Kirkkoherralta tärkeä muistutus

Yksi viime viikon puheenaiheita kristillisessä mediassa oli Vuosaaren kirkkoherran Jussi Mäkelän seurakuntalaisille lähettämä avoin kirje. Se julkaistiin Vuosaari-lehden seurakuntaliitteessä ja seurakunnan Facebook-sivulla. Mäkelä on otsikoinut kirjeen: ”Elämäsi tärkein kysymys”. Hän muistuttaa lyhyessä kirjeessä siitä, miten me kaikki olemme syntisiä. Hän puhuu synnin vakavuudesta ja Jeesukseen uskomisen välttämättömyydestä, jotta me pääsisimme taivaaseen.

Kirkkoherra ehdottaa myös seuraavaa rukousta: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä Sinua vastaan ja ansaitsen rangaistuksen synneistäni. Uskon, että Jeesus kuoli ristillä puolestani ja sovitti kalliilla verellään syntini. Anna anteeksi kaikki syntini ja vapauta minut synnin orjuudesta. Minä tunnustan, että sinä Jeesus olet minun Herrani ja Vapahtajani, ja uskon, että Jumala on herättänyt sinut kuolleista. Jeesus, tule sydämeeni asumaan. Haluan antaa elämäni Sinulle. Kiitos suuresta armostasi Isä, että otat minut omaksi lapseksesi. Tule Pyhä Henki, johdata minua läpi elämäni. Aamen.”

KIRJEEN SISÄLTÖ ON keskeistä kristillistä uskoa. Se tuo mieleen vanhan, pitkään Suomessa käytössä olleen, vuoden 1948 katkismuksen sanat: ”Jumalan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

Kirjettä on sekä kiitelty että kritisoitu. Se, että seurakunnan pappi tai kirkkoherra lähestyy seurakuntalaisia tällä tavoin, ei ole tavallista, mutta se on sitäkin tärkeämpää. Kirkkoherra Mäkelän huolen pitäisi tietysti olla jokaisen seurakunnan paimenen huoli. Uskovatko seurakuntalaiseni Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan? Onko kaikille selvää, että ihminen voi pelastua iankaikkiselta tuomiolta ainoastaan turvaamalla Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan?

PAIMENILLA ON saarnoissaan, kirjoituksissaan ja puheissaan jatkuvasti mahdollisuus muistuttaa kaikkia kuulijoitaan siitä, mikä elämässä lopulta on todella tärkeää. Mutta käykö liian usein niin, että se kaikkein tärkein sanoma jää muiden tärkeiden asioiden peittoon? Kaikkien ei tietysti tarvitse esittää asiaa täsmälleen samoin sanoin kuin kirkkoherra Mäkelä. Jokainen voisi kirjoittaa ja puhua itselleen ominaisella tavalla. Meillä on Raamatussakin pelastuksen asia esitetty usealla eri opetuksella, kuvalla ja kertomuksella, jotka kaikki täydentävät toisiaan. Raamattu puhuu uudestisyntymisestä, pelastumisesta, siirtymisestä pimeydestä valkeuteen, uudesta luomuksesta ja niin edelleen.

Olisi todella hienoa ja terveellistä kirkolle, jos piispat, kirkkoherrat ja papit tasaisin välein pitäisivät esillä ihmisen iankaikkisuusnäköalaa ja pelastumisen tärkeyttä. Tällainen suora ja henkilökohtainen puhe olisi tärkeää. Se edellyttää tietysti, että paimen itse uskoo siihen, että ihmisen pelastuminen on hänen tärkein asiansa ja ratkaisee hänen iankaikkisen kohtalonsa.

EDESMENNYT SUOMALAINEN tutkija ja raamattukriitikko Heikki Räisänen esitti joskus arvion, että papit eivät enää nykyään puhu helvetistä, koska he eivät usko siihen. Helvetti on tietysti niitä asioita, jotka eivät lakkaa olemasta, vaikka kukaan ei uskoisi siihen. Ja kaikki eivät pääse taivaaseen, vaikka koko maailma ajattelisi niin. Raamatussa on hyvin selvästi esitetty, miten ihminen voi pelastua. Kirkkoherra Jussi Mäkelä ansaitsee meidän kaikkien kiitoksen siitä, että hänellä oli tarpeeksi rakkautta ja rohkeutta tuoda elämämme kallein asia näin selvästi esille.