Autoilun edelläkävijät
Bisnesvainu sai Bertta ja Pentti Laurilan aloittamaan maan ensimmäisen autovuokraamon, ja nyt Scandia Rentinä tunnettu yritys käsittää 80 autovuokraamoa ympäri maan.
– Kyllä siinä saa Luojaansa kiittää, että on tällaisen vaimon saanut. Toinen touhuaa ja toinen panee toimeksi. Kyllä minäkin toimeksi panen, mutta ne pitää jälkihoitaa, ja siinä Bertta on ollut erinomainen, Pentti Laurila kehuu rakastaan. KUVA: MARI TURUNEN
Bisnesvainu sai Bertta ja Pentti Laurilan aloittamaan maan ensimmäisen autovuokraamon, ja nyt Scandia Rentinä tunnettu yritys käsittää 80 autovuokraamoa ympäri maan. Pian he viettävät 71-vuotishääpäiväänsä.
1970-luvulla rakennetun keltatiilisen edustustalon oven avaa mies, joka on pukeutunut suoriin housuihin ja kravattiin. Silmätkin hymyilevät, kun hän toivottaa vieraan tervetulleeksi. Pian vierelle ehtii myös tyylikkäästi pukeutunut ja ystävällinen rouva. Täällä asuvat Pentti ja Bertta Laurila.
Menopelit ovat kuuluneet tämän pariskunnan elämään aina, sillä Pentti Laurila eli lapsuutensa Ilmajoen Nopankylässä, joka oli kuuluisa kärrysepistään. Isä teki omassa pajassaan kirkkokiesejä ja oli kuuluisa ”mustalaistenrattaistaan”. Seppä tuli Pentistäkin, jo neljännessä polvessa. Isän opissa kädet tottuivat työskentelemään alasimen, ahjon ja vasaran kanssa. Mutta sotien jälkeen elämä aukesi sepän pajasta autojen maailmaan.
Halutut länsiautot
Nuorten iltamissa tutustuneet avioituivat sotien jälkeen vuonna 1947. Elokuun kolmantena päivänä siitä tulee kuluneeksi 71 vuotta.
– Ja kun me oomma olleet samoissa päivätöissäkin yhdessä! Meillä on ollut aina sitä työtä, Bertta Laurila nauraa.
Yrittäjähenki perittiin kotoa – eteläpohjalainen tekee sen mitä on luvannut. Pian avioitumisen jälkeen nuori pari asettui Seinäjoelle. Pentin sepän pajatyöt vaihtuivat vähitellen kolaroitujen autojen korjaamiseen.
Sellaista siunattua sattumaa. Näin Bertta kuvaa elämän käänteitä. Yksi sellainen oli autoaan tuttavilleen lainanneen naisen oivallus, että tästähän voisi pyytää maksun. Sotien jälkeisessä Suomessa oli kaikesta pulaa, ja autot olivat harvinaisia. Lauriloiden autolla olikin kysyntää.
Bertta keksi hakea autonvuokraamiselle elinkeinolupaa ensimmäisenä Suomessa. Yritystoiminta aloitettiin vuonna 1953.
Autojen saaminen oli onnen kauppaa ja työn takana. Niitä hankittiin esimerkiksi merimiehiltä, jotka olivat ostaneet lisenssin, ja saivat tuoda autoja Suomeen. Erityisesti Volkswagenit olivat haluttuja.
”Menin Helsingin tai Vaasan satamaan, kun tiesin laivan tulevan. Kyselin kokeilta ja matruuseilta, että kellä on auto myytävänä. Ostin kaikki autot mitkä sain”, Pentti muisteli vuonna 1999 julkaistussa kirjassa Työn suuret persoonat.
Ensimmäiset uudet autot tuotiin Venäjältä. Virroilta käytiin ostamassa kolme Moskvitšia.
Aateveljien kanssa yksityiskoneessa
Seinäjoella Lakeuden Risti -kirkon kupeeseen nousseen kodin viereen rakennettiin autohalli, jonka yläkerrassa asui korjaamolla töissä olevia nuoria miehiä. 1960-luku oli määrätietoista yrityksen kehittämistä.
Autoja keksittiin hankkia vakuutusyhtiöiltä, kun ne lunastivat kolaroituja autoja. Ne laitettiin kuntoon ja pantiin vuokralle.
– Kyläsepän poikana käsien taitavuus oli olemassa, ei tarvinnut kuin muuttaa työtä ja mekaanikon taito tuli samalla, Pentti huomauttaa.
Yritystoiminnan laajeneminen alkoi vuonna 1963, kun aikansa matkailukeisari Kalevi Keihänen perusti Aseman autot-yhdistyksen. Keihänen oli nimittäin tehnyt VR:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka mukaan junamatkustaja sai autonvuokrauksen pakettihintaan. Niinpä tarvittiin kumppaneita eri puolille Suomea ja Laurilat kutsuttiin perustajajäseniksi Aseman autot-yhdistykseen.
Keihäsmatkat lennätti yhdistyksen väkeä vuokraamillaan lentokoneilla jopa Kanariansaarille.
