Leif Nummela

Pienen ihmisen suunnattomaksi etuoikeudeksi jää uskoa ja luottaa Kristuksen täytettyyn sovitustyöhön.

Se mitä ihminen ajattelee Jumalasta, Jeesuksesta ja uskosta, on kaikkein merkittävin asia, josta ihminen elämänsä aikana muodostaa käsityksen.

Kuka tahansa rakastava vanhempi huolestuisi, jos oma lapsi haluaisi vahingoittaa kehoaan ja tehdä itsensä loppuelämäkseen riippuvaiseksi lääkkeistä.

Inkerin kirkon toimintaa ei rajoita mikään muu kuin omien taloudellisten ja inhimillisten resurssien puute.

Jumala, joka antaa erilaisia lahjoja yhteiseksi rakennukseksi, on myös apostoliensa kautta Raamatussa linjannut niiden oikean ja väärän käytön. 

Säilyvätkö kristilliset lehdet ja kirjat? Muuttavatko ne ratkaisevasti muotoaan? Yhdistyvätkö jotkut lehdet ja kustantamot vai loppuvatko jotkut kokonaan?

Kukaan ei tulevaisuudessa enää kuulu kirkkoon vain, koska suurin osa muistakin ihmisistä kuuluu. Heille täytyy pystyä antamaan selvempi motiivi liittyä kirkkoon.

Miksi meillä on tarve leimata jokin liike väärässä olevaksi paikkansapitämättömillä väitteillä?

Olisi todella hienoa ja terveellistä kirkolle, jos piispat, kirkkoherrat ja papit tasaisin välein pitäisivät esillä ihmisen iankaikkisuusnäköalaa ja pelastumisen tärkeyttä.