Kirkossa mennään hengellisesti eri teille

Suomen ev.-lut. kirkko joutuu lähivuosina ratkaisemaan, säilyttääkö se Jeesuksen opetuksen ja koko Raamatun ja tunnustuksensa mukaisen näkemyksen avioliitosta miehen ja naisen välisenä? Vai hylkääkö se tämän käsityksen avautumalla samaa sukupuolta olevien parien kirkolliselle vihkimiselle?

Ratkaisua odotellessa kirkossa on useissa yhteyksissä alettu siirtyä Vanhan testamentin Tuomarien kirjan mukaiseen tilanteeseen, jossa ”jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein”. Kotka-Kymin seurakunnassa kirkkoherra pahoittelee julkisesti seurakuntansa kirkkoneuvoston päätöstä olla antamatta kirkkotiloja samaa sukupuolta olevien parien vihkimis- ja avioliiton siunaamistilaisuuksiin. Helsingissä pastori Kai Sadinmaa ehti jo vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kallion kirkossa ei ollut tilaa opettaa kirkon oman avioliittonäkemyksen mukaisesti. Turussa, arkkihiippakunnan kotisivuilla tarjotaan samaa sukupuolta olevien parien rukoushetkiin virikemateriaalia, joka hämmentävästi muistuttaa avioliittoon vihkimisen kaavaa ja jossa pari selkeästi siunataan.

Kirkolliskokoukseen on tulossa esitys, jonka mukaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen tehtäisiin mahdolliseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille. Yksittäistä pappia ei kuitenkaan velvoitettaisi vihkimään näitä pareja. Viimeksi mainittuun voi uskoa vain ihminen, joka ei tunne Suomen ev.-lut. kirkon viimeisten vuosikymmenten historiaa.

On parempi olla jakaantunut totuuden tähden kuin yhtä harhassa.

Tulevissa keskusteluissa on syytä pitää mielessä pari asiaa. Ensinnäkin avioliittokeskustelu on kirkossa raamattukysymys. Piispa Kaarlo Kalliala kirjoitti 24. helmikuuta Turun Sanomien blogissaan: ”Kun kirkon ja yhteiskunnan vihkimiskäytännöt ensi viikolla joka tapauksessa ensi kertaa eriävät, mitä kirkon tulisi tehdä? Varmaankin etsiä sellaista ratkaisua, joka sopisi symbolisesti ja kulttuurisesti niin monelle kuin mahdollista – ennen muita niille, joita asia läheisimmin koskee.” Eikö kirkon tulisi etsiä sellainen ratkaisu, jossa pysytään uskollisena kirkon Herralle, pysymällä Raamatussa ja tunnustuksessa?

Osa niistä, jotka kokevat vetoa samaa sukupuolta kohtaan, haluavat kuitenkin elää uskollisena Raamatun opetuksille. On suuri vääryys, jos heille ei julisteta samaa evankeliumia kuin meille kaikille muille. Evankeliumia, joka lupaa täydellisen syntien anteeksiantamuksen jokaiselle, joka katuu syntielämäänsä ja turvautuu uskossa Jeesukseen.

Usean piispan suusta on viime aikoina kuultu ajatus, että piispan ensisijainen tehtävä on vaalia kirkon yhtenäisyyttä. Ei tietenkään ole. Ensisijainen tehtävä on vaalia kirkon uskollisuutta Kristukselle ja hänen opetukselleen Raamatussa. Yhteys syntyy sitten totuuden ehdoilla, eikä päinvastoin.

Kalliala sanoo lehdellemme antamassaan haastattelussa, että ”Raamattu ei ylipäätään – saati toistuvasti – puhu syntinä homosek­suaalisista suhteista, jotka perustuvat osapuolten syvään identiteettiin ja joissa toteutuu keskinäinen kiintymys ja kunnioitus”. Mutta nimenomaan syntinä Raamattu toistuvasti näistä suhteista puhuu. Sen voi jokainen omasta Raamatustaan nähdä (Room. 1; 1. Kor. 6; 1. Tim. 1 jne).

Mutta eikö kyseessä ole näiden raamatunkohtien erilaisesta tulkinnasta? Kyllä, ja on olemassa kestäviä ja kestämättömiä tulkintoja. On myös olemassa niin ratkaisevasti erilaisia tulkintoja, että jos yksimielisyyttä ei löydy, hengellinen yhteys on käytännössä poikki. Näin merkittävässä kysymyksessä on parempi olla jakaantunut totuuden tähden kuin yhtä harhassa.