– Näiden aateveljien kanssa tultiin tutuiksi, kun tavattiin kokouksissa ja siirrettiin autoja tarpeen mukaan toisillemme, Bertta kuvaa.
Laurilat avasivat autonvuokrauspisteet myös Vaasaan ja Kauhajoelle.
”Lantti enemmän kuin on tuhlattu”
Vuonna 1971 Laurilat muuttivat Lahteen, missä autoja vuokrattiin vastaten kunkin vuosikymmenen haasteisiin. Nykyisin Aseman autovuokraamo tunnetaan Scandia Rentinä, joka on franchising-mallilla toimiva 80 autovuokraamon ketju.
– Olin mielestäni kova puuhamies, mutta jonkun piti laittaa ne ylähän. Tämä firma ei olisi menestynyt ilman Berttaa. Hän on vastannut kirjanpidosta, Pentti kiittää.
Kun pariskunta lähti päivän töistä, Bertta Laurilalla oli tapana napata yrityksen paperit kotiin ja käydä ne läpi muiden käytyä nukkumaan. Tästä Pentti antaa vaimolleen ”täyden kympin”.
– Hoidan yhden perheyhtiön paperit vieläkin. Minä tykkään siitä hommasta, Bertta mainitsee.
Paljon ovat merkinneet luotettavat työntekijät, ja heistä puhutaan kuin sukulaisista. Arvostus näkyi myös palkkapusseissa.
Olin mielestäni kova puuhamies, mutta jonkun piti laittaa ne ylähän. Tämä firma ei olisi menestynyt ilman Berttaa.
Taloudenpitoon Pentillä on selvä näkemys.
– Miehellä pitää olla taskussa rahaa. Aina on ollut yksi lantti enemmän kuin on tuhlattu.
Vuosikymmenten aikana vastaan tuli myös epärehellisiä autonvuokraajia, jotka veivät autoja ulkomaille. Pentti oli useamman kerran hakemassa autoa Ruotsista. Usein autojen tankit olivat tyhjänä tai ne oli kolaroitu.
Miksi tytöllä on hennot hiukset?
Seitsemässäkymmenessä vuodessa autoilu on muuttunut. Statussymbolin omistaminen ei enää kiinnosta uutta sukupolvea.
– Sehän oli meidän motto: mitä suotta ostat, kun voit vuokrata, Penttiä naurattaa.
Vaikka lapsia ei velvoitettu yrittäjyyteen, he kasvoivat alalle.
– Vanhin poika luki papiksi, mutta autovuokraamoa hän ryhtyi pitämään, Bertta toteaa.
Nuoremman pojan, Heikki Laurilan yritys arvioitiin Pirkanmaan vahvimmaksi Kauppalehteen kuuluvan analyysiyksikön tekemässä tilinpäätösvertailussa, Aamulehti uutisoi tammikuussa 2017.
Tytär Heli ottaa vastaan ulkomaan tilaukset, ja jakaa ne ympäri Suomen.
– Hän on samanmoinen kuin minä, tykkää paperitöistä, Bertta kertoo.
Sehän oli meidän motto: mitä suotta ostat, kun voit vuokrata.
Heli-tyttären Laurilat saivat adoption kautta. Poikien synnyttyä Bertta sai keskenmenon, ja tyttöä oli toivottu. Surusta toivuttuaan he ottivat yhteyttä Pelastakaa lapset-yhdistykseen ja niin reilun kymmenen vanhat pojat saivat pikkusiskon. Heli solahti perheeseen niin luonnollisesti, että kerran Bertta mietti, miksi tytöllä on hennommat hiukset kuin hänellä itsellään.
– Minulla on iso pönssä. Sitten muistin, että enhän minä ole häntä synnyttänyt. Emme ole tehneet lasten suhteen eroa ja myös veljet on ottaneet hänet täyssiskona.
– Tukasta puheen ollen, se oli tällaanen, Pentti sanoo ja näyttää hakemaansa valokuvaa, jossa on kaunis nainen, paksut hiukset laineilla.
– Bertta herätti huomiota melkein joka paikassa, mies sanoo ylpeyttä äänessään.
Jokailtainen kiitos
Pentti Laurila näkee, että runsas työnteko on suojellut huonoilta tilaisuuksilta ja tavoilta. Selväksi tulee, että Pentti ei voi sietää viinaa.
– Isäni Kurpan suku oli kaikki seppiä ja juoppoja, mutta se loppui isäni kohdalla uskonnollisen äitini vaikutuksesta.
Kumppanin arvostaminen ja ystävällisyys ovat Lauriloille ominaisia, tavat tulevat kuin itsestään.
– Pentti muistaa kiittää joka ikinen ilta. Pentti ymmärtää, että kaikki on muistini varassa, kun huolehdin lääkärikäynneistä ja muista, Bertta kertoo.
Pentti tunnustaa olleensa hajamielinen, ja Bertan tarkkuus ja hyvä muisti olivat kullanarvoisia liiketoimintaa pyörittäessä.
