Endurokuljettaja Mami Jäntti: ”Kunpa taivaassakin ajettaisiin enduroa!”
Enduro on vaativa ja vaarallinen moottoriurheilulaji. Mami Jäntti onkin joutunut lajin parissa useampaan vakavaan onnettomuuteen.
Edes vakavat loukkaantumiset eivät ole vähentäneet Mami Jäntin intoa ajaa enduroa. KUVA: TUULI KORPELA
Sen kuulee kauas, kun Maire ”Mami” Jäntti, 64, kiihdyttelee enduropyörällään kotinsa pihatiellä Jyväskylän Puuppolassa. Sijainti on mainio enduroajajalle, reiteille kun pääsee lähtemään omasta pihasta.
Moottoripyörät kiehtoivat Mamia jo pikkutyttönä. Isänsä kanssa hän ihaili niitä myymälän ikkunan takaa.
– Isälläni oli ollut moottoripyörä ennen sotaa, mutta pyörä oli haettu sotakäyttöön ja tullut takaisin romuna pakkilaatikossa. Hän haikaili aina uuden perään, mutta koskaan ei ollut varaa. Hänen innostuksensa tarttui minuunkin.
Kolmekymmentävuotislahjaksi itselleen Mami osti oman enduropyörän ja ihastui lajiin heti.
”Aina ei ollut rahaa edes bensaan”
Enduro on moottoripyöräilyn luotettavuusajoa, jossa kisataan vaihtelevissa maastoissa, kuten kallioilla, metsissä, kivikoissa ja soilla. Se on fyysisesti erittäin vaativa urheilulaji.
Hengenlähtö on ollut muutamasta sekunnista kiinni.
Suomalaisten endurokuskien keskuudessa Mami Jäntti on legendan maineessa. Nainen on kerännyt palkintoja niin Suomesta kuin ulkomailta ja on esimerkiksi vanhin naiskuljettaja, joka on selvinnyt vaativasta Päijänteen ympäriajosta. Riskialttiin lajin kääntöpuolena ovat lukuisat loukkaantumiset.
– Hengenlähtö on ollut muutamasta sekunnista kiinni, jalka melkein amputoitu, tullut seitsemän aivotärähdystä, olkapäät ja polvet hajonneet, Mami luettelee vakavimpia.
Itsesuojeluvaisto on tiputtanut iän myötä vauhtia, mutta into ei ole hiipunut.
– Ajaminen on aina niin mahtavaa ja jännittävää. Enkä ole koskaan aiemmin saanut ajaa niin paljon kuin haluaisin. Pitkään mentiin lasten ehdoilla, eikä aina ollut rahaa edes bensaan.
Nykyään Mami on osan viikosta eläkkeellä. Kun aviomiehelläkin on sama harrastus, ei syyllisyyttä lähtemisestä tarvitse tuntea, hän toteaa.
Tien päässä taivas
”Duracell-pupuksi” itseään kuvaileva Mami Jäntti kertoo saavansa voimaa tekemisestä, ihmisistä ja taivaan Isältä. Uskonasioihin hän törmäsi vuonna 2010 aloittaessaan sihteerinä nykyisessä työpaikassaan, jolla on kristillinen arvopohja. Työkaveri kutsui Mamin kristinuskon perusteita käsittelevälle Alfa-kurssille. Kurssin päätteeksi Mami otti Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan.
Jumalan huolenpitoa Mami on kokenut esimerkiksi rukousvastausten kautta. Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt vuoden 2013 enduro-onnettomuutta seurannut sairaalakeikka, jolla kaikki mahdollinen meni pieleen. Väärät lääkkeet, sairaalabakteeri, anemia ja useat leikkaukset saivat tilanteen näyttämään toivottomalta. Mami rukoili ja ylisti yksin huoneessaan, kun yhtäkkiä ihmeellinen valo ja lämpö ympäröivät hänet.
– Tuli turvallinen ja lämmin olo. Sitten hoitaja tuli ovesta ja sanoi, että nyt lähdetään leikkaussaliin. Siitä alkoi vihdoin paraneminen.
Mami tietää kokemuksesta, että henki voi olla hiuskarvan varassa. Kun tämä elämä joskus päättyy, taivas on Mamille lohdullinen päämäärä. Pelkästään pilvenreunalla aktiivinen nainen ei kuitenkaan osaa kuvitella istuvansa.
– Kunpa taivaassakin ajettaisiin enduroa!
Piditkö jutusta? Jaa artikkelia sosiaalisessa mediassa ja tilaa Ilon Aikaa edulliseen nippuhintaan jaettavaksi täällä.
