”Jeesuksen nimessä, lähde hänestä!”

KUVA: ISTOCKPHOTO / ALEXLINDH

Populaarikulttuuri tulvii tarinoita demoneista, riivaajista ja manaamisesta. Onko paha henkimaailma todella olemassa? Jeesus ajoi ulos pahoja henkiä ja antoi myös seuraajilleen valtuudet tehdä niin. Onko tällaiselle toiminnalle edelleen tarvetta?

Patmos Lähetyssäätiön muslimityöntekijä Timo Keskitalo on vuosien varrella auttanut monia nigerialaisia seksiorjia vapauttamalla heidät kirouksesta. Keskitalo toimii yhteistyössä suomalaisten viranomaisten kanssa. KUVA: TIMO KESKTALON ARKISTO

Puhe pahoista hengistä voi kuulostaa ajassamme muinaiselta taikauskolta. Samanaikaisesti suomalaiset viranomaiset todistavat ilmiöstä, jossa ihmiskauppiaat pakottavat Eurooppaan ja Suomeen saapuvat nigerialaisnaiset prostituutioon heidän päälleen langetetun kirouksen avulla.

– Kun viranomaiset ottivat minuun ensi kerran yhteyttä noin kymmenen vuotta sitten, he sanoivat, etteivät he aluksi tienneet, löytyisikö Suomesta pappia, joka pystyisi purkamaan kirouk­sen, vai pitääkö heidän ottaa yhteyttä Roomaan, sanoo Patmos Lähetyssäätiön muslimityöntekijä Timo Keskitalo.

Herää kysymys, onko nigerialaisnaisten päälle langetettu kirous todellinen, vai uskovatko he vain niin.

– Varmasti molempia. Minun tehtäväni ei ole kuitenkaan muuttaa ihmisen maailmankuvaa vaan auttaa häntä.

Vuosien varrella Keskitalo on auttanut lukuisia nigerialaisnaisia vapaaksi seksiorjuudesta.

– Kirous murtuu Jeesuksen nimen voimasta. Rukoilen naisten puolesta ja kerron heille, ettei kirouksella ole heihin enää valtaa.

Joinakin vuosina Keskitalo on saanut viranomaisilta jopa kymmenen yhteydenottoa, mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa. Keskitalon muistuttaa, ettei Jeesus koskaan etsinyt pahoja henkiä, vaan demonien riivaamat ihmiset tuotiin hänen luoksensa.

– Myöskään minä en etsi pahoja henkiä tai lähde arvailemaan, onko joku ihminen riivattu. Jos apuani pyydetään, autan.

Miksi kirkossa ei puhuta demoneista?

Lähetyshiippakunnan pastori Petri Hiltunen kirjoitti kirjan eksorkismista sen jälkeen, kun hän törmäsi ilmiöön omassa työssään. Kirja on jaettu kaikille Lähetyshiippakunnan papeille. KUVA: JANNE KOSKELA

Pahojen henkien ulosajamisella on pitkät perinteet kristillisessä kirkossa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa aihe on kuitenkin tabu.

– 1700-luvun valistuksen myötä yliluonnollinen todellisuus työnnettiin sivuun tieteellisen maailmankuvan ja rationalismin tieltä. Se on vaikuttanut länsimaiseen kristillisyyteen monin tavoin, sanoo Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pastori Petri Hiltunen.

Hiltusen mukaan suomalaiseen luterilaisuuteen vaikuttaa valistuksen lisäksi historiallis-kriittinen raamatuntulkinta ja psykouskonnollinen ajattelu.

– Hengelliset ja yliluonnolliset ilmiöt psykologisoidaan tai selitetään muutoin pois.

Timo Keskitalo on samoilla linjoilla Petri Hiltusen kanssa mutta muistuttaa, että vaikeneminen on myös viisasta.

− Ei ole syytä herättää ihmisissä ahdistusta tai epätervettä uteliaisuutta pahaa henkimaailmaa kohtaan. Mutta jos ilmiöstä vaietaan sen takia, ettei siihen uskota, kirkko kieltää Uuden testamentin, Keskitalo sanoo.

