In memoriam – Anssi Simojoki (7.9.1944–6.7.2020)
Simojoen hengellinen perintö kuului: ”Niin kuin se kirjoitettu on, niin se myös paikkansa pitää”
Pastori, teologian tohtori Anssi Simojoki sai taivaskutsun kotonaan Uudessakaupungissa. Maanantaina 6.7.2020 hän oli ollut yksin kotona Uudessakaupungissa. Illalla hänen puolisonsa löysi hänet kotipihalla kuolleena. Kuolinsyyksi vahvistettiin myöhemmin sydäninfarkti.
Kun tutkitaan rukoilevaisen herätysliikkeen uutta nousua 1970-luvulla, Suomen ev.lut. kirkossa vaikuttanutta, eri herätysliikkeistä koostunutta tunnustusrintamaa 1970 ja -80 luvulla, tai niin sanottua tunnustuksellisen luterilaisuuden kylvötyötä erityisesti Itä-Afrikassa, Anssi Simojoen panos on ollut mitä keskeisin.
Anssi Simojoki vihittiin paimenvirkaan Turun tuomiokirkossa 1972. Hän palveli seurakuntatyössä Kodisjoella ja Porissa ja kirkkoherrana Lappi TL:ssä. Jo nuoruusvuosinaan hänellä oli yhteyksiä muun muassa Länsi-Suomen Rukoilevaiseen liikkeeseen, mutta nyt hän juurtui tuon liikkeen hengelliseen perintöön toimien pitkään seurakuntatyön ohella muun muassa Länsi-Suomen Herännäislehden päätoimittajana. Tuona aikana rukoilevaisliike kasvoi ja kokosi seuroihinsa myös muista herätysliikkeistä ystäviä.
Simojoki ei palvellut vain tätä seuraväkeä, vaan oli mitä arvostetuin saarnaaja ja opettaja useimmissa herätysliikkeissämme. Anssi Simojoki sai kutsun Evankeliumiyhdistyksen kautta Matongon pappisseminaarin opettajaksi Keniaan 1989. Työ jatkui laajassa Itä-Afrikassa Lutheran Heritage Foundationin palveluksessa. Hän johti Luterilaisten Tunnustuskirjojen käännöstyötä laajan opetustoiminnan lisäksi.
Simojoen valtaisa panos kirkkomme seulonnan vuosina tunnustusrintaman keskeisenä kokoajana merkitsi 1975 perustetun Paavalin synodin vastuutehtäviä ja kansainvälisiä yhteyksiä. Hän oli Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa syvästi jakaneessa naispappeuskeskustelussa näkyvimpiä apostolisen virkakäsityksen puolustajia piispa Olavi Rimpiläisen ja teologian lisensiaatti Simo Kivirannan kanssa.
Kesälomillaan Suomessa Anssi Simojoki kokosi Kirkkolain ponnen mukaan toiminutta papistoa selvittämään saako kirkossamme uskoa, opettaa ja toimia edelleen Jumalan sanan ja Tunnustuksemme mukaisesti.
Simojoki oli ideoimassa Suomen Luther-säätiön perustamista vuonna 1999. Tähän liittyen hän kirjoitti kansankirkossa lähes vaietun ohjelmakirjan ”Herran Kristuksen seuraaminen. Kuinka eteenpäin Suomen kirkossa?”. Simo Kiviranta, Juhana Pohjola ja allekirjoittanut pitivät auki ”kuuman linjan ” Nairobiin. Kun piispakunta toteutti kirkkokansan maallistamisohjelmaa yhä määrätietoisemmin, hän lähti ensimmäisten joukossa perustamaan Suomen evankelisluterilaista lähetyshiippakuntaa.
Lähetyshiippakunnan pappiskollegion jäsenyys johti siihen, että Turun tuomiokapituli erotti hänet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta vuonna 2014. Simojoki keskittyikin viimeiset elinvuotensa Lähetyshiippakunnan rakentamiseen johtaen Laitilassa Aamoksen luterilaista seurakuntaa.
Vuonna 2014 Lähetyshiippakunta julkaisi Anssi Simojoen 70-vuotisjuhlan kunniaksi juhlakirjan, jonka otsikko tiivisti Simojoen hengellisen perinnön: ”Niin kuin se kirjoitettu on, niin se myös paikkansa pitää”.
Korjaus 26.7. klo 22:05. Korjattu kuolinsyy. Alkuperäisessä uutisessa sanottiin, että Simojoki menehtyi tapaturmaisesti kotipihassa kaatumisen seurauksena.