Kummit kehiin

 

Jaska Palomäki kannustaa vanhempia valmistautumaan lapsen varhaisnuoruuteen, sillä silloin vanhempien rooli heikkenee, ja kavereiden ja muiden aikuisten merkitys lapsen elämässä kasvaa.

Aamulla Jaska Palomäki istahti autoonsa kotipihassa Keravalla ja lähti ajelemaan kohti Ryttylää. Donkki-lehden päätoimittaja ja Kansanlähetyksen juniorityöntekijä ajeli hiljaisuudessa.

– En yleensä kuuntele musiikkia. Jos jotain kuuntelen, niin sitten Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -ohjelmia. Usein autossa tulee mietittyä työhön liittyviä asioita.

Juniorityöntekijän mieli askartelee lasten ja varhaisnuorten elämän parissa. Työhön liittyy lasten leirien ohjelmien suunnittelu ja toteutus yhdessä isosten ja ohjaajien kanssa sekä perheleirien lastenohjelmat.

Palomäki tiivistää leirityön ytimen rakastavasta taivaan Isästä ja Jeesuksen sovitustyöstä opettamiseen ja lähimmäisen rakkauden osoittamiseen.

– Leireillä minua innostavat leiriläiset ja isosissa tapahtuvan kasvun seuraaminen. On hienoa nähdä, kuinka entisestä leiriläisestä kasvaa isonen ja isosesta ohjaaja.

Omassa lapsuudessa koetuista leireistä mieleen on jäänyt ennen kaikkea hyvä ilmapiiri. Muisto kantaa tähän päivään saakka – siellä missä opetettiin Jeesuksesta, oli hyvä olla.

Eväitä moniarvoisessa maastossa luovimiseen

Vuosi sitten työnkuva laajentui varhaisnuorille ja koululaisille suunnatun Donkki-lehden päätoimittajuudella.

– Lehden tekeminen on kivaa vastapainoa vilkkaalle leirielämälle. On hienoa saada työn tulos, painosta tullut lehti konkreettisesti käteen.

Nykyisessä koulumaailmassa lapset törmäävät päivittäin erilaisiin näkemyksiin, ja kaverien kanssa mielipiteet voivat olla railakkaasti kaukana toisistaan. Miten tällaisessa maastossa luovitaan? Juniorien omassa lehdessä, Donkissa, pyritään käsittelemään aiheita, jotka koskettavat lukijoiden kokemusmaailmaa.

Donkki-lehden tulevassa syysnumerossa käsitelläänkin Danielin kirjaa.

– Daniel eli kulttuurissa, jonka tavat poikkesivat paljon hänen omasta uskostaan ja arvomaailmastaan. Tämä toi paineen: mennäkkö virran mukana vai toimia oman uskon mukaisesti?

Kun usko ei ole enää yksinkertaista

Varhaisnuoret elävät herkässä kasvuvaiheessa, lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Tuossa haparoivassa vaiheessa moni kyseenalaistaa myös uskoa.

– Vanhempien kristillisen kasvatuksen pohjatyö on oikeastaan jo tehty lapsen saavuttaessa varhaisnuoruuden, sillä tuolloin kavereiden ja muiden aikuisten merkitys kasvaa.

Tuossa ikävaiheessa usko ei olekaan enää niin yksinkertaista, ja nuori tarvitsee vastauksia. Samalla lapsi haluaa vapautta etsiä omaa tapaansa uskoa ja ilmaista uskoaan.

Vanhempien kristillisen kasvatuksen pohjatyö on oikeastaan jo tehty lapsen saavuttaessa varhaisnuoruuden, sillä tuolloin kavereiden ja muiden aikuisten merkitys kasvaa.

– Hän tahtoo punnita itse, ei ottaa vanhempien ”valmista pakettia”. Vanhempien ei tarvitse kokea tätä uhkana, vaan nähdä se välttämättömänä askeleena tasapainoisen uskon rakentumiselle.

Jaska Palomäki kannustaa vanhempia ennakoimaan tilannetta ja tuomaan lapsen elämään kristittyjä aikuisia, joiden kanssa lapsi voi käydä mieltään askarruttavia keskusteluja. Sellaisia voivat olla vaikkapa kummit.

– Kun joku toinen aikuinen kertoo, se voi mennä paremmin läpi. Lapsi hyväksyy viestin toiselta paremmin. Saman huomaa urheilussa: jossain vaiheessa lasta alkaa kiinnostaa enemmän se, mitä valmentaja sanoo kuin se, mitä oma isä sanoo.

Rajojen uudelleen määrittelyä

Innostunut juniorityöntekijä on joutunut viime aikoina punnitsemaan, miten työkalenteriaan täyttää ja mihin vapaa-aikaansa käyttää, sillä kotona oman osansa isästä tarvitsevat viisikuukautinen vauva ja parivuotias taapero, Eeli ja Oiva. Eikä vaimoakaan tule unohtaa.

– Toisen lapsen syntymän myötä huomasin, että aikaa ja jaksamista on vähemmän. On mietittävä tarkemmin ajankäyttöä.

Oma tuore vanhemmuus on avannut Jaska Palomäelle uudenlaista ymmärrystä työssä kohdattuja vanhempia kohtaan. Toisaalta omien lasten myötä hahmottaa paremmin, kuinka taaperoille voi opettaa, ja mitä pieni lapsi ymmärtää.

Mutta mitä juniorityöntekijä tekee, kun hän latautuu? Kerran viikossa Jaska Palomäki koettaa päästä mukaan paikallisen kansanopiston järjestämään ”pappasählyyn” Keravalla.

– Kun aloitimme, olin porukan nuorin. Se on mukavan rentoa ja sopivan kilpailuhenkistä touhua. Käyn myös kuntosalilla.

– Latautuisin, jos saisin olla yksin kotona vaikkapa viikonlopun. Se ei tosin ole toteutunut aikoihin.

Vastauksesta voi kuulla pienten lasten työssäkäyvän isän elämäntilanteen. Samassa veneessä seilaavat, tai jo tuon vanhemmuuden vaiheen ohittaneet ymmärtävät täysin