Japanin lähettipariskunta eli ja kuoli käsi kädessä

Rovasti Kimmo Juutilainen kuoli 30. tammikuuta 2021 Hämeenlinnassa 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt Oulussa 20.3.1938. Hänen vaimonsa, lehtori Ritva Juutilainen (o.s. Uosukainen) kuoli 13.2.2021 Hämeenlinnassa. Hän oli syntynyt Valkjärvellä 27.2.1940 ja oli kuollessaan 80-vuotias.

Kimmo opittiin tuntemaan jo lapsuudessaan Mikkelissä vahvan oikeudentunnon omaavana oman tien kulkijana, joka ei empinyt asettua kiusattujen puolelle. Koulussa kielten kanssa kamppaillut Kimmo hallitsi työelämässä seitsemää kieltä ja soitti useita soittimia korvakuulolta. Seikkailuvietti ja pioneerihenki vei milloin taivaalle purjelentoharrastuksen pariin ja milloin liftaten Jerusalemiin Suomen ensimmäisen kibbutz-ryhmän perässä. Kimmo rakasti luontoa ja kiipeilyä Japanin vuorilla. Viimeisinä vuosinaan hänen intohimonaan oli teomatiikka eli Raamatun matemaattisten lainalaisuuksien tutkiminen heprean- ja kreikankielisistä alkuteksteistä.

Ritva syntyi evakkomatkan pakkasissa ja tie vei Karjalan Kannakselta Kymenlaaksoon.  Raussilan kyläkoulun opettajan kannustamana vanhemmat lähettivät matemaattisesti lahjakkaan maalaistyttönsä Kotkaan oppikouluun. 14-vuotiaana hän sairastui polioon ja halvaantui osittain. Ritva tunnettiin lämminsydämisenä ja helposti lähestyttävänä ihmisenä, jonka kiitollinen elämänasenne kosketti monia. Karjalaisuus kupli, ja hän oli loistava tarinankertoja ja elämänviisas sielunhoitaja. Kielellisesti lahjakkaana Ritva toimi työnsä ohessa kielenkääntäjänä ja tulkkina japanilaisessa liike-elämässä.

Kimmo ja Ritva löysivät toisensa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Luterilaisen Ylioppilaslähetyksen aktiivisessa toiminnassa syttyi kipinä lähetystyöhön, mikä johti vastavihityn parin viidennen herätysliikkeen ensimmäisinä lähetystyöntekijöinä Japaniin vuonna 1968. Siellä he työskentelivät useita työkausia Kansanlähetyksen ja Lähetysyhdistys Kylväjän työntekijöinä Norjan Luterilaisen Lähetysliiton alaisuudessa perustaen muun muassa seurakunnat Kakogawan ja Yokan kaupunkeihin. Japanissa heille syntyi kuusi lasta.

Kimmoa ja Ritvaa yhdisti ennakkoluulottomuus ja ihmisrakkaus taustaan katsomatta. Koti oli aina avoinna tutuille ja tuntemattomille. Huumori ja itselleen nauramisen taito kukki. Jos Kimmo jättikin nopeissa käänteissään savuavia siltoja taakseen, Ritva jälleenrakensi niitä sosiaalisilla taidoillaan. Ennen kaikkea heitä yhdisti usko Jeesukseen, keskinäinen rakkaus ja perhe, joka oli heille elämän suurin aarre.

Neljänkymmen vuoden toive ja rukous yhteisestä lähdöstä toteutui yllättävällä tavalla. Kimmo kuoli äkillisesti aivorungon infarktiin, ja Ritva vain kaksi viikkoa myöhemmin haimasyöpään.

Isä ja äiti, ikävoimme ja kaipaamme teitä.

LAPSET