Takavuosina bändit olivat keskeinen osa nuorisokulttuuria. Nyt lapset ja nuoret löytävät idolinsa puhuvista päistä internetissä. Mitä kristityn kasvattajan on hyvä tietää YouTube-ilmiöstä?

Kommandopipopäinen, 24-vuotias mies istuu tietokoneensa ääressä siistin näköisessä kaksiossa ja aloittaa:

”No moi! Joo anteeks, ett mä en oo tehny pitkään aikaan teille videoita ja siihen löytyy kyllä ihan syy, minkä mä aion kertoo nytten ja. Älkää välittäkö, jos mä oon vähän tunteellinen tällä videolla tai jotain, mutta. Jengihän on siellä epäilly – – onks se Kokemusten Summa käyny narkkaamassa tai jotain. En haluu teille valehdella, se on syy miksei oo tullu videoo.”

Videolla puhuu nimimerkki Kokemusten Summa, jonka kyseinen video valittiin vuoden videoksi Tubecon-tapahtumassa Helsingin messukeskuksessa elokuussa. Tubettamisilmiön ympärille muodostettuun tapahtumaan saapui tänä vuonna 17 500 kävijää, jotka tulivat tapaamaan idolejaan, pelaamaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Mikä Tube, mikä vlogi?

Vaikka Kokemusten Summa puhuu harvinaisen rankoista aiheista, huumeista ja rikollisuudesta, videoissa on tyylillisesti jotain, mikä toistuu useilla muillakin suosituilla videoblogaajilla eli vloggaajilla. Vloggaaminen on yksi tubettamisen alalaji, jolla tarkoitetaan videoiden kuvaamista omasta arjesta, ja niiden lataamista internetiin, yleensä YouTube-videopalveluun, muiden katsottavaksi.

Vloggaamisvideoissa vaikutelma ja tunnelma on usein aito ja yksinkertainen, kuvan ja äänenlaatu joskus keskinkertaista.

Vloggaamisen lisäksi tubettamisessa on lukuisia muita alagenrejä, kuten musiikkivideot, pelivideot, huumorivideot sekä testaus- ja arviointivideot. Suosituimpiin tubettajiin lukeutuvat tällä hetkellä muun muassa nimet SAARA, Taina Licciardo-Toivola, Lakko, Roni Back, mmiisas ja Herbalisti.

Tubettajiin on helppo samaistua

Tube-videot ovat merkittävä osa tämän päivän lasten ja nuorten maailmaa. Se käy nopeasti ilmi, kun seuraa uuden sukupolven käyttäytymistä. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorisotyönohjaaja Samuli Luomaranta vahvistaa aavistuksen.

– Sosiaalisesta mediasta on tullut niin olennainen osa ihmisten elämää, että sitä on vaikea enää eritellä muusta arjesta. On vanhanaikaista puhua siitä, että sosiaalinen media olisi yksi harrastus muiden joukossa. Koko internetin kirjo on koko ajan läsnä nuorten elämässä.

Mikä YouTube-videoissa kiinnostaa lapsia ja nuoria?

– Ihmistä kiinnostaa toinen ihminen. Tavallinen ihminen, kuka tahansa, voi laittaa nettiin juttua omasta elämästään ja ajatuksistaan. Toinen puoli on siinä, että tubettajat ovat erittäin taitavia luomaan vuorovaikutusta sosiaalisen median kanavilla. Kun jengi kommentoi tubettajalle, hän kommentoi takaisin. Sitä kautta tulee myös koukuttavuus.

Tämän päivän lapsi ja nuori ei vaadi videoilta korkeaa teknistä laatua ja puhtaaksi hiottua, ammattimaista esiintymistä.

– Mattimeikäläisyys on  avainsana. Jos näyttelijä Brad Pitt kertoo, kuinka hänen elämänsä on vaikeaa, 15-vuotiaan nuoren Kuortaneella on aika vaikeaa samaistua siihen. Mutta kun lukiolainen Seinäjoelta kertoo pikkaisen horjuvalla meiningillä arjestaan, siihen on paljon helpompi samaistua, Samuli Luomaranta toteaa.

