Mistä kristitty ammentaa ajattelunsa?

Uusateistien kirjoituksissa sekä sosiaalisessa mediassa ja muualla käytävissä keskusteluissa kristittyjen niskaan vyörytetään hirmuinen historian taakka. Heitä syytetään osallisuudesta sellaisiin vääryyksiin ja hirmutekoihin kuten ­inkvisitio, natsismi, orjuus, kolonialismi ja tieteen kehityksen jarruttaminen.

On totta, että kristittyjäkin on osallistunut mainittuihin historian vääryyksiin. Ratkaisevaa histo­rian ja kristinuskon ymmärtämisen kannalta on kuitenkin muistaa, että kaikki kristityt eivät suinkaan kannattaneet niitä.

JOTKUT RAAMATTUUN uskovat kristityt olivat inkvisition päävastustajia, ja jotkut sen uhreja. Mitä tieteen jarruttamiseen tulee, kristinusko oli itse asiassa tieteellisen vallanku­mouksen lähde eikä jarru. Raamattu oli myös useiden orjuuden vastustajien ajattelun perusta. Samoin se oli inspiraation lähteenä useille lähetystyöntekijöille, jotka vastustivat aikansa ”tieteellisiä” näkemyksiä valkoisen rodun ylivertaisuudesta muihin rotuihin nähden. Nämä lähetystyöntekijät saattoivat olla joissakin tilanteessa vähemmistössä, mutta ainakaan he eivät olleet imperialisteja, vaan näkivät itsensä palvelijoina ja pyrkivät suojelemaan ja auttamaan orjuutettuja. Hitlerin Saksassa puolestaan ainoa sisäisesti järjestäytynyt oppositio natsismille oli Tunnustuskirkko, jonka tunnetuimpia edustajia oli marttyyrina kuollut kristitty teologi Dietrich Bonhoeffer. Vainotun Tunnustuskirkon piirissä pidettiin Raamattua suurempana auktoriteettina kuin Hitlerin ajatuksia.

KIRKON HISTORIA ei todellakaan ole kokonaisuudessaan puhdas. Kuitenkin sen jokaisessa häpeällisessäkin vaiheessa on löytynyt vähemmistö, joka ei seurannut oman aikansa harhautuneen kristillisen ajattelun päälinjaa vaan kuunteli enemmän Raamatun opetuksia kuin ympäröivää kulttuuria.

Kristikunta on aina ollut jakautunut. Jo alussa apostolisen kristinuskon haastoivat muun muassa judaistit ja gnostilaiset.

KRISTINUSKON HISTORIA on lähes jatkuvaa konfliktia Kristukselle ja Raamatulle uskollisten kristittyjen ja niiden kristittyjen välillä, jotka ovat sitoutuneet ja ottaneet ohjeensa enemmän ympäröivästä kulttuurista ja vallitsevista ideologioista kuin Raamatusta. Milloin kristittyjä on houkutellut kreikkalainen tai muu filosofia, milloin jokin ”tieteellisenä” pidetty ideologia tai tietty poliittinen aate. Erilaiset ajatussuunnat ovat ajoittain sekoittaneet Raamatun tulkinnan ja estäneet näkemästä Raamatun yksinkertaisia, selkeitä opetuksia. Näin on päädytty lisäämään jotakin ratkaisevaa Raamatun opetuksiin tai kieltämään toisia.

TÄLLAISET KRISTINUSKON selkeän sanoman vääristävät vaikutukset ovat ajoittain päätyneet kantamaan omaa pimeää hedelmäänsä vuosisadoiksi ihmiskunnan ja kirkon historiassa. Kukaan, joka tosissaan lukee ja kuuntelee Uuden testamentin opetuksia, ja seuraa niitä elämässään, ei voi päätyä kannattamaan ihmisten orjuuttamista, natsismia, kommunismia tai mitään muutakaan hirmuvaltaa. Hänen ei myöskään tarvitse vastustaa aitoa tieteen tekemistä tai totuutta millään elämän alueella.

KOLMANNEN VUOSITUHANNEN kristittyinä olemme saman haasteen edessä kuin aikaisemmatkin sukupolvet. Annammeko aikamme muoti-ideologioiden, pseudotieteellisten väitteiden tai ympäröivän kulttuurin elämäntapojen jyrätä Raamatun ­selkeät opetukset ja ohjeet? Vai pidämmekö Jeesuksesta ja hänen apostoliensa opetuksista kiinni kaikissa olosuhteissa?