Jeesus ja helvetin todellisuus

Viime viikkoina on kristillisessä mediassa ja netin keskustelupalstoilla tavanomaista vilkkaammin keskusteltu harvinaisesta aiheesta: helvetistä. Keskusteluissa on pohdittu, mitä kadotuksesta pitäisi ja saisi opettaa. Useat ovat ilmaisseet huolensa siitä, ettei ketään – erityisesti lapsia – saisi pelotella helvetillä.

On selvää, että historian aikana on esiintynyt epäasiallista puhetta helvetistä, sekä kasvatuksessa että opetuksessa. Ongelmana on se, että useat ihmiset eivät tunne Raamattua tarpeeksi hyvin tietääkseen, mitä siellä oikeasti sanotaan ja mitä ei. Raamatussa eniten opetusta helvetistä löytyy Jeesukselta itseltään. Ei ole mitään epäilystä siitä, että Jeesus uskoi helvetin olemassa­oloon. Useassa yhteydessä Jeesus selvästi kehottaa terveeseen tuomion ja helvetin todellisuuden huomioimiseen.

On hyvä, että juuri Jeesus itse Raamatussa antaa tämän opetuksen, koska häntä harva syyttää rakkaudettomaksi, vihapuhujaksi tai hengellisen väkivallan harjoittajaksi. Jeesuksen puhe helvetistä osoittaa, että siitä voi myös puhua oikealla tavalla. Koska hän on ylösnoussut Jumalan Poika, meillä on hyvät perusteet luottaa kaikkeen siihen, mitä Jeesus opetti.

On selvää, että Jeesus itse sekä motivoi ihmisiä helvetin todellisuudella että varoitti sinne joutumisen mahdollisuudesta.

Tässä yhteydessä voin mainita hänen opetuksestaan vain muutaman esimerkin. Yllättävän moni ihminen sanoo, että juuri vuorisaarnan Jeesus on heidän Jeesuksensa. Tässä kuuluisassa saarnassa (Matt. 5–7) Jeesus opetti muun muassa, että sillä, miten ihminen nimittelee muita ihmisiä, on erilaisia vakavia seuraamuksia. Esimerkiksi ”se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” Samassa saarnassa hän esitti kuuluisat rajut sanansa: ”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” Vaikka tämän kohdan toimintakehotukset on aina kristikunnassa ymmärretty niin sanottuna hyperbolana eli liioiteltuina sanontoina, ne kuitenkin vahvasti alleviivaavat asian vakavuutta.

Eräässä toisessa yhteydessä, lähettäessään opetuslapsensa viemään sanomaa vaarojen ja vainojen keskelle, Jeesus kertoi heille, ketä elämässä lopulta kannattaa pelätä: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10) Jeesuksen mukaan helvetti on yhtä ikuinen kuin taivaskin. (Matt. 25) Se on hänen mukaansa paikka ”missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’”. (Mark. 9)

Jo näiden opetusten valossa on selvää, että Jeesus itse sekä motivoi ihmisiä helvetin todellisuudella, että varoitti sinne joutumisen mahdollisuudesta. Jeesuksen opetuksia ei pidä yrittää häivyttää. Jumalan täydellinen oikeudenmukaisuus takaa sen, että viimeisellä tuomiolla ei tule tapahtumaan pienintäkään vääryyttä. Jeesus itse on ehdottomasti paras henkilö puhumaan tästä aiheesta – juuri hän myöhemmin ristinkuolemallaan lopullisesti hankki kaikille ihmisille sovinnon Jumalan kanssa ja kaikkien syntien anteeksisaamisen mahdollisuuden. Juuri hänen tähtensä kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen, vaan jokainen häneen turvautuva pääsee taivaaseen. Helvetin todellisuuden taustaa vasten evankeliumin merkitys loistaa aina kirkkaammin.