”Ilman Jeesusta ei olisi mitään”

Kati Förbomin intohimo on taide, jonka hän tahtoo yhdistää uskonelämään.

Piirtäminen on tarkkaa työtä. Voi vierähtää tunteja, ennen kuin ihmisen ääriviivat ovat muodostuneet lyijykynällä valkoiselle paperille. Kati Förbom, 27-vuotias turkulainen, innostui lajista jo pienenä. Lukiossa kiinnostus kuvataiteeseen kasvoi taitavan opettajan ohjauksessa.

– Olin paljon kuvaamataidonluokassa, ja hän opetti minua silloinkin, kun ei ollut oppitunteja. Hän oli mentorini, jolta olen ottanut vaikutteita omaan opetustyöhön, Förbom kertoo.

Hän oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa Kansanlähetyksen Life-leirillä vetämässä kuvataidepajaa. Förbomin haaveena on päästä tulevaisuudessa työskentelemään nuorten ja taiteen parissa.

– Opiskelen sosionomiksi ja toivon, että tulen käyttämään taidetta työssäni. Tällä alalla kokeillaan paljon erilaisia tapoja, ja menetelmiä tulee koko ajan lisää. Haluaisin erityisesti kristilliselle kentälle töihin, hän unelmoi.

Ennen sosionomiopintojaan Förbom pohti taitelijan uraa. Hän on opiskellut Nordiska Konstskola -taidekoulussa ja hakenut kaksi kertaa Helsingin kuvataideakatemiaan.

– Totesin, ettei taitelijana oleminen kuitenkaan ole minun juttuni, koska varsinkin Suomessa piirit ovat pienet ja kilpailu kovaa. Olisi tosi rankkaa mainostaa itseään koko ajan. Mieluummin olen auttamis- ja tukemispuolella, hän selittää.

Kaikenlaiset lahjat esille

Kati Förbomin mielestä taide menee toisinaan syvemmälle kuin sanat. Hän itse pääsee sisälle asioihin eri tasolla silloin, kun hän näkee ja kokee ne, eikä vain kuule niitä sanallisesti.

– Esimerkiksi tunteita pystyy todella hyvin käsittelemään taiteen avulla, samoin abstrakteja asioita, kuten Pyhää Henkeä tai pyhyyttä. Raamattuopetuksiakin voisi syventää käsillä työskentelyllä, Förbom pohtii.

Hänen mukaansa taide on usein yksipuolisesti esillä seurakunnissa. Nuorten kanssa Life-leirillä hän yrittikin rikkoa raja-aitoja ja opetti, ettei aina tarvitse piirtää ristiä, enkeliä tai kyyhkystä.
– Tykkään paljon kristillisestä symbolimaailmasta, se on arvokas, mutta pitää mennä ulos laatikosta syvemmälle omiin kokemuksiin, Förbom kannustaa.

Hän toivoo myös, että kaikenlaisista lahjoista puhuttaisiin seurakunnissa enemmän.

– On selkeitä lahjoja, jotka ovat aina esillä. Esimerkiksi musikaalisesti lahjakkaat palvelevat, koska kaikissa seurakunnissa on musiikkia. Tai jos jollakulla on lahja opettamiseen, se näkyy helposti. Mutta voi olla vaikeampi löytää paikkaa kuvataiteellisille lahjoille.

Kolme sanaa

Taide ei ole Kati Förbomin ainoa kutsumus. Aviomiehensä Ollin kanssa hän on saanut sydämelleen opetuslapseuttamisen. Heidän kodistaan moni on sanonut, että siellä on hoitavaa olla kylässä.

– Itse teen ruokaa ja kuuntelen. Olli on tosi fiksu ja tuntee Raamatun hyvin. Hän on hyvä selittämään asioita auki, Förbom kuvailee.

Hänen mielestään tämän ajan haaste on kohdata ihmisiä aidosti ja päästä yli oletuksesta, jonka mukaan, jos ihminen on tietynlainen, hän voi ajatella vain tietyllä tavalla.

– Kaikilla ihmisillä on tarve Jumalalle ja tulla rakastetuksi, vaikka he eivät itse näitä tarpeita tunnistaisikaan. Haaste on pitää omat silmät auki ja rakastaa pyytämättä mitään takaisin. Yli rationaalinen kulttuuri tarvitsee jotain, mitä ei voi löytää järkeilyllä, Förbom ajattelee.

Hän on todennut usein mielessään arjessa, että jos hän luopuisi uskostaan, hänellä ei olisi mitään.
– Kaikki on rakennettu Jeesuksen varaan. Ei minulla ole muuta.

Tämän hän on tiennyt jo lapsesta saakka, kun lastenleirien ja puhuttelevan opetuksen kautta usko hitaasti upposi hänen sisälleen. Rippileirillä tuli lopullinen käännekohta elämässä.

– Päätin, että Jeesus on elämäni Herra ja hänen suuntaansa haluan oikeasti lähteä, Förbom kertoo.
Viime aikoina hän on ymmärtänyt, mitä merkitsee se, että Jeesus on tie, totuus ja elämä.

– Näihin kolmeen sanaan sisältyy niin paljon tarpeellista, että niistä voi löytää kaiken, hän kiteyttää.