Mitä minä voin tehdä estääkseni vähäosaisuutta?

Helsingin Sanomien viime keväänä toteuttama niukkuuskysely paljastaa, mitä vähä­varaisuudesta johtuva ahdinko Suomessa voi pahimmillaan olla. Köyhyystutkijatkin yllättyivät siitä epätoivon ja vihan määrästä, joka vastauksista ilmeni. Moni pohti itsemurhaa kylmän viileästi ratkaisuna umpikujaan. Maailman onnellisimmaksi maaksi arvioitu Suomikaan ei ole kaikille paratiisi.

Kyselystä tehtyjen artikkeleiden lukeminen herättää sen vaikean kysymyksen, mitä minä voisin tehdä estääkseni vähäosaisuutta. Ongelmat ovat usein niin monimutkaisia ja vaikeita, että sellaisten edessä tuntee syvää neuvottomuutta.

TÄMÄN VIIKON UUDESSA TIESSÄ haastateltu Kirkkohallituksen asiantuntija Tiina Saarela kertoo, että yhteiskunnan tukijärjestelmä toimii, jos ihmisellä on vain yksi ongelma. Jos ongelmat kasaantuvat, on vaikea päästä eteenpäin.

Silloin kun työttömyyteen tai pienipalkkaiseen työhön tulee päälle avioero, puolison kuolema, lapsen kiusaaminen, sairaus tai suuri velkaantuminen, syntyvät ainekset pattitilanteeseen.

SIKSI PIENILLÄKIN HYVILLÄ TEOILLA lähimmäistemme vuoksi voi olla yllättäen köyhyyttä, syrjäytymistä ja epätoivoa ehkäisevä vaikutus. Se, joka vetää koulun ilmaista sählykeroa lapsille, voi tehdä arvokkaan teon vähävaraiselle perheelle, jonka lapsella ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin. Se, joka lähtee mukaan avioliittotyöhön tarjoten vertaistukea, voi olla pelastamassa joidenkin vaikeaa avioliittoa. Listaa voi jatkaa, ja vain luovuus on rajana.

TOISSA VIIKOLLA Suomessa vieraillut N. T. Wright muistutti, että kristillinen kirkko on alusta asti tarjonnut apuaan ja tukeaan niille, joilla ei ole ollut varaa maksaa koulutuksesta ja lääkkeistä. Kollis-Englannin köyhillä alueilla seurakunnat ovat toimineet juuri näin. Auttaminen on kulkenut yhdessä evankeliumin kertomisen kanssa. Rakkauden teot ovat merkki Jumalan valtakunnasta, joka on jo nyt tullut meidän keskellemme, mutta joka täydellisessä voimassaan toteutuu vasta sitten, kun Kristus tulee takaisin.

MILJOONAT KÖYHÄT ihmiset ovat löytäneet evankeliumista toivon ja tarkoituksen elämälleen. Tämä elämän tarkoitus on auttanut selviämään vaikeiden, jopa hirvittävien elämänkohtaloiden läpi.

Juutalainen logoterapian kehittäjä Viktor Frankl teki uransa tutkimalla elämän tarkoitusta ihmisen voimavarana. Itsekin keskitysleirin läpikäyneenä Frankl havaitsi, että ne, joiden elämässä oli jokin suurempi, itsensä ulkopuolinen tarkoitus, selvisivät todennäköisemmin keskitysleiriltä hengissä. Frankl viittasi myös lukuisiin tutkimuksiin, joiden mukaan itsemurhaa suunnitelleet olivat usein kadottaneet elämän tarkoituksen. He eivät tienneet, mitä varten he eläisivät.

FRANKL EI VÄITÄ, että elämän tarkoituksen täytyisi olla uskonnollinen. Mutta kristillinen sanoma Jumalan rakkaudesta, ihmisestä Jumalan kuvana, Kristuksen sovitustyöstä ja jokaisen kristityn paikasta Kristuksen ruumiissa antaa mitä parhaimmat eväät tarkoituksen löytämiseen. Siksi evankeliumi ei ole jotain, jota kristittyjen pitäisi piilottaa auttaessaan lähimmäistään tämän elämän tarpeissa.