Mistä tunnet sä uskovan?

HEINÄKUUSSA ILMESTYNEESSÄ UUDEN TIEN erikoisnumero Ilon Ajassa oli artikkeli, johon oli poimittu sitaatteja kansainvälisesti tunnetuilta kristityiltä. Joukossa olivat Hercule Poirot’n näyttelijä David Suchet, kuningatar Elisabet II, laulaja Justin Bieber, liittokansleri Angela Merkel ja geneetikko Francis Collins.

Uuden Tien Facebook-seinällä käytiin vilkasta keskustelua henkilöiden uskonvakaumuksesta ja siitä, mistä voi tunnistaa aidon uskovan. Toiset korostivat sitä, että ”hedelmistä puu tunnetaan”, kun taas toiset sitä, että vain Jumala näkee sydämeen ja tietää, kuka on todellinen kristitty.

Raamatun opetuksen mukaan jako on olemassa. Toiset ovat kasteen ja uskon kautta syntyneet Jumalan lapsiksi ja ovat matkalla taivaaseen. Toiset elävät epäuskossa ja ovat matkalla kadotukseen. Toki täällä matkalla tapahtuu myös liikettä: epäuskoinen voi tulla uskoon ja vaihtaa ”joukkuetta”. Valitettavasti sama on mahdollista myös toiseen suuntaan.

RAAMATULLISEN KIELIKUVAN MUKAAN siis toiset ovat ”lampaita” ja toiset ”vuohia”. Varsinainen erottelu tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Täällä ajassa voimme toki tunnistaa toisessa ihmisessä uskonveljen ja -sisaren, mutta viime kädessä ihmisen sydämen tilan tuntee vain Jumala.

Sen vuoksi me emme voi sanoa viimeistä sanaa siitä, kuka on todella Herran oma – puhumattakaan siitä, että voisimme jakaa paikkoja taivaaseen ja helvettiin. Arviointikykymme ei riitä. Se tehtävä on onneksi paremmissa käsissä, kaikkitietävän Jumalan käsissä.

Jos toinen ihminen sanoo, että hän on kristitty tai uskova, on reilua suhtautua häneen sen mukaisesti.

Toisinaan voi törmätä raamattuopetuksiin, joissa luetellaan kristityn tunnusmerkkejä. Niihin voivat kuulua esimerkiksi ilo, kiitollisuus, Raamatun lukeminen, rukous, seurakuntayhteys, evankeliointi, palvelu ja lähimmäisen auttaminen. Nämä ovat toki kaikki Pyhän Hengen vaikuttamaa hedelmää uskovassa. Mutta silti niitä tai niiden puutetta tarkkailemalla emme voi vetää tarkkaa rajaa uskovan ja ei-uskovan välille. Joku voi olla ulkoisesti kunnon kristitty, mutta hänen sydämensä onkin kiinnittynyt johonkin muuhun tai hän ei erinomaisuudessaan kaipaa Vapahtajaa. Toisen elämässä saattaa puolestaan olla vaikea elämänvaihe, jolloin vaikkapa iloa ja kiitollisuutta ei pursua ympärille, mutta silti hän sydämessään uskoo Jeesukseen.

RAKKAUS OLETTAA TOISESTA ihmisestä hyvää. Jos toinen ihminen sanoo, että hän on kristitty tai uskova, on reilua suhtautua häneen sen mukaisesti. Jos käy ilmi, että hän elää räikeästi vastoin kristillistä etiikkaa tai jos hän kieltää jonkin uskomme kannalta oleellisen asian, kuten vaikka Jeesuksen ylösnousemuksen, on olemassa suuri ristiriita sen välillä, mitä hän sanoo ja millainen todellisuus on. Siinä tapauksessa meidän tehtävämme on rukoilla hänen puolestaan ja mahdollisuuksien mukaan ottaa asia myös puheeksi.

Jeesus sanoo, että ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”. (Joh. 13:35) Ennen kaikkea meidän tulisi pyrkiä siis siihen, että rakkaus olisi meidän tunnusmerkkimme. Siinä riittää haastetta loppuelämäksemme.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: