Intian kirkoilla on nyt pahin ja paras aika
Kristinuskon vastustus voimistuu maassa, mutta samaan aikaan usko kiinnostaa intialaisia jopa enemmän kuin koskaan aiemmin.
Köyhä intialaistyttö Priya Saxena on menettänyt lupaavan tulevaisuuden. Neljä vuotta hän on opiskellut englantia, saanut tarvitsemansa rokotteet ja nauttinut ravitsevasta ruuasta. Nyt se on ohi. Samalla unelman lääkärin ammatista voi haudata, hänellä ei ole enää sponsoria tukemassa koulutusta. (The New York Times, 7.3.)
Priya on yksi lähes 147 000 lapsesta, joita kristillinen Compassion International -järjestö on tukenut Intiassa. Maaliskuun puolivälissä järjestö joutui lopettamaan tukiohjelmansa maassa. 48 vuotta se on ollut yksi merkittävimmistä koulutuksen, ruoka-avun ja terveydenhuollon tarjoajista Intian lapsille. Ovien sulkeminen johtuu Intian hallituksen rajoituksesta, joka esti Compassionin vastaanottamasta rahaa niemimaan ulkopuolelta. Kolmen vuoden sisällä jo 11 000 järjestön rahahanat ovat menneet kiinni.
Syyksi estoon Compassion International sekä monet arviot näkevät sen, ettei hallitus tahdo varoja käytettävän evankelioimistyöhön. Intian kansanpuolueen noustua valtaan vuonna 2014 hindulainen nationalismi pääsi maassa valloilleen. Kristinuskon ja muiden uskontojen vastustaminen on voimistunut. Kristittyä tai esimerkiksi muslimia ei katsota yhtä aidoksi intialaiseksi kuin hindua.
Vainottuja kristittyjä puolustava Open Doors julkaisi tammikuussa vuosittaisen listauksen maailman vaarallisimmista maista kristityille. Intia nousi korkeammalla sijalle kuin koskaan, viidenneksitoista. Viisitoista kristittyä oli jonkinlaisen hyökkäyksen kohteena joka viikko vuonna 2016. Pastoreita on hakattu, kirkkoja poltettu, ja kääntyneitä vainottu.
Kaupungeista maaseudulle
Samaan aikaan evankeliumi tavoittaa intialaisia – jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kristinusko kukoisti ennen etelän suurkaupungeissa ja megaseurakunnissa, nyt se valtaa alaa myös pohjoisessa.
Suomen Open Doorsin toiminnanjohtaja Miika Auvinen näkeekin, että sanoma usein leviää vainojen keskellä ja kristityt kokevat yhteyttä yli kirkkokuntarajojen. Samalla herätys synnyttää vainoa. Kun ihmisen elämä muuttuu Jeesuksen seuraamisen myötä, se näkyy käytöksessä. Eivätkä kaikki pidä siitä.
– Tämä tapahtui jo Apostolien teoissa. Aina kun ihmisiä kääntyy kristityiksi, sillä on myös yhteiskunnallisia seurauksia.
Christianity Today -verkkolehti julkaisi viime vuonna (21.10.) reportaasin Intiasta, joka osoittaa uskon kiinnostavan eri ihmisryhmiä, daliteista rikkaisiin. Vaino saa kirkot kasvamaan sekä kooltaan että hengellisesti. ”Alkuseurakunta oli naimisissa vainon, vankeuden ja köyhyyden kanssa. Nykyään seurakunnat ovat naimisissa menestyksen, henkilökarisman ja suosion kanssa“, toteaa Vivian Fernandes. Hän on Mumbain Maharashtra Baptist Societyn johtava pastori.
Vainoa ei liikaa hätkähdä myöskään Paul Cornelius, Aasian teologisen yhdistyksen alueellinen johtaja. ”Ei ole oikein rukoilla vainoa lähtemään vaan pyytää kestävyyttä siinä. – – Jos kirkko on aidosti kirkko, vainoa voi odottaa”, hän toteaa Christianity Todaylle.
- Intiassa arvioidaan olevan 64 miljoonaa kristittyä, joista noin 39 miljoonaa kohtaa vainoa. (Open Doors)
- Miljoonan hindun joukossa kristityt ovat pieni vähemmistö, mutta Intia kuuluu kuitenkin 25 maan joukkoon, jossa on määrällisesti eniten kristittyjä.
- Kristityistä katolilaisia on enemmän kuin protestantteja.
- Maan suurimpaan kirkkoon, Calvary Templeen, mahtuu 35 000 ihmistä, ja jokainen viidestä sunnuntain messusta on täynnä.
Intian hengelliset johtajat eivät siksi pidäkään suurimpana haasteenaan kristinuskon vastustusta, vaan pastorien kouluttamisen opetuslapseuttamaan uusia uskovia. He näkevät myrskypilvissä hopeareunukset.
Osa Jeesuksesta kiinnostuneista intialaisista ei kuitenkaan käänny kristityiksi, koska he eivät kiinnostu kristinuskosta tai kirkosta. Ne näyttäytyvät liian länsimaalaisina. Tätä kutsutaan Christward-liikehdinnäksi, joka on kulttuurillisesti hindulaista, mutta uskon kohteena on kristinuskon Jumala.