Uuden testamentin mukaan riivaajien karkottaminen oli olennainen osa Jeesuksen toimintaa ja yksi apostoleille kuuluvista tehtävistä: ”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä.” (Mark. 3:14–15)

”Paha henkimaailma ei ole leikkikenttä”

Pääkaupunkiseudulla toimivan Verkosto-yhteisön toiminnanjohtajan Marko Huhtalan mukaan kirkossa voitaisiin käydä enemmän keskustelua eksorkismista.

– Osaamattomissa käsissä eksorkismista voi tulla hengellisen väkivallan väline, jolla vaurioitetaan ihmisiä. Tiedän tapauksen, jossa psyykkisesti sairas ihminen joutui psykoosiin, kun rukouspalvelussa toinen kristitty yritti ajaa hänestä paholaista ulos, Huhtala kuvaa.

Verkosto-seurakuntayhteisön toiminnanjohtaja Marko Huhtala tutustui pahojen henkien ulosajamiseen ensimmäisen kerran karismaattisissa piireissä. Huhtalan mukaan on tärkeää, että seurakunnalla on selkeä ja terve opetus pahasta henkimaailmasta. KUVA: TOPIAS ORVASTO

Hänen mukaansa paha henkimaailma ei ole mikään leikkikenttä, jossa kuka tahansa voi ”puoskaroida”. I­lmiöstä tarvittaisiin enemmän opetusta, jotta osattaisiin paremmin auttaa ihmisiä.

– Jos pappi ei ota ihmisen kokemusta todesta, tämä saattaa hakea apua jostain muualta vakavin seurauksin, hän sanoo ja lisää:

– Persoonallinen paha on olemassa, ja se voi ottaa ihmisen valtaansa mutta ei koskaan ilman Jumalan sallimusta. Jumala asettaa pahalle rajat; Lutherin sanoin ”perkele on Jumalan kahlekoira”.

Huhtala muistuttaa, että sairaudet ja kärsimys ovat syntiinlankeemuksen seurausta ja osa tätä maailmaa mutta eivät merkki siitä, että ihminen olisi riivattu. Kastettu, uskova ihminen ei voi olla Huhtalan mukaan paholaisen vallassa.

Jos ilmiöstä vaietaan sen takia, ettei siihen uskota, kirkko kieltää Uuden testamentin.

– Jos Pyhä Henki asuu ihmisessä, sinne ei mahdu muita henkiä. Paholainen voi silti kiusata ja houkutella syntiin uskovaa ihmistä.

Huhtalan mukaan kasteiden vähentymisen ja kristillisen uskon ohentumisen myötä pahan vaikutus lisääntyy. Hän peräänkuuluttaa sielunhoidollisuutta ihmisiä kohdatessa.

– Sielunhoidon tehtävä on saattaa syntinen ihminen Kristuksen luokse. Taistelemme pahoja henkivaltoja emmekä ihmisiä vastaan. Siksi jokainen ihminen tulee kohdata rakkaudella. Se tarkoittaa myös sitä, että ihmisen hätä henkimaailman alueella otetaan todesta ja käsitellään asiallisesti.

Luterilaista teologiaa eksorkismista

Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa on viime vuosina työstetty luterilaista teologiaa eksorkismista.

– Opetukselle on käytännön tarvetta, Petri Hiltunen sanoo.

Hän kirjoitti eksorkismista omakustannekirjan, joka on jaettu Lähetyshiippakunnan papeille.

– Törmäsin pahojen henkien vaikutukseen käytännön työssäni. Kirjoitin kirjan selvittääkseni itselleni, mistä on kysymys. Kirjassa käyn läpi Raamatun kohtia ja kirkkoisiä. Lisäksi annan käytännön vinkkejä papeille, Hiltunen sanoo.

Hiltunen on ollut pappi jo kolmenkymmentä vuotta, mutta vasta viime vuosina hänen silmänsä ovat avautuneet henkimaailman todellisuudelle.

