– Joogasta voi löytää mielenrauhaa, mutta yksin Jeesus Kristus voi lahjoittaa ihmiselle rauhan Jumalan kanssa, tiivistää ex-joogi Tommi Hekanaho.

Tommi Hekanaho, 46, oli nuoruuden seurustelusuhteessaan uskoton ja se avasi ovet monien uusien valheiden maailmaan.

– Riippuvuudet ”kävelivät” elämääni sisälle. Enkä kokenut minkäänlaista vastustamisenkaan tarvetta, Hekanaho muistelee.

Hän kuvailee noita aikoja elämässään Sananlaskujen sanoin: ”Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan (Snl. 5:22–23).

Itämaista ”lääkettä”pahaan oloon

Asepalveluksessa Hekanaho tutustui buddhalaiseen kaveriin, joka suoritti omaa asevelvollisuuttaan aseettomana palveluksena.

– Minua kosketti hänen rauhallisuutensa ja se kun näin hänet metsäleirillä puukeppi kädessään meidän rynnäkkökivääreillä aseistettujen varusmiesten keskellä.

Tämän episodin seurauksena Hekanaho lainasi ja luki itämaista uskontoa käsittelevän kirjan.

– Buddhalainen opetus lupasi ratkaisua pahaan olooni. Siksi tartuin siihen, hän selittää.

Valaistuminen olisi mahdollista saavuttaa mielentyhjennysmeditaation kautta. Hekanahosta tuli teosofi. Hän omaksui uskon karman lakiin ja jälleensyntymään. Se tarkoittaa, että ihmisen on omilla hyvillä teoillaan sovitettava pahat tekonsa.

Ihanasti se aina silloin tällöin muistutti minua: Jeesus haluaisi tulla luokseni asumaan.

Nuori mies oli tosissaan etsiessään elämälle mieltä ja tarkoitusta. Hän uskoi myös kasvisruokavalion edistävän valaistumisen saavuttamista.

– Vuoden päästä en syönyt enää mitään lihaa, kalaa, enkä edes kananmunia.

Tommi Hekanahon käsiin osui myös joogakirjoja, joissa henkinen polku ja koko elämän tarkoituksen etsintä oli nostettu joogan ydinasiaksi.

– Yhdestä kundaliinijoogakirjasta löysin opetuksen chakroista eli energiakeskuksista. Tämän opin mukaan ihmisessä on navan alapuolelta alkaen päälaelle kulkien monta erillistä energiakeskusta eli chakraa, Hekanaho valottaa.

Ylimmästä otsa-chakrasta eli kolmannesta silmästä sanottiin, että sen auettua joogaaja oivaltaa todellisen olemuksensa toisin sanoen jumaluutensa.

– Tämän opin mukaan ei ole olemassa taivasta eikä helvettiä, ei persoonallista Jumalaa eikä saatanaa. Itse Hekanaho harrasti joogaa aktiivisesti neljä vuotta, vuosina 1990–1994.

Jotain suurta ja ikuista?

Armeijan jälkeen Tommi Hekanaho alkoi etsiä alaa, jossa voisi auttaa muita.

– Haluni syvimpänä lähteenä oli kuitenkin karman lain vaatimus, hyvän tekemisen pakko, Hekanaho tunnustaa.

Hän aloitti opiskelut kehitysvammaisten opettajaksi Steinerpedagogisessa seminaarissa. Keväällä 1993 hän lähti viikonloppuvapaalla meditaatioleirille, jossa harjoitettiin mielentyhjennystä Buddhan patsaan edessä ja palavien suitsukkeiden keskellä.

– Olin jo harjaantunut meditoija, joten odotukseni olivat korkealla. Ehkä tänä viikonloppuna olisi minun vuoroni oivaltaa jotain ikuista ja suurta? Leiri osoittautuikin omalla kohdalleni käänteen tekeväksi, mutta toisin kuin olin itse ajatellut.

Leirin toisena päivänä nuori mies joutui meditaatiossa hallusinaation valtaan.

