Onko Jeesus edelleen julistuksen keskuksessa?

Herätysliikkeiden historiaa tutkinut teologian tohtori Teemu Kakkuri on useassa yhteydessä ilmaissut huolensa siitä, että tämän päivän herätysliikkeiden julistuksen pääsisällöksi on muodostunut maallistumisen vastustaminen. ”Yksinkertaiselle Jeesus-julistukselle ei ole riittävästi tilaa, kun liikkeet pyrkivät huolehtimaan kaikista maan mahdollisista tärkeistä asioista”, Kakkuri tykittää tässäkin lehdessä. Kakkuri ei puhu ainoastaan Kansanlähetyksestä, mutta myös nimenomaan siitä.

Huoli on aiheellinen ja tärkeä kuulla. Kansanlähetyksen pitkäaikaisimman pääsihteerin, teologian tohtori Matti Väisäsen (nyk. Lähetyshiippakunnan emeritus piispa) iskulause oli aikoinaan: ”Pääasia on, että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus”. Jos Kansanlähetyksen työntekijöiltä kysytään, mikä heille on tänään pääasia, vastaus on varmasti sama. Kakkurin kritiikin edessä joutuu kuitenkin pohtimaan, onko näin myös käytännössä.

Tässä olisi hyvä tutkimusaihe: mistä Kansanlähetyksen julistajien puheissa nykyään eniten puhutaan? Mikä on näiden puheiden pääsanoma? Tai mistä Uusi Tie -lehti on viime vuosina eniten kirjoittanut? Mikä dominoi kirjoitusten sisältöä? Toivottavasti vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on edelleen Kakkurin peräänkuuluttama ”yksinkertainen Jeesus-julistus”.

Kansanlähetys, niin kuin Uusi Tie -lehtikin, on koko olemassaolonsa ajan liputtanut sitoutumistaan Raamattuun. Sen pääsanoma on ilman muuta pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Kuitenkin Raamatussa  puhutaan paljosta muustakin kuin Jeesuksesta. Kakkuri myöntääkin, että hyvässä julistuksessa näin kuuluu myös tehdä: ”Tämä ei tarkoita sitä, etteikö terve sananjulistus olisi aina lakia ja evankeliumia. Totuudesta ei pidä vaieta.” Kuka voi ymmärtää, miksi turvautuminen Jeesukseen on ihmiselle välttämätöntä, jos ei opeteta Raamatun mukaan, millainen Jumala on? Tai mitä ihmisen syntisyys tarkoittaa?

Julistuksen keskuksen ja sydämen tulisi aina olla Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn merkitys meille.

Jos otetaan apostoli Paavali sananjulistuksen malliksi, tuskin kukaan on niin Kristus-keskeinen kuin hän. Mutta Paavali puhui totisesti paljosta muustakin ja otti myös voimakkaasti kantaa moniin asioihin. Mielenkiintoinen esimerkki on Roomalaiskirje, joka on kristillisen opin ehkä systemaattisin esitys koko Uudessa testamentissa. Heti ensimmäisessä luvussa, välittömästi alkutervehdysten ja kirjeen aiheen esittelyn, eli Jeesuksesta kertovan evankeliumin, jälkeen seuraa erittäin voimakas kannanotto homoseksuaalisuuteen. Jos Paavali olisi ollut sitä mieltä, että Jeesus-keskeisyys merkitsee vaikeiden, vastustusta aiheuttavien aiheiden taka-alalle jättämistä, hän ei olisi aloittanut kirjettään näin.

Jeesus-keskeisen julistuksen voi ymmärtää niin, että se tarkoittaa muiden aiheiden sivuuttamista. Toinen vaihtoehto on nähdä se julistuksena, jossa keskuksen ja sydämen tulisi aina olla Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn merkitys meille, mutta kaikkia muitakin Raamatun opettamia aiheita voidaan tämän evankeliumin valossa käsitellä. Lopulta on hyvä, jos voimme edes jossakin määrin sanoa Paavalin tavoin: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” (Ap.t. 20)