Virossa viedään evankeliumia neljään ilmansuuntaan

Viron kansa on kokenut historian aikana monenlaisia miehityksiä, joista viimeisin, kommunistinen miehitys, kesti puoli vuosisataa. Kun vuonna 1918 itsenäistyneessä Virossa lähes 80 prosenttia väestöstä kuului luterilaiseen kirkkoon, määrittelee luterilaiseksi itsensä nykyään enää noin kymmenen prosenttia väestöstä. Täysivaltaisia, vapaaehtoisen jäsenmaksunsa maksaneita konfirmoituja jäseniä on vain alle 32 000.

Materialismilla täytetään hengellistä tyhjiötä

Viime vuosien pääuskonnoksi on muodostunut kuluttaminen. Uskonnollisuus ilmenee muun muassa horoskooppien, taikauskoisten uskomusten, uususkontojen ja henkiparantajien suosiossa. Virolaiset eivät ole järin avoimia keskusteluun hengellisistä asioista. Myös seurakunnat ovat hyvin pidättyväisiä aktiivisen evankelioimistyön suhteen. Siihen on ymmärrettävät historialliset syynsä – kommunismin aikana kirkko ajettiin ahtaalle ja seurakuntien toimintaa rajoitettiin. Seurakunnat saivat toimia, kunhan eivät yrittäneet houkuttaa riveihinsä uusia jäseniä. Monet liian aktiiviset papit kyyditettiin Siperiaan.

Uuden itsenäistymisen kynnyksellä ilmapiiri vapautui. Kirkot täyttyivät uteliaista, ihmisiä kastettiin ja konfirmoitiin suurin joukoin ja seurakuntien lapsityö käynnistyi uudelleen. Länsimaista tulvi monenlaista humanitääristä apua ja evankelistoja. Silloisen innostuksen ylilyönnit lienevät myös osaltaan syynä tämän päivän varautuneisuuteen. Lue tämän viikon Uudesta Tiestä, miten Kansanlähetys rohkaisee Viron luterilaisia seurakuntia pitämään evankeliumin sanomaa avoimesti tarjolla ja varustaa kristittyjä osallistumaan ilosanoman jakamiseen.