– Koin jonkinlaisen ruumiista irtautumisen. Ruumiiseeni palattuani minut valtasi kuitenkin voimakas pelko. Luulin hajoavani ja kuolevani siihen paikkaan. Yllättäen koin, miten joku hyvä persoona halusi suojella minua ja varoitti minua jatkamasta mielentyhjennystä.

Samalla hetkellä Hekanaho menetti lopullisesti halunsa tavoitella valaistumista.

– Muutaman viikon päästä olin kylässä kaverini luona. Kesken filosofointimme hänen siskonsa katsoi minua lämpimästi silmiin ja kysyi: ”Tommi, asuuko Jeesus jo sinun sydämessäsi?” Menin sisimmässäni aivan muruiksi ja aloin nyyhkyttää hiljaa.

Tuo rakkauden kokemus ei jättänyt seuraavina vuosina Hekanahoa rauhaan.

– Ihanasti se aina silloin tällöin muistutti minua: Jeesus haluaisi tulla luokseni asumaan.

Riutunut totuudenetsijä

Tommi Hekanaho oli 23-vuotiaana 174 cm pitkä ja vain 48,5 kiloa painava riutunut totuudenetsijä.

– Opettajaopinnoistani oli takana vasta kolmannes, mutta olin niin huonossa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti, etten voinut jatkaa opintojani.

Kohta tuttu tarjosi mahdollisuutta lähteä vuodeksi kokin hommiin pieneen Steiner-yhteisöön. Hekanaho oli tähän mennessä menettänyt uskonsa siihen, että tiettyjä ruokia syömällä voisi varmistaa oman henkisen kehityksen kasvun.

– Yhtenä päivänä jälleen söin kalaa ja sitä seuraavana päivänä makkaraa, joka maistui käsittämättömän hyvältä.

Kokki lihoi vuoden pestin aikana kymmenen kiloa ja sai kuihtuneeseen olemukseensa lisää voimia ja tarmoa.

– Vastauksia sydämeni levottomuuteen en edelleenkään kuitenkaan löytänyt. Olin etsinyt kiihkeästi Jumalaa lähinnä omasta sisimmästäni jo kolmen vuoden ajan. Lopputuloksena oli täysi hämmennys. Sanoin itselleni: ”No, kun kerran en löydä Jumalaa mistään, niin elän sitten ilman sitä tai häntä, miten vaan.”

– Myöhemmin, tultuani uskoon aloin vähitellen ymmärtää, että vasta kun luovutin Jumalan etsimisen itsestäni, alkoi taivaan isä puhutella, koskettaa ja kutsua minua luokseen.

Aseista riisuvaa rakkautta

Vuoden 1999 talvella Tommi Hekanaho masentui silloisen seurustelusuhteen päättyttyä.

– Ajattelin, että kirkosta en vielä ollut hakenut apua. Seuraavana päivänä lähdin Tuomasmessuun sieluntuskaa tuntien. Olin häpeissäni kaikesta itsessäni, elämästäni ja monista tuhoisista valinnoista, jotka kyllä ymmärsin vääriksi, mutta joita silti koko ajan toistin.

Hekanahoa puhutteli voimakkaasti laulu, jossa ylistettiin Jeesuksen veren voimaa.

– Pyhä Henki kosketti minua, ja ymmärsin Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Ymmärsin, että ihmiset eivät ole syntisiä siksi, että he tekevät syntiä, vaan he tekevät syntiä siksi, että he ovat syntisiä. Koin Jeesuksen kysyvän, saako hän asettua sydämeeni asumaan. Jumalan rakkaus oli niin vastustamatonta, että en ajatellutkaan tarjouksesta kieltäytymistä. Vastasin Jeesukselle: ”Kyllä. Annan itseni kokonaan sinulle. Tee minulle, mitä haluat.” Seuraavassa hetkessä kuulin kutsun ehtoollispöytään, ja lähes juoksin sinne.

Ainoa tie Jumalan luokse

Tommi Hekanaho tietää, että jooga kiehtoo monia kristittyjäkin. Hän itse ajattelee, että lopulta on olemassa vain kaksi eri uskontoa, toinen, jossa ihmisestä tulee jumala ja toinen, jossa Jumalasta jo tuli ihminen.