– Jos silmäni olisivat avautuneet aiemmin, olisin ehkä voinut auttaa paremmin niitä ihmisiä, jotka hakivat minulta silloin apua.

”Pahat henget eivät siedä pyhiä asioita”

Petri Hiltusen mukaan on tärkeää, että papit tunnistavat pahojen henkien vaikutuksen. Hän kuitenkin korostaa, ettei eksorkismi ole jokaisen – eteenkään kokemattoman – papin tehtävä.

PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:38–39)

Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. (1. Joh. 3:8)

– Eksorkismin tulisi tapahtua piispan kaitsennassa. Kenenkään ei tulisi lähteä ajamaan pahoja henkiä ulos varustautumatta, sillä kysymys on todellisesta taistelutilanteesta, Hiltunen painottaa.

Hiltusen mukaan riivaustapausten selvittäminen vaatii papilta kokemusta ja suurta viisautta. Esimerkiksi mielenterveysongelmat on tärkeää osata sulkea pois. Tosin riivaaminen voi Hiltusen mukaan joskus ilmetä sairauden kaltaisina oireina.

– Rukoileminen – varsinkin Isä meidän -rukous, uskontunnustus, Raamatun lukeminen sekä Kristuksen ristin näyttäminen ihmiselle ovat hyviä keinoja selvittää, onko ihminen riivattu. Pahat henget eivät siedä pyhiä asioita, mikä saa riivatussa aikaan kuvotusta ja vihaa, Hiltunen sanoo.

Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, etteivät pahat henget mielellään paljasta itseään.

– Paha henki haluaa pysyä ihmisessä. Onneksi pappi voi rukoilla viisautta Pyhältä Hengeltä.

Kysymyksiä ja vastauksia

1) Mikä on demoninen riivaus?

Demonisessa riivauksessa paha henki tai henget ottavat ihmisen valtaansa. Vapautuminen edellyttää pahojen henkien ulosajamista Jeesuksen nimessä. Riivatuksi tuleminen johtuu yleensä joko siitä, että riivattu on tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa, ollut mukana esimerkiksi spiritismissä tai joutunut kirotuksi. Riivattu avaa tietoisesti oven paholaiselle.

2) Miten riivaaminen ilmenee?

Riivatuksi joutunut ihminen saattaa puhua vieraita kieliä, hänellä on epänormaali fyysinen voima, tai hän tietää salattuja asioita. Tyypillisin merkki riivauksesta on pyhien asioiden, kuten ristin ja krusifiksin, kammoksuminen. Pahat henget eivät myöskään voi sietää esimerkiksi Isä meidän -rukousta.

3) Kuinka yleistä riivaaminen on?

Riivaaminen on harvinaista. Tavallisin paholaisen työ on kiusaaminen eli syntiin houkutteleminen. Paholaisen lisäksi ihmistä houkuttelee syntiin hänen oma lihansa ja maailma. Kiusausten torjumiseen ei tarvitse eksorkismia vaan rukousta, sakramentteja, Raamatun lukemista ja pyhien yhteyttä muiden uskovien kanssa.

4) Mitä on eksorkismi?

Eksorkismi tarkoittaa pahojen henkien ulosajamista. Eksorkisti käskee demonia lähtemään ihmisestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Eksorkismi on syytä erottaa vapautusrukouksesta, jossa Jumalaa pyydetään varjelemaan ihmistä tai paikkaa pahojen henkien vaikutukselta. Vanhojen kirkkojen perinteessä vapautusrukousta käytetään silloin, kun pahat henget ahdistavat mutta eivät ole vallanneet ihmistä.

5) Kuka voi ajaa ulos pahan hengen?

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei harjoiteta eksorkismin palvelutehtävää ainakaan virallisella tasolla. Katolisessa kirkossa eksorkismi on kirkon virallinen riitti, ja sen voi tehdä ainoastaan pappi, jolla on piispan antama valtuutus tehtäväänsä. Karismaattisissa liikkeissä ja kirkkokunnissa eksorkismia harjoitetaan, ja sitä voivat yleensä tehdä muutkin kuin papit.