Intiassa riittää myös uusia uskovia, jotka eivät ota kastetta yhteiskunnallisista syistä. Christianity Todayn mukaan dalit-taustaisille kääntyminen voi tarkoittaa menetyksiä, kuten työpaikan menettämistä. Eivätkä kirkot ole varustautunut auttamaan heitä. Pastorit pyrkivät siksi olemaan ymmärtäväisiä. ”Uskoontulo on se, mikä todella merkitsee”, Aasian Evankelisen Allianssin johtaja Richard Howell korostaa Christianity Todaylle.
Miten käy suomalaisten järjestöjen Intiassa?
Compassion Internationalin tapaus huolettaa suomalaisia lähetysjärjestöjä, joilla on toimintaa Intiassa. One Way Missionin, Fida Internationalin ja Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) kumppanit Intiassa ovat saaneet luvat vastaanottaa rahaa, mutta lupia ei saa enää toistaiseksi voimassa oleviksi. Kansanpuolueen otettua ohjat Intiassa järjestöt saavat lupia vain viideksi vuodeksi kerrallaan.
One Way Missionin Intian yhteistyökumppaneiden käsitys on, ettei viranomaisille riitä pelkät dokumentit toiminnan sisällöstä. He vakoilevat yhdistyksiä, kertoo Intian työn koordinaattori Tero Hokkanen kentältä kantautuvista epäilyistä. Järjestön painopiste maassa on One Way -kylässä, jossa toimii muun muassa lastenkoti ja leskien turvakoti.
Työntekijöitä piesty
Kaikki One Wayn yhteydessä olevat työntekijät eivät ole myöskään säästyneet vainolta. One Way -kylässä kyllä, mutta pohjoisessa joitakin on piesty. Silti työtä on pystytty jatkamaan.
Hokkanen katsoo, että hallituksen kovia otteita pidättää etelässä halu miellyttää Yhdysvaltoja. Ulospäin on välitettävä kuvaa siitä, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan.
– Siksi kaupunkialueella ei voi sattua mitä hyvänsä, mutta puskassa voi.
Silti kaupunkeihin muuttaneet ja siellä uskoon tulleet usein palaavat myöhemmin maaseuduille jakamaan ilosanomaa. Vastarinta tehostaa liikkeelle lähtöä.
– Seurakunnat aktivoituvat entistä enemmän rukoukseen ja toimintaan, Jukka Tasanen Fidalta kertoo. Hän on järjestön Etelä-Aasian aluepäällikkö.
Tasasen mukaan Fidan työ Intiassa tulee tulevaisuudessa yhä enemmän keskittymään muun muassa raamattukoulutukseen sekä saavuttamattomien kansojen evankeliointiin. Aiemmin on tehty paljon kehitysyhteistyötä ulkoministeriön rahoittamana.
Tero Hokkanen suhtautuu hieman varauksella hypetykseen Intian herätyksestä. Kulttuuriin kuuluu 30 miljoonaa jumalaa, ja uskonto näkyy kaikkialla.
– Intialaiset haluavat kaikilta jumalilta siunauksen ja osallistuvat kaikenlaisiin tapahtumiin, Hokkanen kärjistää.
– Mutta se ei tarkoita, että heidän sisimmässään tapahtuisi muutosta.
”Toivon sanoma vetoaa”
Sansan kumppaneita Intiassa ovat luterilaisten kirkkojen yhdistys ja mediajärjestö TWR-Intia, joka levittää radion kautta evankeliumia uusille alueille.
– TWR joutuu olemaan huomattavasti varovaisempi kuin aikaisemmin, Timo Reuhkala toteaa. Hän on Sansan kansainvälisen kumppanuustoiminnan johtaja.
Luterilaiset kirkot pääsevät helpommalla, koska heillä on vakiintunut asema maassa ja he toimivat pääosin kristittyjen parissa.
Reuhkalan mielestä evankeliumi tavoittaa parhaiten intialaisia juuri heimoyhteisöissä, joissa hän vieraili tammikuussa. Eräässäkin kylässä 75 prosenttia asukkaista kävi kirkossa. Kirkkoja remontoidaan kylissä vähitellen suuremmiksi: ensin niihin mahtuu 30, sitten 400 ja lopulta 1000.
– Toivon sanoma vetoaa. Vihan ja koston kierteestä halutaan pois, ja anteeksianto on avain, jolla siitä päästään, Reuhkala kertoo yhden syyn, miksi kristinusko kiinnostaa.
Vainoa kohdanneita kristittyjä Reuhkala ei tavannut viimeisimmällä reissullaan, mutta heimoseurakuntia tarkkaillaan.
Vuonna 2007 yksi Sansan kumppanin työntekijä kuitenkin ammuttiin Intiansa uskonsa tähden. Reuhkala tapasi hänen leskensä seuraavana vuonna. Kokemus oli koskettava.
– Luulin, että hän pyytäisi minulta rahaa ja apua, mutta hän kiittikin siitä, että olimme tuoneet kristinuskon Suomesta sinne. Hän kertoi elämän olevan vaikeaa, mutta Jumala oli antanut voiman antaa anteeksi miehen murhaajalle.