Lähetyskutsun yhdistämät

Eräs lähettipariskunta kävi vuosia sitten koulussa kertomassa lapsille lähetystyöstä Itä-Aasiassa. Kuulijoiden joukossa oli silloin ekaluokkalainen Petteri Rantamäki, johon lähettien tarinat tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Kun aikuisena Petterin ja hänen nykyisen vaimonsa Joannan tiet kohtasivat, oli lähetystyö molemmilla mielessä. Joanna Rantamäki kertoo olleensa aina kiinnostunut kulttuureista ja ajatuksesta elää ulkomailla. Pariskunta kävi myös toisistaan tietämättä Youth With A Mission -opetuslapseuskoulun samanaikaisesti eri maissa, ja tuo koulu kasvatti kummankin lähetyskutsua.

– Kolmansilla treffeillä kysyin Joannalta, haluaisiko hän lähteä kanssani lähetystyöhön. Se oli minulle tärkeää, ja halusin miettiä sitä Joannan kanssa yhdessä. Jouduimme käsittelemään lyhyessä ajassa sellaisia asioita, joita monet pariskunnat käsittelevät vasta vuosien yhdessäolon jälkeen. Tarkoittihan yhdessä lähteminen sitä, että meidän piti mennä myös naimisiin, Petteri kertoo.

Päätös elämän jakamisesta ja avioliitosta syntyi nopeasti sen jälkeen, kun pariskunta koki, että voisi sitoutua tekemään lähetystyötä toistensa kanssa.

Nyt pariskunta on ollut naimisissa kolme vuotta, ja käy lähetyskurssia Kansanlähetysopistolla. Tähtäimessä on lähtö Japaniin tulevan vuoden aikana.

Kuuntelijoita kaivataan

Pariskunnalle aukesi monia ovia, ja kohdemaata pohdittiin maailmankartan äärellä listaten paperille plussia ja miinuksia.

– Petterillä oli vahva kutsu Japaniin, mutta halusin itse käydä eri vaihtoehdot läpi, jotta saatoin olla varma, että Japani on oikea maa myös minulle. Pohdimme, mihin Jumala meitä kutsuu ja missä meidän taitojamme tarvittaisiin, Joanna kertoo.

Joannan mielenkiinto Japania kohtaan heräsi muun muassa maan omaleimaisen kulttuurin vuoksi,  ja tarpeen, joka Japanissa on lähetystyölle. Myös ajatus uuden rakentamisesta innostaa. Joanna tahtoisi työssään tukea paikallisia naisia ja olla heidän rinnallaan taittamassa matkaa uskon polulla. Joannaa kiinnostaisi myös luoda japanilaisten keskuudessa keskustelukulttuuria, joka haastaisi punnitsemaan omia arvoja ja uskomuksia.

Elämän tärkein asia on se, että ihmiset voisivat tulla tuntemaan Jumalan.

Petteriä Japanissa kiehtoo muun muassa kieli ja kulttuuri. Kauniina näyttäytyvän pinnan alla japanilaisilla on paljon kipukohtia, joihin pitäisi tuoda helpotusta.

– Olen ihmetellyt Japanin elämää. Siellä ollaan älyttömän kohteliaita ja luodaan kuvaa, että kaikki on todella hyvin. Turistille Japani näyttää täydelliseltä, mutta kun siellä elää pidemmän aikaa, näkee pinnan alla hyvin vaikeita asioita, Petteri huomauttaa.

Ongelmista puhuminen on japanilaisille usein häpeä.

– Japanilaiset saattavat ohjata kuuntelijaa kaipaavan puhumaan länsimaalaisille, koska he kokevat, että länsimaalaiset haluavat kuunnella. Japanilaisten on helpompi puhua länsimaalaisille, jotka eivät kuulu paikalliseen hierarkiaan, Petteri kertoo lisäten, että tahtoisi mielellään itse olla japanilaisten tukena ja kuuntelijana.

Myös Joanna tahtoisi toteuttaa ystäväevankeliointia. Lisäksi median kautta evankeliointi on pariskunnan haaveissa. He tahtovat olla viemässä evankeliumia sinne, missä Jumalaa ei tunneta.

– Olemme tietoisia siitä, että Japani on vaikea lähetyskenttä. Silti työ tuntuu innostavalta, Joanna vakuuttaa.

Opiskelua korona-ajan keskellä

Rantamäet ovat parhaillaan lähetyskurssin puolessavälissä. Suurin osa käytännön järjestelyistä on vasta edessä. Työelämän ja opiskelun yhteensovittaminen on tuonut arkeen omat haasteensa. Suurin epävarmuustekijä on koronan vaikutus lähtöön. Vielä ei ole varmaa, saako Japaniin viisumeita lähdön tullessa ajankohtaisemmaksi. Lisäksi korona on vaikuttanut seurakuntien taloudelliseen tilanteeseen, joten Joanna ja Petteri toivovatkin, että heidän työlleen löytyisi riittävä määrä tukijoita.

Pariskunta odottaa kuitenkin innolla lähiopetuksena alkavaa lähetyskurssin osaa. Joanna on kiitollinen siitä, että Kansanlähetyksellä on Japanissa tai sinne lähdössä muitakin työntekijöitä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja saada tukea.

Lähetystyöhön lähteminen on ollut Joannalle ja Petterille pitkä prosessi, ja he kokevat, että Jumala on rakentanut heitä paljon valmistautumisen aikana.

– Jos olisimme lähteneet heti alussa, emme välttämättä olisi olleet vielä valmiita. Olemme saaneet kasvaa avioliitossa ja yksilöinä. Erityisesti tämä aika on kasvattanut nöyryydessä, Petteri ja Joanna kokevat.

Kristillisellä ihmiskuvalla on paljon annettavaa

Pariskunta uskoo, että kristillisellä ihmiskuvalla on tärkeä viesti japanilaisille. Ihmisen arvo nähdään usein sidoksissa työhön ja suorituksiin japanilaisessa kulttuurissa.

– Japanilaiset ajattelevat, että arvon pitää olla ansaittua. Voi olla pitkä tie saada heidät ymmärtämään oma arvonsa, mutta kun he sen ymmärtävät, on se varmasti heille todella vapauttavaa, Petteri pohtii. Joanna myötäilee Petterin ajatusta ja lisää, että oman arvon ymmärtäminen voi olla terapeuttista ja että sillä on syviä vaikutuksia ihmisen itsetuntoon.

Myös uskonnon harjoittaminen, jossa rituaalit pitää suorittaa oikein, luo monille japanilaisille pelkoa pahoista hengistä. Kristinusko puhuu vapauttavasti tähän pelkoon.

– Jumala on suurin, ja hän on kaiken pimeyden yläpuolella. Jeesuksessa heidän ei enää tarvitse pelätä henkien maailmaa.