Hän uskoo, että Jeesus on ainut tie Jumalan luokse.

– Synkretisti puolestaan uskoo, että eri uskonnot ovat kuin pyramidin eri sivuja, joita kiipeämällä saavutaan lopulta samalle huipulle.

Eikö joogaa voisi harrastaa pelkästään liikkumisen ilosta?

– Jos ymmärrämme joogan vain liikuntana, se ei mielestäni enää ole joogaa. Jooga merkitsee minulle henkistä tietä ja polkua, jonka tavoitteena on oivaltaa, että olemme jumalia.

Hekanaho kuitenkin muistuttaa, että vain Jumalaa tulee pelätä, ei joogaa, eikä joogeja.

Rukous – luottavaista hapuilua

Mitä entinen meditoija ajattelee rukouksesta?

– Rukous merkitsee minulle mahdollisuutta olla jatkuvassa yhteydessä Jeesukseen, Vapahtajaani.

Tommi Hekanahon mielestä tärkeintä rukouksessa on rehellisyys.

– Psalminlaulajan tavoin voin vuodattaa rukouk­sessa sydämeni Jumalalle. Tosin joskus rukoilen lyhytsanaisesti tai hiljaa itsekseni kielillä puhuen. Jos haluan olla varma, ettei rukouksestani puutu mitään, rukoilen Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen. Siinä on kaikki tarvittava. Mielestäni valmiinkin rukouksen rukoileminen voi olla aivan yhtä vapaata ja Jumalan puoleen luottavaisesti hapuilevaa kuin omin sanoinkin rukoileminen.

Raamatun lukemisen suhteen ensimmäiset kuusi uskossa vaellettua vuotta olivat Hekanaholle erämaata.

– Vuonna 2005, samana kesänä kun rakastuin nykyiseen vaimooni, Katriinaan, rakastuin myös Raamattuun. Jumalan sana on uskovan hengellistä ruokaa, jota ilman hän kuihtuu hengellisesti tai voi eksyä ainakin väliaikaisesti. Raamatun lukeminen ravitsee aina lukijaansa, vaikka tunteet tai kokemus väittäisivät aivan päinvastaista. Jumalan sana myös synnyttää uskon ihmisen sydämessä.

Lähetyskenttä lähellä

Kolmen alle kouluikäisen lapsen isä arvostaa messua ja erityisesti ehtoollisella käymistä.

– Ajattelen, että perheenisän yksi tärkeimmistä kasvatustehtävistä on käydä lastensa kanssa ehtoollisella. Itse en taida tietää koskettavampaa näkyä kuin koko perhe yhdessä ehtoollispöytään polvistuneena, hän sanoo.

Hekanaho kokee, että tärkein lähetyskenttä löytyy läheltä, omasta perheestä.

– Oman viisauden ja voiman varassa aviomiehen ja isän tehtävästä kunnialla suoriutuminen on mahdotonta. Jumalan avulla kaikki on kuitenkin mahdollista, hän uskoo.

Miten syntyi runokirja Valon tuoksua?

Tommi Hekanaho oli parikymppinen tajutessaan, että voisi jäsentää elämää, tunteita ja ajatuksia purkamalla niitä sanoiksi paperille. Hänen tuoreimpia runojaan voi lukea keväällä julkaistussa teoksessa Valon tuoksua (Uusi Tie 2016), joka on toteutettu yhteistyössä valokuvaaja Phillippe Gueissaz´n kanssa. Hekanahon runot ja Gueissaz´n upea kuvitus luovat kauniin ja puhuttelevan kokonaisuuden.

Hekanaho toivoo, että lukijalle välittyisi kirjasta toivon näköaloja.

– Elämässä tapahtuvasta kärsimyksestä huolimatta kaikella  on kuitenkin merkityksensä. Eniten toivon sitä, että lukijalle välittyisi runokirjan kautta todellisen Valon, Kristuksen, tuoksua.