, runoutta ja golfia. Soittaa pasuunaa, pianoa ja kitaraa.
Se kokemus ei ole koskaan jättänyt häntä. Edes ura tieteellisen raamatuntutkimuksen parissa ei ole saanut häntä epäilemään Jumalan olemassaoloa, rakkautta ja Jeesuksen kuoleman merkitystä.
– Minulla on kyllä ollut lukuisia kertoja suuria vaikeuksia uskoa, kantaako Jumala minua seuraavien päivien yli. Olen aina tiennyt, että kaikki päättyy lopulta hyvin, mutta onko kaikki huomenna ”ok”, kun minun täytyy maksaa lasku tai mennä kouluun keskustelemaan lapseni opettajan kanssa, kun jotain pahaa on tapahtunut? Nämä ovat isoja taisteluja, mutta ne ovat aina tapahtuneet uskon viitekehyksen sisällä.
Jos mies onkin suurilta epäilyksiltä välttynyt, hän on joutunut käymään läpi muutaman synkän masennuksen ajan.
– Kun tein kandidaatin tutkintoa teologiasta, kävin läpi ensimmäisen masennusjakson. Uskoni ei hävinnyt, mutta en kyennyt silloin tuntemaan mitään muuta kuin epätoivoa. Osa tästä johtui siitä, että minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten kaikki oppimani asiat sopivat yhteen. Uskoin Jumalaan, rukoilin ja luin Raamattua, mutta tuntui, ettei se toiminut kohdallani.
Jälkeenpäin hän on ymmärtänyt, että masennuksen kaudet ovat johtuneet osittain liiallisesta työstä.
– Olen yksi niistä onnellisista, jotka saavat tehdä elääkseen sitä, mitä haluavat tehdä. Sen vaarana on, että saatat käyttää viikossa jopa sata tuntia sellaiseen, joka liittyy jotenkin työhösi, ilman että tajuat, että se on itse asiassa vaarassa terveydellesi.
Vastapainoa työlle tuovat perhe ja musiikki. Viime jouluna hän innostui soittamaan poikansa ja pojanpoikansa kanssa joululauluja.
– En ole soittanut kovin paljoa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Nyt kun soitin poikani ja pojanpoikani kanssa, meillä oli tosi hauskaa. Ymmärsin, kuinka paljon olen kaivannut sitä. Ehkä, kun jään eläkkeelle vuoden tai kahden päästä, ehdin harrastaa enemmän musiikkia.
”Jumala voi tehdä, mitä hän haluaa”
N.T. Wright on tällä hetkellä yksi maailman tunnetuimmista raamatuntutkijoista. Hänen erikoisalaansa ovat Jeesus- ja Paavali-tutkimus. Yliopistouran ohella hän on toiminut seurakuntapappina ja Durhamin piispana vuosina 2003–2010. Nyt hän toimii St Andrewsin yliopiston professorina Skotlannissa.
Minulla on kyllä ollut lukuisia kertoja suuria vaikeuksia uskoa, kantaako Jumala minua seuraavien päivien yli. Olen aina tiennyt, että kaikki päättyy lopulta hyvin, mutta onko kaikki huomenna ”ok”, kun minun täytyy maksaa lasku tai mennä kouluun keskustelemaan lapseni opettajan kanssa, kun jotain pahaa on tapahtunut?
Viimeisen päälle intohimoisena tutkijana Wright ei kuitenkaan ole jäänyt norsunluutorniin. Mies puhuu avoimesti niin henkilökohtaisista kamppailuistaan kuin rukouselämästään. Hänelle Jumala on ”Jumala, joka voi tehdä, mitä hän haluaa.” Hän voi tehdä ihmeitä, parantaa sairaan tai antaa profetian sanan.
– Olen itse käyttänyt kielilläpuhumisen lahjaa yksityisessä rukouksessa monen vuoden ajan. Meidän traditiossamme sellaisesta ei haluta pitää meteliä. Mutta en ole myöskään häpeissäni siitä enkä ujostele puhua siitä.
Wright kertoo saaneensa kielilläpuhumisen lahjan, kun hän oli valmistautumassa uuteen haastavaan papintehtävään ja hänen puolestaan rukoiltiin.
– En ollenkaan sano, että kielilläpuhuminen olisi merkki kristityn kasvusta tai siitä, että on hyvä kristitty. Mutta joillekin ihmisille joinain aikoina Jumala tekee epätavallisia asioita.
Köyhien piispa
Sekin saattaa yllättää, mitä professori tarjoaa lääkkeeksi sekulaarin maailman kohtaamiseen. Ei suinkaan parempaa teologiaa tai tehokkaampaa apologiaa, vaan vähäosaisten kohtaamista ruohonjuuritasolla.
– Piispana ollessani sain tutustua seurakuntiin eräillä Englannin köyhimmillä alueilla Koillis-Englannissa. Seurakunnat tekivät työtä pitkäaikaissairaiden parissa ja suuren työttömyyden keskellä, jotta nuoret saataisiin takaisin töihin.
