Poisnukkunut Etiopian-lähetti maksoi suuren uhrin

Kyösti Jokimies 15.8.1940–15.4.2022

Miehiä seisomassa suurten tukkien luona. Heidän takanaan on afrikkalaisia puita ja pensaita.

Kyösti Jokimies (keskellä) tarkistamalla Indinan sillan työmaata keväällä 1987. Silta on edelleen olemassa. Kuvassa myös Raimo Tuppurainen (vasen) ja Raaga Tasissa. KUVA: TAPANI KAITAINEN

Rakennusmestari Kyösti Jokimies lähti perheineen 1972 lähetystyöhön aavistamatta, miten suuren jalanjäljen Etiopiaan ja sen Mekane Yesus -kirkkoon hän tulisi jättämään. Jokimiehen perheellä ei myöskään ollut aavistusta, kuinka suuren uhrin lähtö Etiopiaan heiltä lopulta tulisi vaatimaan.

Järjestäessämme Kansanlähetyksen Etiopian toimistoa löysimme pahvilaatikon, jossa luki ”Jokimiesten tavaraa”. Laatikossa oli paljon erilaisia rakennuspiirustuksia Mekane Yesus -kirkon rakennuksista, muun muassa Wolison kirkko, Mekanissan päiväkoti ja Jimman oppilasasuntola. Kaikki nuo rakennukset on rakennettu, ja ne palvelevat maailman suurinta luterilaista kirkkoa tänäkin päivänä.

Kyösti toimi myös teknisenä neuvonantajana kirkon keskustoimistolla ja Addis Abeba -hiippakunnassa sekä koko kirkon kehitystyökomitean puheenjohtajana ja oli vaikuttamassa kirkon kehitysosaston syntyyn. Kehitysosastolla on sen jälkeen ollut satoja projekteja erityisesti köyhistä köyhimpien etiopialaisten auttamiseksi.

Kyösti Jokimiehen muistokeräys Jimman koulutuskeskuksen rakentamiseen tuotti 3 310 euroa. Lämmin kiitos tuestanne lähetystyölle Etiopiassa!

Vuonna 1973 Kyösti vieraili kirkon silloisen pääsihteerin Gudina Tumsan kanssa Jimmassa. Tuon matkan tuloksena aikanaan saatiin kirkon omistukseen tontti ja kirkolle sen ensimmäinen toimisto. Jimma on nykyään hiippakunta, jonka alueella elää noin 100 000 seurakuntalaista ja 150 seurakuntaa.

Palattuaan Suomeen Kyösti työskenteli vielä 11 vuotta Suomen Kansanlähetyksen keskustoimistolla hallintojohtajana ja kehityshankkeista vastaavana.

Kyösti joutui murhayrityksen kohteeksi Etiopiassa vuonna 1974. Päähän kohdistuneiden vammojen seurauksena hän sairastui traumaattiseen parkinsonismiin 1990-luvulla. Kyösti sairasti kauan, ja Anneli-vaimo toimi vuosikausia hänen omaishoitajanaan.

Kyöstiä jäivät erityisesti kaipaamaan Anneli ja lapset Minna, Nora, Jarkko ja Jani perheineen.

Kyöstin jättämä jälki Mekane Yesus -kirkkoon puhuttelee edelleen meitä Etiopian lähettejä, jotka olemme saaneet kulkea Kyöstin suurissa jalanjäljissä, kuitenkin Jumalan askeleissa.