Vanhempien täytyy olla hereillä

Kuinka kristittynä vanhempana ja kasvattajana sitten tulisi suhtautua Tube-ilmiöön?

– Hyvää on se, että kuka tahansa voi saada missä tahansa oman äänensä kuuluviin. Se on mielestäni äärimmäisen hienoa. Ja jos sinulla on idea ja osaat tuottaa sen oikein, voit saada asiasi läpi isolle yleisölle. Se on myös evankeliumin levittämisen kannalta upea tilaisuus, Samuli Luomaranta vastaa.

Hän ajattelee, että periaatteessa mikään ei ole muuttunut verrattuna aiem­piin nuorisokulttuurin trendeihin. Televisiot, radiot ja lehdet ovat välittäneet monenlaista sisältöä nuorille, eikä kaikki ennenkään ollut puhdasta.

– Vanhempien täytyy tietää, mitä nuoret katsovat netistä. Vanhempien täytyy olla hereillä. Ei voi olla niin, että vanhemmat eivät tiedä, mitä heidän lapsensa kuluttavat sieltä.

Luomarannan mukaan olennaista on sopiminen siitä, kuinka paljon ja mitä sosiaalisesta me­diasta käytetään.

– Ottakaa selvä ja jutelkaa lapsen kanssa, mitä turvallisia juttuja sieltä voi katsoa, Luomaranta kehottaa vanhempia.

Hän rohkaisee puhumaan videoiden katselemisesta siinä missä läksyistä, koulupäivästä ja ruuasta, luonnollisena osana elämää.

Yleisesti ottaen Luomaranta ei innostu kauhistelemaan suosittujen tubekanavien sisältöä.

– Varmasti YouTubesta löytää myös todella surkeaa, epäkristillistä ja alatyylistä sisältöä. Ei sitä käy kieltäminen. Mutta tämä vaara on ollut aina läsnä, myös siinä musiikissa mitä nuoret ovat aiemmin kuunnelleet ja siinä mitä koulun pihalla on puhuttu ja tehty.

Digiaika haastaa kristillistä nuorisotyötä

Jos nuori on jatkuvasti internetissä, tämän voisi kuvitella haastavan perinteisen kristillisen nuorisotyön. Samuli Luomaranta korostaa kuitenkin, että peruspalikat työssä ovat samat kuin ennenkin.

– Perusasiat eivät ole muuttuneet. Edelleen nuoret pelkäävät sitä, että he jäävät yksin tai etteivät kuulu porukkaan. He murehtivat tyttö- ja poikaystäväasioita. Eikä evankeliumi muutu mihinkään. Samaa Kristusta julistetaan nyt kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Toisaalta digiaika antaa myös enemmän mahdollisuuksia siihen, missä kaikkialla evankeliumi voi olla esillä. Haasteena tässä ajassa on se, että nuoren on helpompi jäädä kotiin ja pois kristillisestä toiminnasta, kun aika kuluu myös kotona puhelimen äärellä. Luomaranta on kuitenkin sitä mieltä, että tänäkin päivänä nuoret tarvitsevat kasvokkain kohtaamista.

Nuorten parissa on havaittavissa myös vastareaktioita sosiaaliselle medialle.

– Tämä ei koske kaikkia nuoria, mutta jengi pitää somepaastoja ja on vaikka kuukauden ilman somea. Somemaailma on niin hengästyttävän vauhdikas, että yhtäkkiä tavallinen ruohonleikkuu tuntuu aika kivalta.

Entä kuinka sitten kävi huumeretkahduksesta kertoneelle Kokemusten Summalle? Tubettaja ei halua kannustaa huumeiden käyttöön eikä rikolliseen toimintaan, vaan kertoo oman esimerkin kautta, millaista on taistella riippuvuuden kanssa.

”Nyt mä oon tyytyväinen, ett mä sain, pystyin tuleen ulos tän asian kanssa. Mä voin taas jatkaa elämää sillei, ett mun ei tarvii himassa sillei miettiä, että, tai valehdella ihmisille. Sitä mä vihaan, ett mä en voi olla rehellinen. Se on kaikkein pahinta ettei voi olla rehellinen ihmisille sillei. – – Kiitos kun ootte siellä mun tukena.”

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!