Usain Boltin ristinmerkki ja Kristus-patsas. Varmasti kaikki olympialaisia seuraavat ovat huomanneet nämä. Mutta ne eivät suinkaan ole ainoa tapa, miten kristillisyys on osa vuoden suurinta urheilutapahtumaa.

– Urheilu on näinä aikoina harvoja asioi­ta, jotka tuovat eri taustoista tulevia ihmisiä rauhanomaisesti yhteen, Sari Essayah toteaa. Kansanedustaja (kd) ja vuoden 1993 kävelyn maailmanmestari valittiin Rion olympialaisten alla Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi.

Essayahin mukaan olympialaisissa uskonnot eivät yleensä päädy törmäyskurssille. Poliittisia jännitteitä on kyllä ilmennyt, kuten Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. Juutalaiset urheilijat joutuivat silloin terrori-iskun kohteeksi.

Kisahartaudet, kisapapit ja hengelliset oheistapahtumat kisaturisteille ovat esimerkkejä siitä, miten kristinusko näkyy olympialaisissa. Essayah muistelee, että Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 oli jopa rakennettu Abraham-keskus, josta löytyivät rukoustilat kristityille, juutalaisille ja muslimeille.

Urheilu osoittaa ihmisen rajallisuuden

Uskonnot ovat välittyneet kautta olympiahistorian myös urheilijoiden kautta, kuten Rionkin kisoissa. Essayahin mielestä ne saavakin näkyä, sillä on luonnollista, että oma vakaumus vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaikkeen toimintaan, myönnetään sitä tai ei.

Mutta mikä hänen mielestään selittää sitä, että huippu-urheilijoihin lukeutuu paljon tunnustavia kristittyjä? Essayah toteaa, että urheilussa ihminen mittaa omia rajojaan, ja ne tulevat väistämättä vastaan.

– Ehkä se herkistää pohtimaan rajallisuutta muutenkin, samoin voittojen ja tappioiden jatkuva kokeminen.

Jo omana huippu-urheiluaikanaan hän huomasi uskovien suuren määrän.

– Barcelonan olympialaisissa Etelä-Korean joukkueessa oli niin paljon uskovia, että he lauloivat kuorona sunnuntaina järjestetyssä jumalanpalveluksessa.

”Festivaalit ovat ensimmäinen askel”

Monet järjestöt toteuttavat evankelioimiskampanjoita olympialaisissa. Uusi Tie tavoitti Riosta australialaisen Marty Woodsin, joka kertoo Fusion Youth and Community -verkoston pitämistä festivaaleista kisojen aikana. Festivaalit ovat monenlaisia aktiviteetteja sisältäviä ulkoilmatapahtumia. Niitä järjestetään yhdessä paikallisten seurakuntien kanssa.

– Haluamme, että seurakunta jättää rakennuksen, koska se ei ole rakennus. Autamme seurakuntia aloittamaan ihmisten evankelioimisen ja opetuslapseuttamisen. Festivaalit ovat ensimmäinen askel yhteisöjen tavoittamisessa. Urheilutapahtumat ovat hyvä tapa saada ihmisten huomio ja kerätä heidät yhteen, Fusion YAC:n Euroopan koordinaattori Woods kertoo.

Festivaalit jatkuvat olympialaisten jälkeen

Mitä festivaaleilla tapahtuu? Kaikki on ilmaista, ja lapset ovat niissä tähtiä, Woods selittää. On kasvomaalausta, limboa, vesi-ilmapalloja, jongleerausta, zumbaa, tansseja ja kaikenlaisia pelejä, joihin myös aikuiset voivat osallistua. Sadat ihmiset tulevat yhteen pitämään hauskaa. Samalla he kyselevät, miksi festivaaleja järjestetään. Aikaisemmilla festivaaleilla Woods on todistanut monia antoisia keskusteluja, jotka ovat olleet askel kohti Jumalan tuntemista.

Haluamme saada ihmiset ihmettelemään, miksi teemme tämän.

– Haluamme saada ihmiset ihmettelemään, miksi teemme tämän, miksi olemme niin ystävällisiä. Haluamme myös julistaa evankeliumia elämillämme. Rakastamalla toisiamme voimme näyttää, millainen Jumalan valtakunta on.