– Ei Luoja voi paremmin johdattaa, mies liikuttuu ja jatkaa:
– Minulle on vanhemmiten tullut tämmöinen kumma olemus, tällainen hentomielisyys, hän sanoo anteeksi pyytäen ja viittaa liikuttumiseen. Kyyneleet nousevatkin haastattelun aikana silmiin usein, aivan erityisesti kun hän kehuu vaimoaan.
– Pentti on sairastanut toistakymmentä vuotta Alzheimerin tautia. Hän sai heti hyvät lääkkeet, mikä on hidastanut sairautta. Saamme olla tyytyväisiä, kun näinkin hyvin pärjätään, Bertta kertoo.
Tarmokkaasti omillaan asuen
Ja todella, Laurilat asuvat kahdestaan yli 400 neliöisessä talossaan, jossa paikat ovat tip top. Siivooja käy kerran viikossa, mutta Penttikin imuroi viikoittain.
Haastattelua edeltävänä päivänä hän huikkasi Bertalle käväisevänsä ulkona. Aikaa kului ja vaimon oli jo tarkastettava ikkunasta, onko kaikki hyvin.
– Minua oli kiusannut tuo rannan lepikko jo pitkään. Nyt vesi on alhaalla, niin raivasin ranteen paksuisia runkoja kirveellä. Välillä piti istahtaa lepäämään, Pentti kertoo.
Jos joku pyhä jää välistä, niin kyllä sinne kirkolle kaipaa. Sieltä saa hengen ravintoa ja palaa kotiin uudistuneena.
Vaan tarmokas on Berttakin. Hän ajoi autoa 90-vuotiaaksi saakka. Kun hän erään kerran törmäsi portinpieleen, se säikäytti.
– Ajattelin, että nyt on aika lopettaa ajaminen, enkä enää uusinut ajokorttia.
Jo lapsuudenkodeissa Siionin kanteleen laulut tulivat tutuiksi. Evankeliumijuhlilla käytiin joka kesä ruuhkavuosinakin. Usein yrittäjien piti siirtää autoja sunnuntaisin, mutta jumalanpalvelukseen on menty aina kun se on ollut vain mahdollista. Lahdessa hengellinen koti on löytynyt Luther-kirkolta. Lähellä eläkeikää Pentti lauloi Luther-kuorossa, ja Bertta osallistui vuosien ajan kahvitusrinkiin.
– Luther-kirkolla on kotoinen ilmapiiri. Jos joku pyhä jää välistä, niin kyllä sinne kirkolle kaipaa. Sieltä saa hengen ravintoa ja palaa kotiin uudistuneena, Bertta pohtii.
Pitkän iän ilot ja varjot
Kahvipöydässä on sidottu kukkakimppu ja kylmäkaapissa niitä on lisää, sillä ennen juhannusta vietettiin Bertan 93-vuotissyntymäpäivää. Pentti täyttää marraskuussa 95 vuotta, jos Jumala suo. Rintamalle 19-vuotiaana lähtenyt Pentti haavoittui kahdesti Rukajärvellä palvellessaan.
Pitkä ikä on siunaus, josta Laurilat eivät ota itselleen kunniaa. Samalla rikkaat elinvuodet ovat merkinneet lukuisia jäähyväisiä. Pentti on sisaruksistaan viimeinen, ja Bertallakin on jäljellä kahdeksasta sisaruksesta vain yksi, nuorempi sisko.
– Toinen siskoni ei ehtinyt täyttää kahdeksaakymmentäkään, kun hän lähti. Tätä läheisintä siskoani tulee ajateltua lähes päivittäin ja mietin että mitähän Hilkka tästä ajattelisi.
Moni näille kymmenille ehtinyt elää leskenä. Tässä kodissa pärjätään yhdessä, yksin kummastakaan ei olisi asumaan isossa talossa.
Kädentaidot koristavat kotia
Kahvin päälle Pentti esittelee kädentaitojaan: pronssiin valettuja patsaita, itse kierretyt rautaiset porraskaiteet, pikkutarkasti koristeltuja puukkoja.
– Jos olisin saanut opastusta, olisin voinut olla jonkinasteinen taiteilija, hän aprikoi.
Työmaalta löytyneistä isoista nauloista hän väänsi ihmisfiguureja esittävän taulun. Luova mieli on aina nähnyt mahdollisuuksia, jopa metsästä löytyneissä käkkyröissä. Sellainen on takan päällä. Vaikka miehen askel on lyhentynyt, sitkeästi hän nousee portaalle ja haroo tulenkohentimella käkkyrän käsiinsä.
Kiinnostus taiteeseen näkyy myös huomattavana taidekokoelmana. Työhuoneen seinällä runsaasti kunniakirjoja, muiden muassa Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi.
Jos olisin saanut opastusta, olisin voinut olla jonkinasteinen taiteilija.
Nyt omakotitalo on myynnissä.
Vanhemmiten osaa olla kiitollinen hyvistä ihmisistä, joita elämään on johdatettu. Apuna käy veteraanikummi ja ystävät Luther-kirkolta tarjoavat kyydin jumalanpalveluksiin.
– Meitä on siunannut hyvä avioliitto ja hyvä perhe, Pentti summaa.
– Ja ennen kaikkea on saatu siunausta ylähältä, Berta painottaa lapsuudessa opitulla murteella.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