Paikalliset viranomaiset ja kaupunginvaltuustot tulivat kysymään seurakunnilta neuvoa, kuinka työskennellään esimerkiksi huumeongelmaisten kanssa. Wrightin mukaan tämä muistuttaa sitä, kuinka kirkko toimi ensimmäisinä vuosisatoina Rooman valtakunnassa. Tuolloin koulutuksen tai lääkkeiden saaminen oli sidoksissa varallisuuteen. Kirkko puolestaan toi apunsa myös köyhille ja pyrki tuomaan parantumisen ja oppimisen kaikille, jotka se pystyi tavoittamaan.
– Sekulaari maailma ajattelee, että maallisen hallinnon tulisi pitää huolta köyhistä. He haluavat kirkon pois tieltä. Me kirkossa sanomme, että me olemme tehneet tätä paljon kauemmin kuin he. Meillä on pidempiaikaiset saavutukset tässä asiassa.
– Ja kaiken auttamisen keskellä on hyvä uutinen siitä, että Jumala on Jeesuksessa tullut tänne meidän keskellemme. Hän luo kaiken uudeksi ja pelastaa maailman. Kirkon auttamistyö on merkki siitä. Ja kun ihmiset huomaavat kirkon tekevän tätä, ei ole yllätys, että he myös sitten tulevat kirkkoon.
Teologista vääntöä molemmilla laidoilla
N. T. Wright ei ole säästynyt uransa varrella kiistoilta. Huutia on tullut niin liberaaleilta kristityiltä kuin herätyskristillisiltä evankelikaaleilta. Liberaaleja on ärsyttänyt se, että Wright korostaa voimakkaasti Raamatun keskeisyyttä teologiassa ja kirkon elämässä. Niinpä hän on esimerkiksi seksuaalietiikassa edustanut perinteistä linjaa, jossa avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä.
– Olen aina ollut perinteisellä tai raamatullisella kannalla, enkä näe syytä muuttaa kantaa raamatuntutkijana. En näe oikeutusta sille ajatukselle, että Raamatun kirjoittajat sanoivat näin, mutta me voisimme valita toisen linjan.
Tämän sanominen on herättänyt voimakkaitakin kannanottoja kirkossa.
– Kun minusta tuli St Andrewsin yliopiston professori, eräs skotlantilainen pappi sanoi, että tämä on kuin natsi asetettaisiin vastuuseen juutalaistutkimuksesta.
”Kristinuskossa ei ole kyse taivaaseen pääsemisestä”
Evankelikaalit ovat kiitelleet Wrightia erityisesti siitä, että hän on puolustanut Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. Wrightin kahdeksansataasivuinen The Resurrection of the Son of God (Jumalan Pojan ylösnousemus) on ylösnousemustutkimuksen klassikko.
N.T. Wrightilla on tapana haastaa perinteisiä tapoja puhua evankeliumista. Tammikuun alussa Suomessa vieraillut Wright totesi Teologisten opintopäivien puheissaankin, että ”kristinuskossa ei ole kyse taivaaseen pääsemisestä”.
Ilmaus on provokatiivinen ja helposti väärinymmärrettävissä. Wright ei kuitenkaan pyri sillä sanomaan, että kristinusko olisi vain tämänpuolista, vaan hän kritisoi ”platonistista” kristinuskon tulkintaa, jossa vain hengen maailma on todellinen ja tärkeä. Kristitty uskoo ”uusiin taivaisiin ja uuteen maahan” sekä ruumiin ylösnousemiseen. Toisaalta Wright haluaa muistuttaa, että Jumalan valtakunta ei ole vain jotain, mikä on edessäpäin.
– Paavali sanoo, että Jeesus hallitsee ”jo nyt”. Mutta hänen tulee hallita, kunnes viimeinen vihollinen eli kuolema pannaan hänen jalkojensa alle. Eli on olemassa ”ei vielä” ulottuvuus. Kristitty elää ”jo nyt” ja ”ei vielä” todellisuuksien välissä. Jo nyt me voimme tehdä asioita, joilla osallistumme lopulliseen uuteen maailmaan.
Paavali-tutkimuksessa Wright liittyy niin sanottuun New Perspective on Paul (Uusi näkökulma Paavaliin) -koulukuntaan. Sen mukaan uskonpuhdistajat, kuten Luther ja Calvin, ymmärsivät väärin sen, mitä Paavali tarkoittaa vanhurskauttamisella. Wright sanoo, että tämä on joskus tulkittu niin, että hän vastustaa koko uskonpuhdistusta.
– Ehdottomasti en. Jos ajatellaan keskiajan kirkkoa kiirastulineen, messu-uhreineen ja Maria-oppeineen, vastaukseni on: hyvänen aika, palatkaa takaisin Raamattuun.
Wright sanoo oppineensa Lutherilta ja Calvinilta sen, että Raamattu ratkaisee.
– Seuraan heitä siinä, että menen alkutekstin äärelle, tutkin tekstejä ja yritän selvittää alkuperäisen merkityksen niin hyvin kuin voin. Olen siis samaa mieltä heidän kanssaan metodista, vaikka olenkin eri mieltä tuloksesta.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