Tarkoitus on myös saada paikallisseurakunnat jatkamaan festivaaleja olympialaisten jälkeen. Näin seurakunta tulee tutuksi ihmisille ja he tulevat vähitellen mukaan sen toimintaan.

Marty Woods on ollut Fusion YAC -verkoston kautta järjestämässä festivaaleja myös muun muassa jalkapallon EM-kisoissa Ranskassa tänä kesänä ja Lontoon olympialaisissa vuonna 2012.

Nämä olympiatähdet eivät peittele uskoaan

Kesäolympialaisissa yleisurheilun lajit ovat niitä, jotka viimeistään istuttavat suomalaiset tv-ruutujen ääreen. Monet tietävät, että Yhdysvalloista tulee nopeita juoksijoita, mutta moniko on huomannut uskovia heidän joukossaan? Ristikoru kaulassa tai nopea rukous suorituksen jälkeen ei vielä kerro syvästä uskosta, mutta kaikilla usko ei jääkään vain siihen.

Moninkertainen olympiavoittaja Allyson Felix on jo vuosia ollut avoin vakaumuksestaan. Samoin naisten sadan metrin aiturit Kendra Harrison, Brian­na Rollins ja Jasmin Stowers julistavat twitter-tileillään. Muun muassa maailmaennätys-nainen Harrison, joka tosin ei kilpaillut olympialaisissa, toteaa omassa esittelyssään ensimmäiseksi rakastavansa Jeesusta.

Myös pikamatkojen ulkopuolelta löytyy uskovia yhdysvaltalaisia. 1 500:lla metrillä menestystä niittänyt Jenny Simpsons kirjoittaa Beyond the Ultimate -sivustolla: ”Kristus on paras perusta, koska hän on aina sama, hän ei ikinä katoa, ja arvo, joka minulla on hänessä, ei ikinä muutu.”

Yhdysvaltojen ohessa myös muilla mailla on juoksijoita, jotka turvaavat Jumalaan. Moninkertainen olympiavoittaja Shelly-Ann Fraser-Pryce (Jamaika) kertoi Washington Postissa toukokuussa uskovansa, että Jumala on antanut hänelle juoksemisen lahjan suurempaa tarkoitusta varten. ”Se tarkoitus on tehdä hänen nimensä tunnetuksi ja vaikuttaa ihmisiin yhteisössäni.” Viime lauantaina hän sai sadan metrin finaalissa pronssia. Etiopian Almaz Ayana voitti Riossa 10 000 metrin juoksun. Kun häneltä kyseltiin sen jälkeen dopingin käytöstä, nainen vastasi: ”Minun dopingini on Jeesus.” Tuore 400 metrin maailmanennätysmies, Etelä-Afrikan Wayde van Niekerk kirjoittaa twitter-tilillään: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”

”Elän palvellakseni Kristusta”

Myös yleisurheilun ulkopuolelta voisi ottaa lukuisia esimerkkejä uskovista huippu-urheilijoista. Uimahypyssä hopeamitalit nappasi Riossa yhdysvaltalaiskaksikko David Boudia ja Steele Johnson. Johnson kertoi äskettäin NBC Sportsille, ettei hänen identiteettinsä perusta ole olympiamenestyksessä vaan Kristuksessa. ”Elän palvellakseni ja rakastaakseni Kristusta.”

Rion triathlonin ennakkosuosikki Gwen Jorgensen (USA) on todennut Run for God -blogissa, että Jumala tulee pitää aina ykkösenä elämässä. ”Se auttaa katsomaan kaikkea elämässä oikeasta perspektiivistä”. Olympiavoittaja, voimistelija Gabby Douglas (USA) on kertonut Christianity Todaylle lukevansa Raamattua ja rukoilevansa kaikilla kisamatkoillaan. Tunnettu koripalloilija DeAndre Jordan (USA) on jopa tatuoi­nut palan vuorisaarnaa rintaansa.

Myös jo 23. olympiakultansa Riossa uinut Michael Phelps (USA) sai Jumalasta apua elämänmuutokseen. Alkoholiongelmasta kärsinyt mies kertoi äskettäin Charisma Newsille lukeneensa pastori Rick Warrenin kirjan The Purpose Driven Life. Se sai hänet uskomaan, että on ”suurempi voima kuin hän itse ja että hänen elämällään on tarkoitus”.