Lahjojen ja kutsumusten moninaisuutta ei tule tukahduttaa

Seurakunta tai hengellinen järjestö vaatii toimiakseen monen erilaisen lahjan käyttöönottoa. Jumala on armossaan antanut seurakunnalle esimerkiksi moninaisia armolahjoja ja seurakuntavirkoja. Kaikki on tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi. Haaste kaikille kristityille on, että näkisimme muutkin kuin omat mielilahjat ja tehtävät arvokkaina ja tärkeinä. Joku saa sydämelleen tietyn työmuodon, jonka toteuttamiseen hänellä on vahva näky. Toisella on yhtä voimakas näky jostakin hyvin erilaisesta työmuodosta. Ongelmaksi muodostuu, jos toinen ei näe toisen työmuodon arvoa.

VIIME VUOSINA jumalanpalveluksen arvostus on kokenut selvää nousua herätyskristillisissä piireissä. On alettu ymmärtää sen merkitys ja välttämättömyys uudella tavalla. Tämä on erittäin tervetullutta. Onhan jumalanpalvelus kiistattomasti ollut seurakuntaelämän keskus aina alkukirkosta saakka. Samalla tarvitsisimme kipeästi myös heräämistä raamattuopetuksen välttämättömyyteen. Jos ihmiset eivät saa tarpeeksi tervettä opetusta, syntyy tietämättömyyttä ja harhaopeille otollinen maaperä. Usko syntyy ja elää Jumalan sanasta.

KUN KOROSTETAAN jumalanpalvelusta ja opetusta, monella herää kuitenkin aivan aiheellinen huoli evankelioimisesta ja lähetyksestä. Miten voimme toteuttaa Kristuksen tahtoa ja viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan, erityisesti myös niille, jotka eivät ole sitä kuulleet ja jotka eivät koskaan käy jumalanpalveluksissa ja opetustilaisuuksissa? Tästä hädästä on syntynyt monenlaisia uusia evankelioimismenetelmiä ja kampanjoita.

ENTÄ DIAKONIA ja sielunhoito? Ihmisillä on monenlaista hätää ja avun tarvetta. Kristillinen seurakunta on apostolien ajoista saakka pyrkinyt vastaamaan ihmisten hätään. Toiset kristityt haluavat korostaa rukousta. Miten seurakunta voi tulla toimeen ilman sitä? Alkuseurakunnassa rukoiltiin jatkuvasti. Tai miten seurakunta voisi tulla toimeen ilman hyviä Jumalan varustamia paimenia ja johtajia? Ja miten paljon köyhempi se olisi ilman musiikkia ja hengellisiä lauluja? Luetteloa voisi jatkaa pitkään. Kristuksen ruumiin rakentamiseen tarvitaan monenlaisia käytännöllisiä ja hengellisiä lahjoja. Tarvitaan erilaisen kutsumuksen saaneita veljiä ja sisaria.

KAIKKI LAHJAT ja kutsumukset tulee koetella Raamatun sanalla. Jumala, joka antaa erilaisia lahjoja yhteiseksi rakennukseksi, on myös apostoliensa kautta Raamatussa linjannut niiden oikean ja väärän käytön.  Kukaan ei voi asettua Sanan arvostelun ulottumattomiin tai yläpuolelle. Meidän tulisi välttää sitä, että asetamme erilaiset hengelliset kutsumukset ja lahjat toisiaan vastaan ja halveksimme niitä, joilla on erilainen kutsumus kuin itsellämme. Tällainen asenne on kapeakatseinen ja itsekäs. On masentava kokemus, kun toiset antavat  ymmärtää, että sinun lahjasi ja tehtäväsi eivät olekaan tärkeät. Kenelläkään ei ole kaikkia lahjoja. Apostoli Paavali kantoi huolta siitä, että seurakunnalta ei puuttuisi mitään olennaista lahjaa. Se olkoon meidänkin huolemme. Meidät on kutsuttu yhteiseen uskon vakaumukseen, mutta meille on annettu monenlaisia erilaisia lahjoja ja kutsumuksia.